Lyhyesti: Tuomas Holopainen omaisuus
- Tuomas Holopainen ei osaa sanoa, paljonko Nightwish on tuottanut hänelle koko uran aikana.
- Hän muistaa saaneensa keväällä 2001 noin 15 000 markan tulon, kun yhtye oli julkaissut kolme pitkää levyä.
- Tuomas Holopainen muistelee Once-albumin maksaneen noin 300 000 euroa ja olleen yhtyeelle iso riski.
- Menestys on mahdollistanut suuremmat musiikki- ja konserttituotannot, mutta myös kalliita ideoita on jätetty toteuttamatta.
- Holopainen käsitteli Tarja Turusen lähtöä The Poet and the Pendulum -kappaleessa. Hän kertoo heidän vaihtaneen hiljattain sähköposteja hyvässä hengessä.
- Haastattelussa ei kerrota Holopaisen omaisuuden arvoa.
Tuomas Holopaiselta kysytään Sijoituskästissä suoraan, paljonko Nightwish on tuottanut hänelle yhtyeen olemassaolon aikana.
Säveltäjä ei osaa antaa summaa. Hän on miettinyt kysymystä etukäteenkin, mutta vastausta ei löydy.
Tuomas Holopainen sanoo ottavansa tiedon mielellään vastaan, jos joku laskisi summan hänelle. Hän ei kuitenkaan itse osaa arvioida sitä.
Haastattelussa piirtyy kuva muusikosta, jolle menestyksen tärkein seuraus on ollut mahdollisuus tehdä seuraava levy kunnianhimoisemmin. Rahalla saa orkesterin, paremmat soittimet ja näyttävämmän lavashow’n. Sillä saa myös yhden huolen vähemmän.
Tuomas Holopaisen ensimmäiset tulot tulivat vuosien työn jälkeen
Nightwishin tarina alkoi Kiteellä kesällä 1996. Yhtyeen oman historiikin mukaan Holopaisen alkuperäinen ajatus oli tunnelmallinen akustinen projekti, johon tulivat mukaan kitaristi Emppu Vuorinen ja laulaja Tarja Turunen. Sähkökitarat ja rummut tulivat mukaan myöhemmin.
Alussa tarvittiin kuitenkin paljon arkisempaa apua kuin kansainvälinen levytyssopimus.
Tuomas Holopainen kertoo keskeyttäneensä biologian opinnot ja kysyneensä isältään, voisiko palata kotiin asumaan. Samalla hän tarvitsi rahaa uuteen syntetisaattoriin. Isä tuki suunnitelmaa ja otti myöhemmin hoitaakseen myös poikansa raha-asioita.
Ensimmäisen kunnolla mieleen jääneen tulon Holopainen ajoittaa kevääseen 2001. Nightwish oli ehtinyt tehdä kolme pitkää levyä.
”Se oli markka-aikaa, olisiko ollut noin 15 000 markkaa. Ja se oli aivan mullistavaa, että tällä jutullahan voi tienatakin jotain. Mutta se viisi vuotta se vei, ennen kuin alkoi mitään tulla.”
Rahan merkitys oli ennen kaikkea siinä, että yksi stressin aihe poistui. Holopainen ei allekirjoita ajatusta, että taiteilijan pitäisi kärsiä tehdäkseen hyvää musiikkia.
Hän kokee luovuuden kukkivan parhaiten silloin, kun raha-asioista ei tarvitse kantaa huolta. Inspiroivan aiheen tai tarinan löytäminen vie hänen mukaansa biisintekoa eteenpäin.
Ulkopuolelta katsottuna yhtye oli jo pitkällä. Historiikin mukaan vuonna 1998 julkaistu Oceanborn nousi Suomessa albumilistan viidenneksi ja vuoden 2000 Wishmaster ykköseksi. Välissä Nightwish kiersi Eurooppaa Ragen lämmittelijänä, ja Wishmasterin jälkeen konserttimatkat ulottuivat Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan.
Lue myös: Sijoituskästi: Jaajo Linnonmaan omaisuus – näin radiojuontaja teki miljoonat
Once oli myös taloudellinen riski
Vuonna 2004 julkaistu Once muutti Nightwishin mittakaavaa.
Viides studioalbumi nousi listaykköseksi Suomessa, Saksassa, Norjassa ja Kreikassa. Suomessa se oli tuohon mennessä myynyt yli 90 000 CD-levyä ja Saksassa yli 300 000.
Holopaisen haastattelu tuo lukujen rinnalle päätöksen, joka tehtiin ennen kuin lopputulos oli tiedossa. Onceen haluttiin lontoolainen orkesteri ja kuoroja. Hän muistelee levyn maksaneen noin 300 000 euroa ja kuvaa panostusta yhtyeelle tuolloin isoksi riskiksi.
Holopaisen mukaan Once tuotti riittävästi, jotta raha-asioita ei enää tarvinnut jatkuvasti miettiä.
Onnistumisen jälkeen rahan käyttö jatkui musiikissa: tuotantoihin, soittimiin ja keikkoihin panostettiin lisää. Mahdollisuus toteuttaa musiikilliset ideat on hänelle menestyksen olennaisin seuraus.
