Lyhyesti: Michael Jackson -dokumentti
- Michael Jackson: popin kuninkaan tuho on BBC:lle tehty kolmiosainen dokumenttisarja, joka on nyt Yle Areenassa.
- Sarjan kansainvälinen nimi on The Michael Jackson Story ja BBC:n nimi Michael Jackson: An American Tragedy.
- Sarja käy läpi Jacksonin lapsuuden, megatähteyden, hyväksikäyttösyytökset, vuoden 2005 oikeudenkäynnin, riippuvuusongelmat ja kuoleman jälkeisen perinnön.
- Sen vahvuus ei ole uusissa paljastuksissa vaan siinä, miten Jacksonin omat sanat ja lähipiirin kertomukset asetetaan samaan kokonaisuuteen.
- Vuonna 2005 Jackson vapautettiin kaikista rikossyytteistä. Sarja ei silti väistä häneen kohdistuneita hyväksikäyttöväitteitä.
- Yle Areenan mukaan sarja on katsottavissa 31.7.2028 asti.
Michael Jacksonista on tehty niin monta dokumenttia, että uuden sarjan ensimmäinen ongelma on ilmeinen: mitä tästä ihmisestä voi enää kertoa, mitä emme jo tiedä?
Olen nähnyt käytännössä kaikki suurimmat dokumentit, jotka ovat käsitelleet Jacksonin elämän nurjaa puolta. Niistä BBC:n uusi kolmiosainen sarja Michael Jackson: popin kuninkaan tuho on yllättävän vahva juuri siksi, ettei se yritä ratkaista Michael Jacksonia yhdellä väitteellä.
Yle Areenassa sarja kulkee kansainvälisellä nimellä The Michael Jackson Story. Britanniassa BBC esitti saman 72 Filmsin tuotannon nimellä Michael Jackson: An American Tragedy. Sarjan on ohjannut Sophie Fuller, ja mukana puhuvat muun muassa Jacksonin sisar La Toya Jackson, Dionne Warwick, entinen manageri Dieter Wiesner, henkivartija Bill Whitfield, perheen asianajaja Brian Oxman ja syyttäjä Ron Zonen. Ylen mukaan sarja on Areenassa 31.7.2028 asti.
72 Films kuvaa sarjaa kolmen tunnin kokonaisuudeksi, joka seuraa Jacksonia lapsitähdestä syvästi ongelmalliseksi muuttuneeksi musiikki-ikoniksi.
Michael Jackson -dokumentin paras ratkaisu on olla selittämättä liikaa
Sarjan ensimmäinen jakso rakentaa tutun historian: Jackson 5, ankara ja kontrolloiva isä Joseph Jackson, Motown, irtautuminen perheestä, Quincy Jones, Off the Wall ja lopulta Thrillerin synnyttämä megatähteys.
Mutta tärkeämpää on se, mitä tapahtuu menestyksen takana. Jackson puhuu arkistohaastatteluissa itse rakkauden tarpeestaan, jota vaille hän on jäänyt. Samalla hän kertoo, miten tähtenä kaikki haluavat hänestä jotakin eikä vilpittömät kohtaamiset ole mahdollisia kuin lasten kanssa.
Sarja ei tee tästä diagnoosia. Se näyttää rinnakkain lapsuuden pelon, lähes käsittämättömän varhaisen kuuluisuuden, perhesuhteet, yksinäisyyden ja sen, kuinka Jackson itse alkoi puhua lapsista ihmisinä, joiden seurassa hän koki olonsa turvalliseksi ja jopa parantuneeksi.
72 Filmsin omassa esittelyssä tätä kuvataan toistuvaksi käyttäytymismalliksi: Jackson hakeutui lasten seuraan ja rakensi yksityiselämäänsä sen lapsuuden ympärille, jonka hän koki menettäneensä.
Tämä on sarjan kiinnostavin ja samalla vaikein kohta. Se antaa aineksia ymmärtää, miksi Jackson saattoi kokea lasten maailman aikuisia turvallisemmaksi. Se ei kuitenkaan todista, miksi hyväksikäyttöä koskevat väitteet syntyivät tai mitä Jacksonin ja lasten välillä tapahtui. Menetetystä lapsuudesta ei voi vetää syy-yhteyttä seksuaaliseen hyväksikäyttöön, eikä dokumentti onneksi yritä tehdä sitä.
Juuri tässä sarja eroaa edukseen monesta henkilökuvasta. Se yrittää ymmärtää käyttäytymisen taustaa selittämättä käyttäytymistä pois.
Syytökset ovat mukana, mutta tämä ei ole uusi Leaving Neverland
Toinen jakso siirtyy vuoden 1993 hyväksikäyttösyytöksiin ja siihen, miten Jacksonin ympärillä toiminut koneisto ryhtyi yhtä aikaa puolustamaan ihmistä, brändiä ja valtavaa liiketoimintaa. Kolmas jakso kulkee Martin Bashirin Living with Michael Jackson -ohjelman, uuden rikostutkinnan, vuoden 2005 oikeudenkäynnin, paluukonserttien ja Jacksonin kuoleman kautta hänen kuolemansa jälkeiseen rahakoneeseen.
Yksi johtopäätös on ainakin selvä: Michael Jacksonin lopullinen alamäki alkoi Bashirin dokumentin jälkeen. Se johti oikeudenkäyntiin ja pahenevaan päihteidenkäyttöön. Toki sarjassa myös näytetään hienosti, miten pedofiliasyytösten takia Jackson yritti manipuloida julkisuuskuvaansa muun muassa Bashirin kanssa tehdyllä ohjelmalla. Toisaalta se avaa myös tarkasti Jacksonin kompleksista suhdetta suosioon.
