Lyhyesti: Seela Sella
- Näyttelijä Seela Sella kuoli 89-vuotiaana 28. syyskuuta 2026.
- STT sai tiedon kuolemasta Digi- ja väestötietovirastolta.
- Vain kuusi päivää aiemmin ilmestyi Sellan ja Jarkko Martikaisen keskustelukirja Keskusteluja hyvästä elämästä.
- Kirjassa Sella puhuu suoraan kuolemasta, eutanasian vaikeudesta, hautajaisistaan ja omasta elämänhalustaan.
- Hän sanoo, ettei pelännyt kuolemaa mutta ettei hänellä ollut kuoleman toivetta.
- Sella kutsui omia hautajaisiaan ”Seelan viimeiseksi ensi-illaksi” ja toivoi kaikkien olevan tervetulleita haudalle.
- Sella teki lähes seitsemän vuosikymmenen mittaisen ammattilaisuran teatterissa, elokuvissa, televisiossa ja radiossa.
- Hänet palkittiin muun muassa Pro Finlandialla, Jussi-palkinnoilla ja näyttämötaiteen valtionpalkinnolla.
Näyttelijä Seela Sella on kuollut 89-vuotiaana.
Sella kuoli maanantaina 28. syyskuuta. STT sai tiedon kuolemasta Digi- ja väestötietovirastolta.
Suru-uutiseen liittyy poikkeuksellinen ajoitus.
Vain kuusi päivää ennen Sellan kuolemaa ilmestyi Keskusteluja hyvästä elämästä -kirja, joka perustuu Sellan ja muusikko Jarkko Martikaisen alkuvuonna ja keväällä 2026 käymiin keskusteluihin. Kirjan toimitti Satu Laatikainen.
Yksi kirjan luvuista kantaa nimeä Muistakaa miettiä kuolemaa.
Sen sivuilla kuolema ei ole Sellalle vertauskuva. Hän puhuu omasta kuolemastaan, eutanasian vaikeudesta, läheistensä kuolemista ja hautajaisistaan poikkeuksellisen suoraan.
”Mä kuitenkin tykkään elämästä niin paljon, että mulla ei ole kuoleman toivetta”, Sella sanoo kirjassa.
Mainos: Nextory
Voit kuunnela Keskusteluja hyvästä elämästä -äänikirjan Nextoryn palvelusta. Tartu samalla Justsiksin tarjoukseen, jolla tuet samalla uutta mediaa.
Kokeile Nextoryä 30 päivää ILMAISEKSI, myös palaaville kuuntelijoille, joilla ei ole ollut aktiivista tilausta viimeisen 6kk aikana: Kokeile Nextoryä 30 päivää ilmaiseksi
Seela Sella ei pelännyt kuolemaa – mutta halusi pitää elämästä kiinni
Seela Sellan ja Jarkko Martikaisen keskustelu kulkee välillä hyvin lähelle vaikeimpia mahdollisia aiheita.
He puhuvat itsemurhasta, kärsimyksestä, eutanasian mahdollisuudesta ja siitä, mitä ihmisellä pitäisi olla oikeus päättää oman elämänsä lopussa.
Sella sanoo kirjassa, ettei ole muodostanut eutanasiaan lopullista kantaa. Hän oli nähnyt läheltä vaikeita kuolemia ja ymmärsi, miksi kysymys nousee esiin vakavan sairauden yhteydessä.
Silti hänen oma suhteensa elämään on hyvin selvä.
”Mulle on annettu elämä. ja sitä yhtä elämää ja elämänliekkiä, joka mulle on annettu, mä viimeisen saakka yritän pitää yllä. Mä en voi sitä sammuttaa. Muuten mä tapan välit mun Jumalaan ja pikkuenkeleihin, joihin mulla on hyvät suhteet”, Seela Sella kertoi kirjassa.
Samassa keskustelussa hän tekee yhden koko luvun olennaisimmista havainnoista: jokainen ihminen on tietämättään jollekin tärkeä.
Martikainen puolestaan puhuu omista vaikeista kausistaan, mutta kiteyttää oman suhtautumisensa kuolemaan lyhyesti:
”Ei mulla ole mitään kiirettä lopettaa tätä.”
Kuolema oli Sellalle tuttu myös hyvin konkreettisella tavalla
Kuolemasta puhuminen ei ollut Seela Sellalle vain filosofista pohdintaa.
Kirjassa hän kertoo olevansa koulutettu ruumiinpesijä ja pesseensä vainajia vuosikymmenten ajan.
”Peset ruumiita, puet niitä, arkkuun laitat – sulla on konkreettinen käsitys jo, mitä on kuolema ja mitä on kuollut ihminen. Mä ymmärrän, että jos sä kosket ensimmäistä kertaa kuolleeseen ihmiseen, se on pelottava, koska se on kuuin puuta, ei mitään elävää eikä lämmintä eikä ihmistä. Se on puuta”, Sella kuvaili kirjassa.