Samaa vapautta Tuomas Holopainen kuvaa puhuessaan yhteistyöstä levyyhtiöiden kanssa. Hänen mukaansa yhtiöt ovat luottaneet yhtyeen tekemiin albumikokonaisuuksiin.
”Heillä on aina ollut luottamus siihen, että se levy, mikä me heille tuotetaan, niin he julkaisee sen sellaisenaan. Jos sieltä sinkubiisiä ei löydy, niin sitten ei voi mitään. Mutta meitä ei ole koskaan ohjailtu levyyhtiön puolesta, mikä on todella harvinaista tällä alalla.”
Tarja Turusen lähtöä Tuomas Holopainen käsitteli musiikissa
Taloudellinen menestys ei kuitenkaan suojannut yhtyettä sen vaikeimmilta hetkiltä.
Once-kiertue päättyi vuonna 2005 Helsingin Hartwall-areenalle. Konsertin jälkeen Tarja Turuselle annettiin yhtyeen jäsenten allekirjoittama kirje, jossa ilmoitettiin bändin jatkavan ilman häntä.
Tuomas Holopainen kuvaa haastattelussa eroa henkilökohtaisesti raskaaksi kriisiksi. Hän pääsi käsittelemään sitä tekemällä The Poet and the Pendulum -kappaleen, joka julkaistiin vuonna 2007 ilmestyneellä Dark Passion Play -albumilla.
Kappaleessa Tuomas Holopainen kirjoitti itselleen kuvainnollisen kuoleman ja uuden alun. Kyse oli tunteiden käsittelemisestä taiteessa.
”Ja sen kun saa purettua sinne kappaleeseen, niin se oli äärimmäisen katarttinen kokemus. Ja sitten pääsi aloittamaan puhtalta pöydältä. Tämä on musiikin voimaa, taiteen voimaa parhaimmillaan.”
Hän selittää kappaleen loppupuolen heilurin merkitsevän yhden aikakauden päättymistä.
Lopussa hän kuvaa heräävänsä uudelleen henkiin. Kappaleen päätös merkitsi hänelle mahdollisuutta uuteen alkuun.
Tarina antaa toisen näkökulman siihen, mitä musiikki Holopaiselle merkitsee. Se on ollut toimeentulon ja suuren tuotantokoneiston lisäksi tapa käsitellä kokemuksia, joihin menestys ei tarjonnut ratkaisua. Once vei yhtyeen uudelle tasolle, mutta seuraavan levyn syntyyn liittyi myös kipeä henkilökohtainen murros.
Erottamisen syitä Holopainen ei halua haastattelussa avata uudelleen. Hän kertoo kuitenkin vaihtaneensa Turusen kanssa muutamaa viikkoa aiemmin sähköposteja. Hänen mukaansa viestejä vaihdettiin hyvässä hengessä.
Mahdollisesta yhteisestä paluukiertueesta vastaus on kryptinen. Tuomas Holopainen ei suostu lausuimaan ehdottomuuksia kumpaankaan suuntaan.
Menestys ei poista budjettia
Holopaisen puheessa raha antaa vapautta, mutta sekään ei tarkoita, että jokainen idea toteutetaan hinnasta riippumatta. Hän kertoo, että esimerkiksi keikoille ehdotettuja efektejä on jätetty pois liian kalliina.
Raha-asioista huolehtivilla ihmisillä on siis edelleen tehtävänsä. Säveltäjä voi tavoitella suurta elämystä, mutta joku joutuu katsomaan myös laskua.
Taiteellisessa työssä ero on käytännöllinen. Kun perusturvasta ei tarvitse jatkuvasti huolehtia, aikaa ja energiaa jää musiikkiin. Kun tuotannolla on budjetti, kunnianhimo joutuu silti kohtaamaan valintoja. Menestys avartaa mahdollisuuksia, mutta ei tee niistä rajattomia.
Lavalla rahalla rakennettu näyttävyys on silti vain osa kokonaisuutta. Holopaisen mukaan musiikin on toimittava myös silloin, kun yhtyeen ympäriltä riisutaan ylimääräiset tehosteet. Pelkkä kalusto ei korvaa soittajien intohimoa.
”Niin se on kaikki kaikessa. Mutta älä koskaan mene lavalle vain just another day at the office -henkisesti. Tämä musiikin tekeminen on intohimopuuhaa ja se pitää aina välittyä.”
Musiikin tulkintaan hän puolestaan jättää tilaa sekä laulajille että yleisölle.
”Koska musiikin ja kaiken taiteen ydin on se, että jokainen saa tulkita sen omalla tavallaan. Se on musiikin ja urheilun suuri ero. Musiikissa ei ole rajoja eikä sääntöjä.”
Pröystäilyä Tuomas Holopainen ei pidä perusteltuna edes menestyneelle artistille. Takahuoneen pyyhkeiden koko ei ole hänen mielestään syy diivailuun.
Omaa rahaa hän kertoo käyttäneensä muun muassa kotiin, soittimiin, matkustamiseen, sijoituksiin ja hyväntekeväisyyteen. Tarkkaa omaisuutta tai uran kokonaistuloja haastattelu ei paljasta.
Katso Tuomas Holopaisen koko Sijoituskästi-haastattelu tästä:
Auta meitä kasvamaan! Seuraa meitä somessa:
Facebook, Instagram ja Youtube.
