Lyhyesti: Troy Netflixissä
- Troy (Troija) on Wolfgang Petersenin vuonna 2004 ohjaama Troijan sodasta kertova eepos.
- Brad Pitt esittää Akhilleusta, Eric Bana Hectoria, Orlando Bloom Parisia ja Diane Kruger Helenaa.
- David Benioffin käsikirjoitus käyttää Homeroksen Iliasta lähtökohtana, mutta kertoo paljon laajemman version Troijan sodasta.
- Elokuva jättää Homeroksen jumalat pelkiksi uskonnoiksi ja keskittyy ihmisten motiiveihin.
- Christopher Nolan oli hetken palkattu ohjaamaan Troyn ennen kuin Wolfgang Petersen palasi projektiin.
- Nolan kehitti jo Troyn yhteydessä ajatuksen Troijan hevosen kuvaamisesta, jota hän hyödynsi lopulta vuoden 2026 The Odysseyssa.
- Troy maksoi noin 175 miljoonaa dollaria ja tuotti maailmanlaajuisesti lähes 500 miljoonaa.
- Elokuvan parhaiten kestäneisiin kohtauksiin kuuluu Hectorin ja Akhilleuksen kaksintaistelu.
- Troy on nyt katsottavissa Netflixissä Suomessa.
- Katselusuositus: kyllä – erityisesti, jos The Odyssey herätti kiinnostuksen Homeroksen maailmaan.
Christopher Nolan teki tänä kesänä Homeroksesta taas valtavirtaa.
The Odyssey nousi syyskuuhun mennessä yli 1,67 miljardin dollarin maailmanlaajuisiin lipputuloihin ja Universalin historian suurimmaksi elokuvaksi.
Harva kuitenkaan tietää, että Nolan oli syvällä kreikkalaisessa mytologiassa jo vuosikymmeniä sitten.
Vuoden 2004 Troy (Troija) on nyt katsottavissa Netflixissä Suomessa, ja 22 vuotta vanha jättielokuva on yhtäkkiä paljon kiinnostavampi kuin muutama vuosi sitten.
Ei siksi, että Wolfgang Petersenin ohjaamasta Troysta olisi salaa tullut mestariteos.
Vaan siksi, että Nolanin The Odysseyn jälkeen sitä katsoo aivan eri silmin. Troy kertoo sodasta, jonka jäljiltä Odysseus lähtee Homeroksen toisessa eepoksessa kotiin Ithakaan.
Ja vielä kiinnostavampaa on se, että Nolan oli itse vähällä ohjata koko elokuvan.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: The Odyssey on ristiriitainen Nolan-eepos, jossa Matt Damon jää jalkoihin
Troija näyttää nyt oudosti vanhemmalta kuin onkaan
Troy ilmestyi vuonna 2004.
Sen tietää lähinnä siitä, että Brad Pitt näyttää Brad Pittiltä vuonna 2004.
Kaikki muu tuntuu vanhemmalta.
Petersenin elokuvassa on 1950- ja 1960-lukujen Hollywoodin miekka ja sandaali -spektaakkelien henkeä. Kuninkaat seisovat kivipalatsien parvekkeilla, armeijat vyöryvät hiekan yli, miehet puhuvat kunniasta ja kuolemasta vakavalla naamalla ja jokainen näyttelijä näyttää siltä kuin olisi itsekin aavistuksen antiikkinen.
Jo ensi-illan aikaan Troy tuntui hieman vanhanaikaiselta. Ridley Scottin Gladiator oli neljä vuotta aiemmin näyttänyt, kuinka antiikin spektaakkeli voidaan virittää moderniksi, raa’aksi ja tunnevoimaiseksi elokuvaksi. Troy sai kriitikoilta ristiriitaisemman vastaanoton, vaikka yleisöä riitti: elokuva tuotti maailmanlaajuisesti lähes puoli miljardia dollaria.
Nyt asetelma on muuttunut taas.
