Lyhyesti: Kari Jalonen
- Kari Jalonen päätti valmentajauransa ja jätti Tapparan päävalmentajan tehtävän 19. lokakuuta 2026. Hän perusteli ratkaisua draivin hiipumisella.
- Fredrik Norrena jatkaa Tapparan päävalmentajana loppukauden sopimuksella.
- Jalosen uraa vuosikymmeniä seurannut Ari Stenius pitää selitystä uskottavana, mutta ei väitä tietävänsä, miksi kipinä katosi juuri nyt.
- Steniuksen muistoissa Jalonen vaati täydellistä valmistautumista, vei pelaajansa rajoille ja osasi myös hellittää oikealla hetkellä.
- Pelaajan ja valmentajan yhdistelmä tekee Jalosesta Steniuksen arviossa yhden suomalaisen jääkiekon suurista.
Kari Jalosen lopettamisuutinen sai Ari Steniuksen palaamaan muistiinpanoon, jonka hän oli tehnyt jo ennen kuin tiesi mitään Tapparan päävalmentajan ratkaisusta.
”Kojo ei himmaile.”
Siinä on myös yksi vastaus kysymykseen, jonka Jalosen äkillinen päätös herättää. Voiko draivin hiipuminen todella olla syy siihen, että menestynyt valmentaja jättää työnsä kesken kauden ja päättää koko uransa?
Jalonen ilmoitti maanantaina lopettavansa valmentamisen. Hänen tilalleen Tapparan päävalmentajaksi nousee loppukauden sopimuksella Fredrik Norrena. Muu valmennusryhmä jatkaa entisellään.
”Koen, että valmentajaurallani draivi on ollut keskeinen voima, joka on vienyt minua ja tekemistäni eteenpäin. Nyt huomaan, että se on hiipunut, ja olen tullut siihen päätökseen, että valmentajaurani on ohi”, Jalonen kertoi Tapparan tiedotteessa.
Kari Jalonen kiitti seuraa ja ilmoitti, ettei aio käsitellä suurta henkilökohtaista päätöstään enempää mediassa.
Pitkän linjan urheilutoimittaja ja oululainen selostajalegenda Ari Stenius ei väitä tuntevansa ratkaisun kaikkia taustoja. Hän tuntee kuitenkin miehen, jolle ei hänen mukaansa ole kelvannut mikään muu kuin sata prosenttia. Jos sitä ei enää löydy, jatkaminen entiseen tapaan ei ole pieni järjestelykysymys.
Steniuksen mielestä Jalosen ilmoittamaa perustetta voi uskoa.
”Eri kysymys on, mikä sai draivin katoamaan. Päätös ei välttämättä selity vain sillä, että työ olisi yhtäkkiä lakannut olemasta mukavaa”, Ari Stenius pohtii Justsiksin haastattelussa.
Steniuksen näkökulma on kertynyt läheltä. Hän on matkannut Kärppien bussissa viidellä vuosikymmenellä ja seurannut Jalosta ensin pelaajana, sitten päävalmentajana. Hän muistaa nuoren tulokkaan, maailmalta palanneen tähden ja valmentajan, jonka joukkueessa otteluun valmistautuminen alkoi paljon ennen aloituskiekkoa.
Lue myös: Jesse Puljujärvi perusti yrityksen: ”Sinun ei tarvitse tehdä samoja virheitä kuin minä”
Bussissa ei soitettu mitä sattuu
Stenius muistaa vieraspelimatkoilta tilanteet, joissa joukkue haettiin hotellilta ja bussi lähti kohti pelipaikkaa. Jos kaiuttimista tuli vääränlaista musiikkia, Jalonen puuttui asiaan. Tilalle piti saada rockia.
Hallille ei menty missä tahansa mielentilassa. Musiikkikin oli osa latautumista.
Steniukselle tällaiset yksityiskohdat kertovat Jalosen tavasta ajatella. Valmistautumisessa ei ollut niin pientä asiaa, että sen saattoi jättää vain sattuman varaan. Hän oli nähnyt saman piirteen jo pelaajassa.
