Elokuva: The Social Reckoning
Ohjaus ja käsikirjoitus: Aaron Sorkin
Pääosissa: Jeremy Allen White, Mikey Madison, Jeremy Stron
Kesto: 1 h 53 min
Suomen ensi-ilta: 9.10.2026
JUSTSIKS-arvio: 3,5/5
Lyhyesti: The Social Reckoning -arvostelu
- Aaron Sorkin tekee Facebookin algoritmeista ja sisäisistä dokumenteista yllättävän vetävää draamaa.
- Jeremy Allen White toimii katsojan oppaana monimutkaiseen aiheeseen.
- Mikey Madison tekee Frances Haugenista pidättyvän ja uskottavan ilmiantajan.
- Jeremy Strongin Mark Zuckerberg on elokuvan hyytävin hahmo.
- Suurin heikkous on ohjaus: elokuva toimii paremmin dialogina ja näyttelijäntyönä kuin kuvallisena elokuvana.
- JUSTSIKS-arvio: 3,5/5.
Todennäköisesti olet päätynyt lukemaan tätä arvostelua Googlen, Facebookin tai jonkin muun algoritmin avustamana.
Juuri siitä The Social Reckoning kertoo.
Ei siitä, että Facebook olisi keksinyt ihmisten vihan, pelon tai salaliittoteoriat. Vaan siitä, mitä tapahtuu, kun järjestelmä oppii, että niillä saa ihmiset pysymään ruudun ääressä.
Aaron Sorkinin elokuva on rinnakkaisteos David Fincherin The Social Networkille. Sama yhtiö, sama Mark Zuckerberg ja jälleen Sorkinin käsikirjoitus, mutta tällä kertaa syntytarinan sijasta seurataan Facebookin myöhempää tilintekoa.
Elokuva ammentaa vuonna 2021 julkaistuista Facebook Files -paljastuksista. Wall Street Journalin toimittaja Jeff Horwitz sai Frances Haugenilta Facebookin sisäistä aineistoa, joka nosti julkisuuteen kysymyksiä siitä, mitä yhtiö tiesi alustojensa haitoista.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: Kerro kaikille kulkee tuttua polkua – mutta tekee sen poikkeuksellisen kauniisti
Algoritmista tulee yllättäen jännittävä
Elokuvan lähtökohta ei kuulosta kovin elokuvalliselta.
Ihmiset lukevat dokumentteja, keskustelevat datasta ja yrittävät ymmärtää algoritmeja.
Sorkinin vahvuus on siinä, ettei tämä tunnu 112 minuutin PowerPointilta.
Jeremy Allen Whiten esittämä Horwitz on teknologian kanssa sopivasti pihalla. Kun Frances Haugen selittää hänelle järjestelmän toimintaa, asiat täytyy vääntää rautalangasta.
Samalla ne väännetään rautalangasta katsojalle.
Temppu on yksinkertainen, mutta toimii. Monimutkaisesta aiheesta tulee ymmärrettävä ilman, että henkilöt alkavat pitää toisilleen luentoa.
Sorkin rytmittää tutkivaa journalismia Zuckerbergin ympärille rakentuvalla vastakertomuksella ja liikkuu aikatasojen välillä riittävän ketterästi. Elokuvan ei pitäisi olla erityisen jännittävä, mutta paikoin se on.
Sen keskeinen ajatus on samalla epämukavan tehokas.
Facebookin pelottavin ominaisuus ei ole se, että järjestelmä olisi rikki. Se on se, että järjestelmä toimii.
Viha, pelko ja vastakkainasettelu synnyttävät reaktioita. Reaktiot synnyttävät huomiota. Huomio voidaan muuttaa rahaksi.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: Myrskyn ikkuna rakentaa säästä aidosti jännittävän elokuvan
Jeremy Strong tekee Zuckerbergista elokuvan kylmimmän hahmon
Kolme pääosaa ovat elokuvan paras omaisuus.