Se, mikä vuonna 2004 tuntui vähän pölyiseltä, tuntuu vuonna 2026 välillä suorastaan virkistävältä.
Troyssa on toki valtavasti digitaalista tehosteita, erityisesti armeijoiden ja laivastojen mittakaavassa. Silti kuvissa on jatkuvasti oikeita ihmisiä, oikeita rakennelmia, oikeaa hiekkaa, aurinkoa, hevosia ja tavaraa, joka näyttää painavan jotakin.
Nykyisessä CGI:n ja generatiivisen kuvaston kyllästämässä viihdemaailmassa sellainen fyysisyys tuntuu melkein ylelliseltä.
Alku on edelleen hankala, jos Troijan sota ei ole tuttu
Troija lähtee liikkeelle vähän takerrellen.
Perusasetelma kyllä ymmärretään nopeasti.
Orlando Bloomin esittämä Troijan prinssi Paris tekee kansainvälisen politiikan kannalta melko rohkean ratkaisun ja lähtee Spartasta mukanaan kuningas Menelaoksen vaimo Helena, jota näyttelee Diane Kruger.
Toisin sanoen nuori Orlando Bloom pöllii maailman kauneimman naisen.
Tästä seuraa sota.
Sen jälkeen mukaan tulevat Menelaos, Agamemnon, Hector, Priamos, Akhilleus, Odysseus, Patroklos, Briseis ja puoli antiikin Kreikan nimihakemistoa.
Jos tarina ei ole ennestään tuttu, elokuva ei aivan kivuttomasti selitä, kuka on kenen veli, kuningas, liittolainen, vihollinen tai muuten vain tyyppi, jolla on poikkeuksellisen suuri kypärä.
Käsikirjoituksen teki David Benioff vuosia ennen kuin hänestä tuli D. B. Weissin kanssa Game of Thronesin toinen luoja ja showrunner. Jälkikäteen yhteys on suorastaan huvittavan helppo nähdä: kuninkaita, sukuja, sotia, petoksia, kuolemia ja ihmisiä, jotka tekevät valtavia geopoliittisia virheitä seksin takia.
Benioffin tehtävä ei tosin ollut helppo.
Ilias ei kerro koko Troijan sotaa alusta loppuun. Homeroksen eepos keskittyy vain lyhyeen ajanjaksoon sodan loppuvaiheessa ja Akhilleuksen raivoon. Troy taas puristaa samaan elokuvaan käytännössä koko tunnetun sotatarinan, aina Helenan lähdöstä Troijan hevoseen ja kaupungin tuhoon asti.
Siinä on yhdelle elokuvalle aika paljon kannettavaa.
Lue myös: The Odyssey teki vuoden kovimman avauksen Suomessa – ilman Barbenheimerin kaltaista vetoapua
Puvustus ei ole vanhentunut yhtä arvokkaasti
Sitten ovat ne kypärät.
Brian Cox on Agamemnonina juuri niin valovoimainen ja iso kuin Brian Coxilta voi odottaa. Hän saa huoneen haltuun pelkästään katseellaan.
Mutta elokuva tekee parhaansa estääkseen eläytymisen laittamalla hänen päähänsä jotakin, joka näyttää Tiimarin poistomyynnistä kaivetulta pronssinväriseltä ämpäriltä.
Eikä Cox ole yksin.
Troy on puvustuksen osalta hämmästyttävä kokoelma liian pieniä kypäriä, nahkahameita ja päähineitä, jotka saavat muuten dynaamiset Hollywood-tähdet näyttämään siltä kuin heidän pitäisi kohta mennä koulun kevätjuhlassa esittämään spartalaista sotilasta.
Tämä on yksi niistä asioista, joissa aika on puraissut elokuvaa kunnolla.
Troyssa on edelleen kokoa, jota ei voi feikata
Troy oli jättimäinen tuotanto.