”Hän otti kaiken huomioon”, Stenius sanoo.
Valmentajana Kari Jalonen meni töihin muita aikaisemmin. Stenius kuvaa hänen sulkeneen puhelimen työpäiväksi ja tarkistaneen vasta yöllä kotona, ketkä olivat soittaneet. Hän oli valmentajana omistautumisen fundamentalisti.
Siksi Stenius suhtautui Jalosen Tappara-pestiin suurin odotuksin. Hän luotti siihen, että joukkueen valmistautuminen ja päivittäinen tekeminen olisivat perusteellisia. Hän oli nähnyt Oulussa, mitä sellaisella työllä saattoi saada aikaan.
Sama ajatus kuuluu Jalosen omissa sanoissa aiemmin annetussa haastattelussa, joka julkaistiin Paavo Nurmen kirjassa Kärpät – Pohjoisen kiekkopeto.
”Intohimo ja ahkeruus ovat yksi valmentamisen kulmakivistä. Pelaajien on nähtävä, että valmentaja kääntää kaikki kivet menestystä saavuttaakseen.”
Kari Jalonen hyväksyi tuolloin itsestään myös työnarkomaanin nimityksen. Hän koki olevansa etuoikeutettu: rakastamastaan lajista oli tullut ammatti.
Lue myös: Jokerit–HIFK-derbyn lippusota on paljon enemmän kuin riita 75 eurosta
Jää oli harjoitusten jälkeen rikki
Kun Stenius puhuu Jalosen Kärpistä, hän palaa harjoitusarkeen. Mieleen on jäänyt jopa jään kunto.
Harjoituksissa luisteltiin ja kamppailtiin niin kovaa, että jää oli niiden jälkeen aivan rikki. Sen saaminen seuraaville käyttäjille pelattavaan kuntoon oli vaikeaa.
Vaatimustaso ei ollut vain puhetta siitä, että jokaisen piti antaa kaikkensa. Työn jälki jäi kaukaloon.
Stenius ei silti selitä Kärppien menestystä yksin Jalosen kovuudella. Hän muistuttaa, millaisen joukkueen Kari Jalonen sai keväällä 2004 Kari Heikkilän jälkeen. Kärpät oli juuri voittanut Suomen mestaruuden. Pelaajat olivat hyvässä kunnossa ja tottuneet harjoittelemaan.
Harjoittelun kovuus on hänelle yhä vertailukohta. Steniuksen arvion mukaan nykyisessä arjessa ei nähdä samanlaisia kamppailuja ja samanlaista intensiteettiä.
Jalosen neljän kauden aikana Kärpät voitti runkosarjan joka vuosi. Mestaruudet tulivat 2005, 2007 ja 2008.
Stenius nostaa kokonaisuudesta esiin myös fysiikkavalmentaja ja lääkäri Harri Hakkaraisen. Tämä pystyi rakentamaan pelaajille yksilöllistä harjoittelua ja kuntoutumista. Steniuksen mieleen jäi Jalosen kuvaus siitä, kuinka loukkaantunut pelaaja saattoi palata takaisin paremmassa kunnossa kuin oli ollut sivuun joutuessaan.
Valmennusryhmään kuuluivat myös Mikko Haapakoski ja Ari Hilli. Yhden vaativan päävalmentajan ympärillä oli ryhmä, joka pystyi muuttamaan määrätietoisuuden konkretiaksi.
Kari Jalonen itse korosti Kärpät – Pohjoisen kiekkopeto -kirjassa myös pelaajien vastuuta. Lasse Kukkosen, Sakari Palsolan, Ilkka Mikkolan ja Jari Viuhkolan kaltaiset johtavat pelaajat eivät voineet vain odottaa valmentajan seuraavaa käskyä.
”Toiminta olisi käynyt aivan liian raskaaksi, jos vain valmentajat olisivat pitäneet vaatimustasoa yllä. Pelaajien oli pakko vaatia parasta itseltään ja toisiltaan.”
