Palkittu dokumentaristi Arman Alizad ei ole viime kuukausina juuri näkynyt julkisuudessa. Syynä ei ole tauko, vaan työ, joka on vienyt hänet maailman synkimpien ilmiöiden äärelle.
Nyt hän paljastaa JUSTSIKS.-medialle, että yksi hänen tunnetuimmista ohjelmistaan tekee paluun. Uusi kausi sarjasta Arman ja 7 kuolemansyntiä on valmis ja julkaistaan elokuussa.
Alizadin mukaan kyseessä on yksin hänen uransa raskaimpiin kuuluvista tv-tuotannoista.
”Se oli yllättävän verottava kausi tehdä. Kun kuvaukset loppuivat elokuussa, en ole edes ajatellut lähteväni hetkeen mihinkään.”
Sarjan uusi kausi käsittelee ihmiskauppaa ja modernia orjuutta, ylikulutusta, vesikriisiä, megakaupunkeja ja niiden slummeja sekä humanoidien nousua. Kuvauksia tehtiin useissa maissa, ja osa tilanteista oli vaarallisia.
Lue myös: Matias Petäistö kyllästyi Lamborghiniin – nyt autotallissa on oma bussi ja Hummer koirille
Katso video: Arman hankki Bentleyn
Arman Alizad: ”Minun kaltaisiani tekijöitä ei ole paljon jäljellä”
Arman Alizadin mukaan Arman ja 7 kuolemansyntiä on tuotannollisesti todella kunnianhimoinen.
Hän kertoo, että kuvauksia edeltää aina pitkä esituotantovaihe.
”Se tarkoittaa käytännössä sitä, että selvitetään ilmiöitä, otetaan yhteyksiä ja rakennetaan luottamusta ennen kuin kamerat edes käynnistyvät. Sitä on vaikea ymmärtää, kuinka paljon työtä se vaatii.”
Kun sarjan jaksoja leikattiin, hän aloitti jo toisen, vielä julkaisemattoman sarjan esituotannon.
”Olen eräällä tavalla yksisarvinen, kun saan tehdä tällaisia sarjoja televisioon. Tässä ajassa tv-ruudut täyttyvät formaattiohjelmista ja alkuperäistuotannot ovat minimissä. Minun kaltaisiani tekijöitä ei ole paljon jäljellä. Kiitos siitä kuuluu yleisölleni, että olen saanut jatkaa”, Alizad sanoo nöyränä.
Lue myös: Esa Schroderus ja salaiset Ferrari-kaupat – näin urheiluauto sopii Suomen routakeleille
Teknologia kehittyy nopeammin kuin moni ymmärtää
Yksi kauden jaksoista käsittelee tekoälyä ja humanoidirobotteja.
Arman Alizad vieraili Lontoossa robotiikkaa käsittelevässä konferenssissa, jossa hän huomasi, kuinka nopeasti ala muuttuu.
”Yksi pääpuhujista pahoitteli lavalla, että osa hänen esityksensä dioista oli viikon vanhoja. Se kertoo aika hyvin, kuinka nopeasti tällä alalla asiat kehittyvät.”
Alizad kertoo nauraneensa aluksi kommentille.
”Ajattelin, että se on vitsi. Mutta se ei ollut, kukaan ei nauranut. Viikko on tuolla alalla ikuisuus.”
Teknologian lisäksi sarja tarkastelee megakaupunkien kasvua.
Yksi kuvauspaikoista oli Indonesian Jakarta, jota pidetään yhtenä maailman nopeimmin uppoavista kaupungeista.
”Kaupunki kasvaa valtavaa vauhtia, mutta infrastruktuuri ei pysy mukana. Kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä. Jakarta on tuhoutumassa”, Arman Alizad toteaa vakavana.
Ylikulutuksen mittakaava yllätti
Sarjan yksi keskeinen teema on ylikulutus.
Arman Alizad matkusti Yhdysvaltoihin tutkimaan, mitä tapahtuu tavaroille, joita ihmiset ostavat mutta eivät käytä.