Budjetiksi paisui noin 175 miljoonaa dollaria, mikä oli vuonna 2004 valtava summa. Kuvauksia tehtiin muun muassa Maltalla ja Meksikossa, ja suurimmissa kohtauksissa käytettiin tuhansia avustajia. Hectorin ja Akhilleuksen kaksintaistelun taustalle rakennettu Troijan muuri maksoi Vanity Fairin Petersenin haastattelun mukaan noin miljoona dollaria – ja hurrikaani tuhosi sen ennen kuin kohtaus ehdittiin kuvata. Se rakennettiin uudelleen.
Sitten Brad Pitt loukkasi akillesjänteensä. Akhilleusta esittävä näyttelijä loukkasi siis akillesjänteensä kesken Troyn kuvausten.
Jos tämä olisi käsikirjoitettu yksityiskohta elokuvan tekemisestä kertovaan komediaan, joku tuottaja olisi pyytänyt vähän uskottavampaa versiota.
Kaikesta tuotannon sekasorrosta huolimatta suuri osa elokuvasta näyttää edelleen suurelta.
Rannalle saapuvassa kreikkalaisarmeijassa on massaa. Troijan muurit tuntuvat paikalta eivätkä taustakuvalta. Taistelukentillä on pölyä ja ihmisiä, ja kameralla on usein malttia näyttää, missä kukin liikkuu.
Petersen ei ollut hienovarainen ohjaaja, mutta hän osasi tehdä spektaakkelia.
Lue myös: The Odyssey täyttää Suomen ainoan IMAX-teatterin – miksi saleja ei ole enempää?
Christopher Nolan oli oikeasti vähällä ohjata Troyn
Tämä on vuoden 2026 näkökulmasta elokuvan herkullisin taustatieto.
Christopher Nolan ei vain sattumalta tehnyt 22 vuotta myöhemmin The Odysseyta.
Warner Bros. oli alun perin palkannut Nolanin ohjaamaan Troyn. Wolfgang Petersen oli kehittänyt projektia, mutta hänen huomionsa oli hetken suunnitteilla olleessa Batman vs. Superman -elokuvassa. Kun Warner päätti olla tekemättä sitä, Petersen halusi Troyn takaisin ja Nolan joutui sivuun.
Sen jälkeen Nolan päätyi tekemään Warnerille Batman Beginsin – ja loppu on tietysti historiaa.
Hollywoodin kaanon olisi voinut kuitenkin mennä aika eri tavalla.
Nolan ehti kuitenkin käyttää pari kuukautta Benioffin käsikirjoituksen parissa, ja yksi ongelma jäi pyörimään hänen mieleensä yli kahdeksi vuosikymmeneksi: Troijan hevonen.
Miten valtava puuhevonen tehdään uskottavaksi ansaksi ihmisille, joiden pitäisi ymmärtää olla vetämättä sitä oman kaupunkinsa sisälle?
Nolan kehitti jo tuolloin ajatuksen hiekkaan ja veden rajaan kallistuneesta hevosesta, jonka troijalaiset voisivat tulkita pelastettavaksi sotasaaliiksi. Kun The Odyssey lopulta syntyi, sama visuaalinen ajatus päätyi elokuvaan.
Siinä mielessä Nolan kantoi osan omasta Troystaan mukanaan yli 20 vuotta.
Lue myös: The Odyssey -elokuva 2026: ensi-ilta, näyttelijät ja Nolanin IMAX-eepos
Suurin ero Nolaniin löytyy jumalista
Troy tekee Homeroksen maailmalle yhden valtavan tempun.
Se ruksii jumalat käytännössä pois kuvasta. Ne ovat tarinassa uskontoja eikä toimijoita.
Petersenin ja Benioffin versiossa Troijan sota on ennen kaikkea ihmisten sota: vallanhimoa, kunniaa, rakkautta, kateutta ja poliittista opportunismia. Jumalista puhutaan ja Akhilleuksen äiti Thetis nähdään, mutta Olympoksen jumalat eivät kulje aktiivisesti ihmisten rinnalla kuten antiikin tarinoissa.