Oikeudellinen lopputulos on olennainen pitää suorana: Jackson kiisti lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset, ja vuonna 2005 valamiehistö vapautti hänet kaikista syytteistä. FBI:n arkiston yhteenvedon mukaan Kalifornian viranomaiset tutkivat Jacksonia vuosina 1993–1994 sekä 2004–2005, ja vuoden 2005 rikosjutussa hänet vapautettiin syytteistä.
Jos tarkoitus on perehtyä nimenomaan Jacksonia hyväksikäytöstä syyttäneiden miesten kokemuksiin, Dan Reedin Leaving Neverland on edelleen paljon voimakkaampi teos. Se keskittyy James Safechuckin ja Wade Robsonin kertomuksiin lähes kokonaan heidän näkökulmastaan. Myös Leaving Neverland on tällä hetkellä Yle Areenassa.
BBC:n sarja tekee toista työtä. Se kysyy, millainen kokonaisuus syntyy, kun samaan kuvaan pannaan musiikillinen poikkeuslahjakkuus, väkivaltainen ja kontrolloiva lapsuus, kuuluisuuden valtava mittakaava, hyväksikäyttösyytökset, media, raha, fanit ja Jacksonin oma tapa puhua itsestään.
Lue myös: Räjähdyspiste-sarja sukeltaa Mikkelin panttivankidraamaan – tästä siinä oli kyse
Loppua kohti kuva muuttuu yhä surullisemmaksi
Kolmannessa jaksossa lähipiirin kertomukset siirtyvät Jacksonin unettomuuteen, lääkkeiden käyttöön, yksinäisyyteen ja riippuvuusongelmaan. Henkivartija Bill Whitfield kuvaa miestä, joka valvoi öisin ja tarkisti ovia, vaikka talossa oli aseistettu turvahenkilöstö. Paluukonsertteja valmisteltaessa muut kertovat pillereistä, päihtyneisyydestä ja artistista, joka ei enää ollut fyysisesti valmis valtavaan kiertueeseen.
Sarjan tapa käsitellä tätäkin on brittiläisen pidättyväinen. Se ei rakenna Jacksonista jälkikäteistä psykologista tapausselostetta, vaikka aineksia sellaiseen olisi helppo poimia. Katsojalle jätetään riittävästsi tilaa muodostaa oma tilannekuva Jacksonista.
Brittien arviot osuivat sarjan todelliseen kiistakohtaan
Britanniassa vastaanotto oli ristiriitainen juuri siitä syystä, joka tekee sarjasta minusta onnistuneen.
The Guardian antoi sarjalle kolme tähteä ja kutsui sitä rohkeaksi yritykseksi tasapainoon, mutta kysyi samalla, onko näin äärimmäisessä tarinassa keskiväylä lopulta oikea paikka.
The Independent oli selvästi kriittisempi. Sen mukaan sarja kulkee liian tutun kronologian läpi eikä löydä Jacksonista juuri mitään uutta. Kritiikissä on perää: jos Jacksonin elämäkerta on tuttu, varsinaisia paljastuksia ei juuri tule.
Mutta uutuusarvo ei tässä ole minusta tärkein mittari. Sarjan arvo on järjestyksessä ja suhteissa. Kun Jacksonin omat puheet rakkaudesta, lapsista, ulkonäöstä ja yksinäisyydestä asetetaan lapsuuden, kuuluisuuden, syytösten ja myöhemmän riippuvuuden rinnalle, tuttu aineisto alkaa piirtää kokonaiskuvaa eri tavalla.
Se on myös sarjan suurin riski. Taustan antaminen voi näyttää joidenkin katsojien silmissä puolustelulta, varsinkin kun puhutaan näin vakavista syytöksistä. Minusta sarja välttää tämän juuri ja juuri, koska se ei yritä mitätöidä syytöksiä eikä kirjoita Jacksonille vapauttavaa loppulausetta. Dokumentissa myös kuvataan useaan kertaan ja varsin graafisesti Jacksonin hyväksikäyttösyytöksiä, vaikkakaan ei yhtä järkyttävällä tavalla kuin Leaving Neverlandissa.
Lopullinen tuomio jää silti katsojalle. Se tuntuu poikkeuksellisen reilulta ratkaisulta ihmiselle, josta on hänen kuolemansa jälkeenkin tehty vuorotellen pyhimystä ja hirviötä.
Lopulta dokumenttisarjan voima on juuri kokonaisuudessa. Jacksonin kuolemasta on jo 17 vuotta, ja hänestä kerrotut tarinat ovat alkaneet pirstaloitua.
Sarja on kattava luenta Jacksonin toiminnasta ja julkisesta kuvasta. Se on tarpeen varsinkin tänä vuonna, kun Jacksonista julkaistu Michael-elokuva piirsi popin kuninkaan elämästä puhtoisen kaaren. Siinä on kysymys ennen kaikkea rahasta.
Siihen havaintoon myös päättyy BBC:n dokumenttisarja: Michael Jackson on kuolemansa jälkeen vielä suurempi bisnes kuin eläessään.
Ja se on paljon se.
Lue myös: Kuka olit oikeasti, Mika Myllylä? Karpaasin traaginen tarina kerrotaan Ylen audiodokumentissa
Lue myös: Kesä 2026 on Hollywoodin kohtalonhetki – nämä leffat ratkaisevat, lähteekö yleisö enää teatteriin
Mitä mieltä olet: onko Jacksonista enää mahdollista tehdä aidosti tasapainoista dokumenttia? Lue juttu ja jatka keskustelua Justsiksin somessa.
Auta meitä kasvamaan!
Seuraa meitä somessa: Facebook, Instagram ja YouTube.