Ensin rajoille, sitten sai pelata
Steniuksen kuvauksessa Jalosen valmentamisen kiinnostavin kohta tulee kuitenkin vasta sen jälkeen, kun pelaajat on viety koville.
Hänen mukaansa Kari Jalonen tunnisti vanhana pelimiehenä myös sen, milloin rajat alkoivat tulla vastaan. Joukkue saattoi olla kurkkuaan myöten täynnä vaatimista ja tunnetta siitä, ettei mikään riitä. Silloin valmentaja alkoi hellittää.
”Keväällä sitten huomattiin, että nyt saadaankin pelata”, Stenius kuvailee muutosta.
Eräästä mestaruuskeväästä mieleen on jäänyt aivan toisenlainen tiukka paikka. Kärpät oli voittanut Lahdessa, saanut ylimääräisen vapaapäivän ja järjestellyt paluuta Ouluun. Hotellilta piti hakea tavarat mukaan.
Osa pelaajista pakkautui hissiin, joka jäi jumiin. Muut olivat jo ehtineet lentokentälle, kun hissiin jääneet lähettivät kuvia tilanteestaan.
Steniuksen muistossa muuten vahvasti sujuneen kevään vaikeimpiin hetkiin kuuluikin hotellin hissi.
Se kertoo jotain Jalosen Kärppien ylivoimasta.
Lue myös: Marko Jantunen sai vuonna 2020 puhelun Pasi Nurmiselta – nyt pysäyttävä tarina tuli julki
Kojo oli pomo myös kaukalon ulkopuolella
Jalosen auktoriteettia Stenius kuvaa tarinalla Kärppien viimeisen valmentajakauden ajalta. HIFK-siirrosta puhuttiin jo, ja asia nousi esiin myös Kärppäklubilla, jossa päävalmentajaa haastateltiin ottelun jälkeen.
Yleisöstä huudeltiin siirtymisestä Helsinkiin. Kari Jalonen keskeytti tilanteen ja teki selväksi, ettei jatkaisi ennen kuin häiritsijä poistuu klubilta.
Mies ei suostunut lähtemään. Järjestyksenvalvojat tulivat paikalle ja kantoivat hänet ulos.
Steniuksen muistossa mies kuljetettiin vaakatasossa aivan korokkeella seisovan Jalosen vierestä. Vielä siinäkin hän ehti nostaa peukalonsa ja huutaa:
”Kojo on pomo.”
Stenius oli kirjoittanut tapauksesta myöhemmin jutunkin.
Kaikissa tilanteissa Jalosen seuraan ei kuitenkaan ollut yhtä helppo mennä. Hävitty ottelu näkyi hänen olemuksessaan. Steniuksen muistoissa päävalmentaja istui bussin etupenkillä sellaisena, ettei siihen paljon lähdetty heittämään läppää.
Katso Kari Jalosen viimeinen haastattelu päävalmentajana:
Taituri, jonka piti oppia katsomaan muitakin
Stenius oli lehtimiehenä jo silloin, kun Kari Jalonen nousi 1970-luvun lopulla Kärppien liigajoukkueeseen ja sai vuoden tulokkaan palkinnon. Sen jälkeen hän seurasi lähtöä Pohjois-Amerikkaan, paluita Ouluun ja kasvua liigan tähtipelaajaksi.
Ennätyskaudellaan 1986–87 Jalonen teki Kärpissä 93 pistettä. Pelintekijä halusi lisää tehoja silloinkin, kun ottelu oli jo ratkennut.
”Minulle oli ihan sama, paljonko johdimme – halusin silti lisää maaleja ja syöttöpisteitä. Vaadin viisikoltani, ettemme löysää otettamme missään vaiheessa”, Jalonen kertoi kirjassa.
Oman pään pelaamiseen suhtauduttiin väljemmin. Hän myönsi palanneensa joukkuekavereineen puolustamaan energiaa säästellen. Viisikon tiiviydestä ei puhuttu samalla tavalla kuin myöhemmin.