Ratkaisu oli tietoinen. Benioff kertoi jo elokuvan ilmestymisen aikaan, että jumalien poistaminen kuului hänen alkuperäiseen lähestymistapaansa, koska hän halusi keskittyä tarinan ihmisiin. Petersen puolestaan puolusti ratkaisua Cannesissa sanomalla käytännössä, että konkreettisesti ruudulla sekoilevat jumalat olisivat voineet näyttää naurettavilta.
Vuonna 2004 ratkaisun ymmärsi helposti.
Vuonna 2026 Nolanin The Odysseyn jälkeen se näyttää paljon ongelmallisemmalta.
Nolan hyväksyy sen, että Homeroksen maailma on outo. Jumalat, kohtalo, ennusmerkit ja yliluonnollinen eivät ole tarinan päälle liimattua fantasiaa, vaan osa sen rakennetta.
Troy yrittää tehdä Homeroksesta järkevän.
Ja juuri siinä se ehkä menettää jotain olennaista.
Kun jumalat poistetaan ja kymmenen vuoden sota puristetaan yhteen Hollywood-elokuvaan, ihmisten motiiveista pitäisi tulla selkeämpiä. Käy melkein päinvastoin. Välillä hahmot hyökkäävät, vetäytyvät, raivostuvat ja vaihtavat suunnitelmaa niin nopeasti, että mytologinen kohtalo olisi itse asiassa varsin kätevä selitys.
Lue myös: The Odyssey jakaa mielipiteitä: kriitikot ylistävät, yleisö nikottelee
Eric Bana oli matkalla supertähdeksi
Brad Pitt on tietenkin Troyn tähti.
Akhilleus on ylimielinen, vaarallinen ja niin tietoinen omasta legendastaan, että hahmo näyttää välillä olevan jo valmiiksi tietoinen tulevasta Brad Pitt -julisteesta.
Mutta elokuvan todellinen sydän on Eric Banan Hector.
Hector on kunnian mies, joka joutuu kantamaan vastuun pikkuveljensä Parisin tekemästä katastrofaalisesta naismausta. Bana tekee hahmosta väsyneen, järkevän ja silti velvollisuudentuntoisen tavalla, joka antaa koko elokuvalle paljon enemmän inhimillisyyttä kuin käsikirjoitus aina ansaitsee.
Kun Troyn näkee nyt, mieleen tulee väkisinkin toinen kysymys.
Mitä Eric Banalle oikein tapahtui?
2000-luvun alussa Hollywood näytti rakentavan hänestä seuraavaa valtavaa tähteä. Lyhyen ajan sisään tulivat Black Hawk Down, Ang Leen Hulk, Troy ja Steven Spielbergin Munich.
Sitten Bana ikään kuin katosi A-listalta.
Todellisuus on kiinnostavampi kuin epäonnistunut ura.
Bana ei ole kertomansa perusteella koskaan suhtautunut Hollywoodiin niin, että hänen pitäisi pysyä jatkuvasti huipulla. Hän jäi asumaan Melbourneen, on puhunut avoimesti siitä, ettei kaipaa James Bondin kaltaista kuuluisuutta, ja sanoi vielä vuonna 2025 olevansa erittäin hyvä olemaan tekemättä töitä eikä koskaan panikoivansa seuraavan roolin vuoksi. Se on tietysti helppoa Hollywood-näyttelijän palkkatasolla.
Ura ei myöskään loppunut. Bana teki muun muassa Star Trekin, Hannan, The Dryn, Dirty Johnin ja Netflixin Untamedin. Mutta suurista elokuvista hän on sittemmin tyystin kadonnut.
Hector vastaan Akhilleus kestää edelleen
Ja sitten tullaan asiaan, jossa Troy ei tarvitse minkäänlaista historiallista hyvitystä.
Toiminta on erinomaista.
Erityisesti Hectorin ja Akhilleuksen kuuluisa kaksintaistelu Troijan muurien edessä toimii edelleen poikkeuksellisen hyvin.