”Kävimme katsomassa satamia, kaatopaikkoja ja varastoja. Siellä näin, millainen mittakaava tällä ongelmalla on. Ihmiset hakevat nopeita dopamiinishotteja nettishoppailusta. Minulle kerrottiin, että kotitalouksen jätteiden seassa on valtava määrä tavaraa, jota ei ole edes avattu.”
Ylikulutuksen ja ylituotannon mittakaava on hirvittävä
”Vuodessa valmistetaan keskimäärin noin 15 000 kiloa uutta tavaraa jokaista ihmistä kohden. Voitko kuvitella?” Arman kysyy.
Luku on niin suuri, että sitä on enää vaikea hahmottaa.
”Se tarkoittaa käytännössä kolmen Hummer-maastoauton verran tavaraa per ihminen.”
Pahin esimerkki on vaateteollisuus.
”Vaatteita valmistetaan vuosittain kymmeniä miljoonia kappaleita enemmän kuin ihmiset ehtivät käyttää. Suuri osa Temusta tai Sheinistä tilatuista vaatteista päätyy suoraan kaatopaikalle, poltettavaksi.”
Arman Alizadin mukaan kokemukset ovat vaikuttaneet hänen omaan kulutukseensa.
”Olen pitkään ajatellut, että kannattaa ostaa vain se, mitä oikeasti tarvitsee. Ostan paljon tavaraa käytettynä ja korjautan vaatteita, jotka menevät rikki.”
”Mä en ole se tyyppi, joka tykkää syyllistää. Minulle ei kuulu, mitä te syötte tai mitä te kulutatte, mutta jos tähän hommaaan ei saada ihan pikkuisen vastuullisuutta, niin jumalauta me hukutaan paskaan.”
Salainen kuvaus Bangladeshin tekstiilitehtaalla
Yksi sarjan pysäyttävimmistä kuvauksista tehtiin Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa.
Arman Alizad kertoo, että alueella toimii tuhansia tekstiilitehtaita, joista suuri osa ei ole virallisesti rekisteröityjä eli ne ovat käytännössä laittomia.
Monissa työskentelee myös lapsia.
”Menimme alueelle peitetarinan avulla. Esitin räätäliä, joka etsii valmistajaa omalle mallistolleen.”
Kuvaus tehtiin täysin salaa.
Aluksi heidät vietiin esittelytilaan, joka ei Alizadin mukaan näyttänyt aidolta työpaikalta.
”Sanoin heti kuvaajalleni, että tämä näyttää showroomilta. Kaikki oli liian siistiä.”
Tilanne muuttui nopeasti epäilyttäväksi.
”Paikalla oli useita tehtaan edustajia valvomassa, enkä saanut puhua työntekijöille.”
Kun kuvausryhmä oli poistumassa, yksi työntekijöistä seurasi heitä kadulle.
”Hän sanoi tietävänsä, mitä olimme oikeasti etsimässä. Hän neuvoi menemään viereiseen rakennukseen.”
Siellä Alizad kohtasi tilanteen, joka jäi hänen mieleensä. Se oli yksi hänen uransa pysäyttävimpiä hetkiä.
Huoneessa työskenteli 8–12-vuotiaita lapsia.
”Yksi 12-vuotias lapsi sanoi minulle, ettei hänestä koskaan voi tulla mitään, koska hän on täällä. Nämä ihmiset eivät edes tiedä, mitä unelmointi tarkoittaa, eikä heillä ole mitään toivoa”, Alizad sanoo ja on pitkään hiljaa.
Sitten Alizad toteaa seuraavat faktat: näissä samoissa hikipajoissa ommeltiin muun muassa Adidaksen, Jack & Jonesin ja Tommy Hilfigerin vaatteita.