Steniukselle Jalosen uran suuri saavutus onkin kahden huipputason yhdistäminen. Liigan tähtipelaajasta tuli myös menestyvä päävalmentaja. Hän pitää sitä vaikeampana muutoksena kuin helposti ajatellaan.
”Harva absoluuttinen huippupelaaja liigassa tai missään maailmalla on huippuvalmentaja”.
Steniuksen mielestä suurpelaaja ei välttämättä näe peliä yhtä monesta suunnasta kuin vähemmän näkyvässä roolissa pelaava. Tähti voi keskittyä omaan tekemiseensä ja jäädä huomaamatta, miten muiden tehtävät liittyvät kokonaisuuteen.
Kari Jalonen oppi katsomaan niitäkin. Steniuksen mukaan Jalonen ymmärsi valmentajana, ketä tarvittiin neloskenttään ja miksi.
Pelaaja-Jaloselle juuri tämä oli ollut vaikeaa Pohjois-Amerikassa. Calgaryssa ja Edmontonissa hän ei onnistunut vakiinnuttamaan NHL-paikkaansa, eikä joukkueen roolitus tuntunut aina ymmärrettävältä.
”En käsittänyt, että joku tappelija pelaa enemmän kuin minä”, hän sanoi kirjahaastattelussa.
Suomeen palaaminen jäi harmittamaan. Jalonen katsoi myöhemmin, että hänen olisi pitänyt hyväksyä farmikomennus, jatkaa taistelua ja odottaa seuraavaa mahdollisuutta.
Lue myös: Patrik Laineesta annettiin karu arvio NHL-keskustelussa: ”Käyttökelvoton”
Kurin opettaja oli itse haettu kotoa harjoituksiin
Kurin ja järjestyksen puolustajaksi Kari Jalonen ei kasvanut suorinta mahdollista tietä. Kirjahaastattelussa hän kertoi 15-vuotiaasta itsestään, joka oli jättänyt harjoitukset väliin kahdeksi viikoksi. Heinäpään muut houkutukset olivat vieneet huomion.
Kotona uskottiin pojan olevan treeneissä. Valmentaja Reino Ruotsalainen tuli Kirkkokadulle selvittämään asiaa ja komensi tämän takaisin harjoituksiin, Jalosen kertomuksen mukaan korvasta kiinni pitäen.
Jalonen piti Pappa Ruotsalaisen puuttumista asiaan yhtenä uransa käännekohdista. Valmentaja näki hänen lahjansa, vaikka hän ei itse vielä ymmärtänyt niiden merkitystä. Papan valmennuksessa hänen pojastaan Reijo Ruotsalaisesta, Kai Suikkasesta, Pekka Arbeliuksesta, Kari Suoraniemestä, Arto Ruotasesta ja Jalosesta tuli aikansa huippupelaajia.
Myöhemmin oli opittava myös valmentamisen ammatti. Jalonen seurasi TPS:ssä Vladimir Jursinovin työtä, valmensi junioreita ja pääsi Hannu Jortikan apulaiseksi. Risto Dufva puolestaan muistutti nuorisomaajoukkueessa, ettei superpelaajan tausta vielä tarkoittanut pelin kokonaisuuden ymmärtämistä.
Kirjassa Jalonen kuvasi, kuinka hän alkoi opiskella peliä Erkka Westerlundin kehittämän pelianalyysin kautta. Vapaasti ratkaisuja tehneen pelintekijän ajatteluun tuli uusi järjestys.
Oppivuodet eivät olleet pelkkiä mestaruusjuhlia. Jortikan jälkeen TPS:n päävalmentajaksi noussut Jalonen joutui kohtaamaan tilanteen, jossa menestykseen tottunut seura ei enää voittanut entiseen tapaan. Ympäristö ja media painostivat. Keväällä 2003 hän jäi sapattivapaalle ja alkoi arvioida omaa valmentamistaan.
”Kuri ja järjestys luovat turvallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Säännöt ovat kaikille samat, ja jokainen on yhtä arvokas.”