Kohtauksessa ymmärtää koko ajan, missä miehet ovat, kuka hyökkää, kuka väistää ja mitä seuraava liike merkitsee. Leikkaus ei yritä peittää toimintaa, kamera ei tärise päästäkseen irti koreografian näyttämisestä eikä kaksintaistelua ole rakennettu pelkäksi efektimassaksi.
Bana on kertonut harjoitelleensa koko pitkän taistelun katkeamattomana kokonaisuutena kuukausien ajan.
Sen huomaa.
Kohtaus on fyysinen, helposti luettava ja ennen kaikkea dramaattinen.
Troy ei koskaan aivan löydä yhtä suurta ajatusta
Troy on täynnä hienoja asioita.
Brad Pitt näyttää elokuvatähdeltä. Eric Bana on erinomainen. Peter O’Toole tekee kuningas Priamoksena kohtauksen, joka hetkeksi nostaa koko elokuvan aivan toiselle tasolle. Sean Bean on Odysseus. Brian Cox karjuu Agamemnonina Tiimari-ämpäri päässä. Diane Kruger näyttää täysin uskottavasti naiselta, jonka vuoksi antiikin maailman voisi aivan hyvin polttaa maan tasalle.
Petersen rakentaa hienoja kuvia ja toimintaa.
Mutta elokuva ei koskaan aivan löydä yhtä suurta ajatusta.
Gladiatorissa oli mies, jonka koti, perhe ja elämä oli viety ja joka eli kostoa varten.
Nolanin The Odysseyssa kotiinpaluu, syyllisyys, rakkaus ja sodan jäljet kulkevat koko matkan mukana.
Troyssa on samaan aikaan rakkaustarina, sotatarina, kertomus kunniasta, vallasta, veljeydestä, kuolemattomasta maineesta ja valtakuntien tuhosta.
Kaikki niistä ovat kiinnostavia, mutta poukkoilu vie terän niistä kaikista.
Ehkä juuri siksi lähes 500 miljoonaa dollaria tuottanut valtava tähtielokuva ei koskaan noussut samanlaiseksi klassikoksi kuin Gladiator.
Kannattaako Troy katsoa Netflixistä vuonna 2026?
Kyllä.
Mutta ei siksi, että Troy olisi väärinymmärretty mestariteos.
Se on edelleen epätasainen, välillä kömpelö ja mytologiaansa oudosti suhtautuva elokuva. Alku on raskas, puvustus herättää ajoittain täysin vääriä tunteita ja tarina yrittää mahduttaa sisäänsä aivan liikaa.
Silti juuri nyt se on erinomainen katselukokemus.
The Odysseyn jälkeen Troijan sota, Odysseus ja Homeroksen maailma ovat jälleen tuoreena mielessä. Samalla tietää, että Nolan itse oli vähällä tehdä tämän elokuvan ja kantoi yhtä sen keskeistä kuvaa mukanaan yli kaksi vuosikymmentä.
Ja ehkä kaikkein kiinnostavinta on nähdä, miltä 175 miljoonan dollarin Hollywood-jättiläinen näytti aikana, jolloin sellaisen tekeminen tarkoitti vielä tuhansia avustajia, valtavia lavasteita, hellettä, hurrikaaneja, hevosia ja Brad Pittin rikkoutunutta akillesjännettä.
Troy on vanhentunut.
Mutta 22 vuotta myöhemmin se on vanhentunut niin pitkälle, että osa sen vanhanaikaisuudesta alkaa näyttää taas hyvältä.
Siksi se tuli Netflixiin juuri oikeaan aikaan.
Seuraa Justsiksiä myös somessa – lisää elokuvia, katselusuosituksia ja vanhoja jättileffoja, jotka näyttävät vuosien jälkeen aivan erilaisilta.
Auta meitä kasvamaan! Seuraa meitä somessa:
Facebook, Instagram ja Youtube.