Jeremy Strong tekee Mark Zuckerbergista kylmän, sosiaalisesti kömpelön ja vaikeasti lähestyttävän hahmon. Hän ei rakenna sarjakuvapahista, vaikka käsikirjoitus työntää Zuckerbergia välillä juuri siihen suuntaan.
Strong löytää hahmosta myös logiikan, jolla hänen hahmonsa nousee dualistisen jaottelun tuolle puolen. Tulkintaan on löydetty myös tunnistettavia piirteitä Zuckebergin olemuksesta.
Mikey Madison tekee Frances Haugenista kiinostavan vastavoiman elokuvan miehille. Esitys on hillitty ja sisäinen, mutta toisaalta on virkistävää katsoa tarinaa, jonka keskiössä nainero. Oscar-voittajaa ei ole helppo heti tunnistaa huikean Anora-roolinsa jälkeen – sen verran on skaalassa eroa.
Jeremy Allen White taas pitää kokonaisuuden maan pinnalla. Horwitz ei ole kaikkitietävä journalismin supersankari, vaan toimittaja, jonka pitää ensin ymmärtää itse, mitä hänelle näytetään. Samalla hahmoon on löydetty sopivasti tulkinnallista jengaa.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: Verityn varjon pitäisi olla paljon häiriintyneempi eroottinen trilleri
Aaron Sorkin kirjoittaa paremmin kuin ohjaa
The Social Reckoningin selvin raja on ohjaustyössä.
Aaron Sorkin on erinomainen käsikirjoittaja. Hän osaa rakentaa väittelyn, antaa informaatiolle rytmin ja tehdä abstraktista yhteiskunnallisesta ongelmasta draamaa.
Ohjaajana hän ei ole David Fincher.
The Social Networkissa käsikirjoitus, kuva, leikkaus, musiikki ja tunnelma muodostivat yhden kokonaisuuden. Fincher teki Facebookin perustamisesta elokuvallisesti omaleimaisen maailman ja modernin klassikon.
The Social Reckoning näyttää enimmäkseen siltä, miltä laadukkaan yhteiskunnallisen draaman odottaa näyttävän.
Toimitukset, kokoushuoneet, käytävät ja kongressikuulemiset palvelevat tarinaa, mutta harva kuva tekee itsestään välttämättömän.
Sorkinin elokuva voisi monessa kohdassa toimia yhtä hyvin televisiosarjana.
Se ei ole loukkaus televisiota kohtaan. Se on huomio siitä, kuinka vahvasti elokuva nojaa repliikkeihin ja näyttelijöihin.
Kun Sorkinilla on sanottavaa, kokonaisuus lentää. Kun ihmiset vaikenevat, kuvallinen kerronta ei kanna.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: Digger on valtava, mauton ja kohtuuton – siksi se on viiden tähden elokuva
JUSTSIKS-loppuarvio: erittäin hyvä draama, vain hyvä elokuva
The Social Reckoning onnistuu vaikeimmassa tehtävässään.
Se tekee algoritmeista ymmärrettäviä ja tutkivasta journalismista viihdyttävää ilman, että aihetta tarvitsee typerryttää.
Sorkinin dialogi toimii, Jeremy Strong on erinomainen ja Mikey Madison sekä Jeremy Allen White rakentavat tarinalle tarvittavan inhimillisen ytimen.
Mutta juuri vertailu The Social Networkiin paljastaa puuttuvan kerroksen.
Tämä on älykäs ja vetävä draama. Se ei ole omaperäinen elokuva.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: Tony uskaltaa jättää Anthony Bourdainin tarinan kesken – juuri siksi se toimii
JUSTSIKS-arvio: 3,5/5
Seuraa Justsiksiä myös somessa – lisää elokuva-arvosteluja joka viikko.
Katso The Social Reckoning -elokuvan traileri tästä:
Auta meitä kasvamaan! Seuraa meitä somessa:
Facebook, Instagram ja Youtube.