Oulun jälkeen piti rakentaa uudestaan
Stenius muistaa myös HIFK:hon lähteneen valmentajan, jonka työn jälki alkoi vähitellen näkyä myös Helsingissä. Hänen arvionsa mukaan joukkueessa oli menestymisen mahdollisuuksia jo ennen mestaruuskevättä. Kolmen vuoden aikana se muovautui Jalosen haluamaan suuntaan.
Stenius myös muistuttaa, että Jalosen palkkasi Helsingin IFK:hon hänen entinen valmentajansa Pentti Matikainen, joka ei kuitenkaan potkujensa jälkeen päässyt nauttimaan Stadin kingien mestaruudesta vuonna 2011.
Jaloselle HIFK oli paluu myös pelaajauran pettymykseen. Ensimmäinen Helsingin-vierailu oli päättynyt kotiutumisen vaikeuksiin ja uuteen lähtöön. Valmentajana hän kertoi ymmärtäneensä seuran identiteettiä paremmin ja uudistaneensa harjoittelua, urheilullisuutta, ravintoa ja pelitapaa.
Mestaruus tuli 2011, Jalosen neljäs liigajoukkueen päävalmentajana.
Kärppien myöhempiä vaiheita arvioidessaan Stenius ei myöskään väitä, että voittaminen olisi päättynyt Jalosen lähtöön. Hän nostaa esiin Lauri Marjamäen menestyksen. Tämän tekemisessä oli hänen mielestään paljon samaa, vaikka ote ei ollut aivan yhtä tiukka.
Jalosta alettiin Steniuksen mukaan kaivata aina silloin, kun Oulussa ei pärjätty. Muistot palautuivat päivittäiseen vaatimiseen ja siihen, kuinka korkealla tekemisen taso oli pidetty.
Sama osaaminen kantoi myöhemmin muuallakin. Lev Praha eteni Jalosen johdolla KHL:n finaaleihin 2014. Leijonissa tuloksena oli MM-hopea 2016, ja SC Bernissä mestaruudet 2017 ja 2019.
Tšekin MM-pronssi 2022 päätti maan kymmenvuotisen MM-mitalitauon. Viimeisinä ulkomaanvuosina Kölner Haie eteni ensin Saksan finaaleihin ja voitti seuraavalla kaudella runkosarjan. Kölnin kahden kauden 131 liigaottelusta kertyi 82 voittoa.
Norrena kuului jo Kölnissä Jalosen valmennusryhmään. Tapparassa vastuu siirtyy miehelle, joka tuntee hänen työtään myös viimeisiltä ulkomaanvuosilta.
Tähden piti oppia näkemään koko joukkue
NHL läpimurto jäi tekemättä, eikä Leijonien päävalmentajakausi tuonut maailmanmestaruutta. Steniuksen arviossa Jalosen paikka suomalaisen jääkiekon suurten joukossa syntyy kuitenkin kahden uran yhdistelmästä.
Hän oli pelaaja, jonka ympärille hyökkäyspeliä rakennettiin. Valmentajana hänen piti ymmärtää myös niitä, joiden tehtävänä oli tehdä muiden onnistuminen mahdolliseksi. Stenius pitää juuri tätä muutosta Jalosen saavutusten arvokkaana osana: tähti oppi näkemään koko joukkueen.
Pisteitä janonneesta keskushyökkääjästä kasvoi valmentaja, joka vaati jokaiselta oman tehtävänsä täyttämistä. Itselleen hän ei antanut helpompaa osaa.
”Hän vaatii itseltään kaiken”, Stenius sanoo.
Siksi draivin hiipuminen on Jalosen kohdalla uskottava peruste lopettaa. Mies, joka on vaatinut itseltään kaiken, tuskin tyytyisi viimeiselläkään kaudellaan himmailemaan.
Lue myös: Liigan potkuruletti pyörii nyt hurjaa vauhtia – nämä valmentajat ovat vapaana
Auta meitä kasvamaan! Seuraa Justsiksiä somessa:
Facebook, Instagram ja Youtube.