Ehkä juuri siksi hänen suhteensa kuolemaan vaikuttaa kirjassa niin mutkattomalta. Hän käyttää esimerkkinä filosofiastaan myös miehen Elisin kuolemaa.
”Kun Elis kuoli, mä sanoin molemmille lapsille, että koskettakaa sitä. Silloin te huomaatte, että ei se enää pappa ole.”
Omista hautajaisistaan Sella teki vielä yhden ensi-illan
Kirjan ehkä seelamaisin kohta liittyy hänen omiin hautajaisiinsa.
Sella kertoo käyneensä lastensa kanssa läpi sitä, millaiset hautajaiset hän haluaa. Kaikesta ei ollut vielä päästy yhteisymmärrykseen, mutta yhdestä asiasta hän oli varma.
Hän halusi Helsingin Sanomiin ilmoituksen, jossa kerrotaan, että haudalle ovat kaikki tervetulleita.
Sella antoi tapahtumalle myös nimen.
”Se on Seelan viimeinen ensi-ilta, ja hän on takuulla pääroolissa.”
Muistotilaisuuden vieraslistan hän jätti lastensa päätettäväksi. Itse hautaamisesta hän puhui tutulla huumorilla ja käytännöllisyydellä.
Sella kertoo myös toivoneensa, että hänen Nasu-koiransa tuhka päätyisi aikanaan samaan hautaan hänen kanssaan, jos koira kuolisi ensin.
Sairastuminen muutti kirjan sävyä kesken tekemisen
Keskusteluja hyvästä elämästä ei alun perin syntynyt kuolemaa käsitteleväksi kirjaksi.
Into Kustannuksen mukaan Sella ja Martikainen alkoivat tavata Sellan kotona alkuvuodesta 2026. Tarkoituksena oli keskustella hyvästä elämästä, luovuudesta, kutsumuksesta ja siitä, mikä ihmistä kantaa.
Sellan sairastuminen toi keskusteluihin tason, jota kukaan ei ollut projektia aloitettaessa suunnitellut. Kirjaa tehtiin kustantajan sanoin ”elämän sallimissa rajoissa”.
Sella oli viimeisinä viikkoinaan palliatiivisessa hoidossa. Hän oli sairastunut keväällä nielusyöpään, ja sairauden oli kerrottu uusiutuneen myöhemmin. Kuolinsyytä ei ole tarpeen päätellä siitä: STT:n julkaisema kuolinuutinen perustuu Digi- ja väestötietoviraston vahvistukseen itse kuolemasta.
Seela Sellan ura ulottui kahdeksalle vuosikymmenelle
Tampereella 30. joulukuuta 1936 syntynyt Sella tiesi jo nuorena haluavansa näyttelijäksi.
Hän opiskeli Suomen Teatterikoulussa vuosina 1957–1959 ja työskenteli uransa aikana muun muassa Hämeenlinnan ja Turun kaupunginteattereissa, Intimiteatterissa, Radioteatterissa sekä Suomen Kansallisteatterissa. Kansallisteatteriin hänet kiinnitettiin vuonna 1990.
Sellan ura ulottui teatterista elokuviin, televisioon, radioon ja ääninäyttelijäksi.
Hän sai uransa aikana muun muassa Pro Finlandia -mitalin vuonna 1993, Jussi-palkintoja ja näyttämötaiteen valtionpalkinnon vuonna 2009. Vuonna 2019 hänet vihittiin teatteritaiteen kunniatohtoriksi.
Työ jatkui hyvin lähelle elämän loppua. Vielä elokuussa 2026 Sella esiintyi Esko Roineen kanssa Rakkauskirjeitä-esityksessä Tampereen Teatterikesässä.
”Koska meidän pitää kuolla kuitenkin joskus”
Keskusteluja hyvästä elämästä ilmestyi tilanteessa, jossa kuolema oli jo hyvin lähellä Sellan omaa elämää.
Silti kirjan kuolemaa käsittelevä luku ei ole synkkä.
Se on pikemminkin poikkeuksellisen käytännöllinen keskustelu siitä, miten kuoleman hyväksyminen voisi auttaa elämään paremmin.
Luvun loppupuolella Sella pohtii vihaa, katkeruutta ja sitä, kuinka vähän aikaa ihmisellä lopulta on käytettävissään.
Ajatus toimii nyt väistämättä myös hänen omana jäähyväisenään:
”Luulisi, että me ymmärrettäisiin, että koska meidän pitää kuolla kuitenkin joskus, kannattaisi elää sillä tavalla, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla.”
Seuraa Justsiksiä myös somessa – lisää suomalaisen kulttuurin uutisia, ihmisiä ja tarinoita, jotka ansaitsevat tulla muistetuiksi.
Auta meitä kasvamaan! Seuraa meitä somessa:
Facebook, Instagram ja Youtube.