”Me emme pysty menemään sen selityksen taakse, että ostetaan vain sertifioituja vaatteita. Se ei tarkoita, etteikö tehdas käyttäisi alihankkijana jotain lapsitehdasta. Siksi meidän pitää ostaa vain se, mitä oikeasti tarvitsemme. Se on ainoa tapa vaikuttaa. Meidän kaikkien kädet ovat joka tapauksessa näiden lapsityöläisten veressä”
Pako kuvauspaikalta
Arman Alizad sanoo, että Bangladeshin kuvaukset muuttuivat nopeasti vaaralliseksi.
Paikallista tekstiiliteollisuutta hallitsevat monin paikoin rikollisverkostot.
”Meidän oli pakko lähteä nopeasti. Tulkki sanoi, että nyt on kuumat paikat.”
Ryhmä pelkäsi, että materiaali takavarikoitaisiin.
”Siellä ei todellakaan haluta tuollaisia kuvia julkisuuteen.”
Alizadin mukaan kuvausten jälkeen tunne oli tuttu.
”Kymmenen vuotta sitten Bangladeshissa kuvasimme laivapurkamoja. Silloin oli samanlainen tilanne.”
Hän kertoo, että helpotus tuli vasta lentokentällä.
”Kun passiin tuli leima ja pääsin turvatarkastuksen läpi, vasta silloin ajattelin, että nyt tästä selvittiin.”
Lue myös: Aki Ajo KTM:n tallipäällikkönä: Näin noustiin MotoGP:n huipulle
Moderni orjuus on muuttanut muotoaan
Sarjan toinen keskeinen teema on moderni orjuus. Kuvauksia tehtiin muun muassa Etelä-Afrikan laittomilla kaivoksilla.
Niissä työskentelevät niin kutsutut “Zama Zama” -kaivosmiehet.
”He menevät jopa kahdeksan kilometrin syvyyteen maan alle ja voivat olla siellä kuukausia.”
Työ on hengenvaarallista.
”Tunnelit ovat valtavia, ja siellä voi eksyä. Lisäksi eri ryhmät voivat joutua keskenään väkivaltaisiin konflikteihin.”
Arman Alizad haastatteli myös ihmiskaupan uhreja ja rikollisia.
Romaniassa hän keskusteli vankilassa kahden sutenöörin kanssa.
”Heidän mukaansa toiminta on täysin normaalia. He eivät edes koe tekevänsä mitään väärää. Romania on todella köyhä ja misogynistinen maa. Siellä poikaystävä saattaa myydä omaa tyttöystäväänsä eikä näe siinä mitään ongelmaa”, Alizad toteaa.
Hänen mukaansa ihmiskaupan menetelmät ovat muuttuneet.
”Nykyään nuoria houkutellaan verkossa. Se voi tapahtua esimerkiksi pelien tai sosiaalisen median kautta.”
Lue myös: Tommi Mäkinen: Tämän takia lopetin ralliurani
Rankat aiheet vaativat palautumista
Sarjan tekeminen on vaikuttanut Alizadiin myös henkilökohtaisesti. Hän kertoo, että kuvausten jälkeen tarvitaan usein pitkä palautumisjakso.
”Tällaisen tuotannon jälkeen tulee aina eräänlainen krapula.”
Tällä kertaa se oli tavallista pidempi ja raskaampi.
”Debriefing-aika on ollut todella pitkä. Tämä kausi oli henkisesti raskas.”
Alizad kertoo keskustelleensa kokemuksistaan myös ammattilaisten kanssa.
”Kun kohtaa tällaisia tarinoita, niistä täytyy puhua jossain. En minä voi kertoa illalliskutsuilla, miten joku ottovanhempien myymä alaikäinen prostituoitu ei uskalla karata, koska hän on nähnyt, mitä karkureille tehdään.”
Silti hän aikoo jatkaa vastaavien aiheiden parissa.
”Maailmassa riittää ilmiöitä tutkittavaksi. Aina löytyy uusia.”
Ja juuri siksi sarja palaa jälleen televisioon.
Lue myös: Taikuri Henri Kemppainen valloittaa F1-maailmaa: ”Annoin käyntikorttini Mersun pomolle”
