Christopher Nolan on järjestämässä vuoden suurinta elokuvatapahtumaa The Odyssey -elokuvalla.
Universal julkaisi uuden countdown-trailerin (katso artikkelin lopusta), joka käynnistää lähtölaskennan yhteen vuoden odotetuimmista elokuvista. Ensi-ilta on 17. heinäkuuta 2026, ja kaikki elokuvan ympärillä viestii samaa asiaa: tätä ei ole tarkoitus katsoa puolihuolimattomasti kotisohvalla.
The Odyssey on rakennettu teatteritapaukseksi.
Se on kuvattu uudella IMAX-filmiteknologialla. Se tuo valkokankaalle Homeroksen lähes 3000 vuotta vanhan eepoksen. Pääosassa on Matt Damon Odysseuksena, ja ympärillä on tähtikaarti, johon kuuluvat muun muassa Tom Holland, Anne Hathaway, Zendaya, Robert Pattinson, Lupita Nyong’o ja Charlize Theron.
Samalla elokuvan ympärillä on jo ennen ensi-iltaa poikkeuksellisen paljon painetta.
Odotukset ovat valtavat. Markkinointi on tiukasti kontrolloitua. IMAX-lipuista on puhuttu maailmalla lähes urheilutapahtuman tyyliin. Internet on ehtinyt vääntää castingista, aksenteista ja Elliot Pagen roolista.
Ja kaiken keskellä on yksi iso kysymys.
Voiko lähes kolmituntinen antiikin eepos onnistua armon vuonna 2026?
Mikä The Odyssey -elokuva oikein on?
The Odyssey -elokuva perustuu Homeroksen Odysseiaan, yhteen länsimaisen kirjallisuuden tunnetuimmista tarinoista.
Kyse ei ole vain vanhasta runoelmasta, jota luetaan koulussa hampaat irvessä.
Odysseia on länsimaisen seikkailutarinan kantamuoto.
Mies yrittää päästä kotiin sodasta. Matkalla vastaan tulevat meri, jumalat, hirviöt, houkutukset, kuolema, oma ego ja kaikki mahdolliset mutkat, joita ihminen voi matkallaan kohdata.
Odysseus palaa Troijan sodasta kohti Ithakaa, jossa häntä odottavat vaimo Penelope ja poika Telemakhos. Kotimatka ei kuitenkaan ole suora paluumatka, vaan vuosia kestävä selviytymiskertomus, jossa vastaan tulevat muun muassa kyklooppi, seireenit, Kirke, Kalypso ja manala.
Nolanille materiaali on samaan aikaan täydellinen ja vaarallinen.
Täydellinen siksi, että siinä on meri, sota, myytti, hirviöt, perhe, kotiinpaluu ja miehen sisäinen kamppailu.
Vaarallinen siksi, että Odysseia ei ole helppo kolmen näytöksen toimintajuoni. Se on episodimainen, symbolinen ja täynnä sivupolkuja. Kaikki tietävät nimen, mutta harva tulee teatteriin siksi, että haluaa nähdä uskollisen runoelmasovituksen.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: The Mandalorian & Grogu – Mandon ja Grogun charmi kantaa ylipitkänkin keston
Nolanin nimi myy nyt kuin franchise
The Odyssey -elokuva tulee poikkeuksellisessa kohdassa Nolanin uraa.
Oppenheimerin jälkeen Nolan ei ole vain arvostettu ohjaaja. Hän on niitä harvoja nykyohjaajia, joiden nimi voi yksinään myydä ison elokuvan maailmanlaajuiseksi tapahtumaksi.
Tämä tekee The Odysseysta kiinnostavan Hollywood-testin.
Kyse ei ole supersankarielokuvasta.
Ei jatko-osasta.
Ei videopeliadaptaatiosta.
Ei valmiista leluhyllyfranchisesta.
Kyse on antiikin eepoksesta, jonka Nolan yrittää paketoida kesän suurimmaksi premium-elokuvaksi.
Tämä on sama havainto, joka nousi esiin jo Justsiksin aiemmassa Hollywood 2026 -analyysissa. Tuleva elokuvavuosi on täynnä isoja panoksia, mutta The Odyssey on niistä erikoisin: valtava auteur-spektaakkeli, jonka pitäisi todistaa, että yleisö saadaan yhä maksamaan teatterikokemuksesta, jos tapahtuma on tarpeeksi suuri.
Nolan on ehkä ainoa ohjaaja, joka voi tällä hetkellä tehdä lähes kolmituntisen IMAX-eepoksen Homeroksesta ja saada sen tuntumaan kaupallisesti järkevältä ajatukselta.
Se kertoo enemmän Nolanin asemasta kuin Homeroksesta.
Lue myös: Kesä 2026 on Hollywoodin kohtalonhetki – nämä leffat ratkaisevat, lähteekö yleisö enää teatteriin
Uusi traileri myy enemmän tunnelmaa kuin juonta
Countdown-traileri ei yritä selittää The Odysseytä puhki.
Se näyttää mittakaavan ja rakentaa odotuksia.
Matt Damonin Odysseus on keskellä merta, sotaa ja myyttiä. Tom Hollandin Telemakhos yrittää pitää valtakuntaa pystyssä ja hätistellä äitinsä kilpakosijoita. Anne Hathawayllä on herkullinen rooli Odysseuksen vaimona Penelopepa. Mukana vilahtavat Nolanin elokuvalle tyypillinen vakavuus ja mittakaava.
Tämä on Nolanin markkinoinnissa tuttua.
Elokuvaa ei myydä pelkällä juonella, vaan kokemuksella. Katsojan pitää tuntea, että kyse on jostain suuremmasta kuin tavallisesta kesäleffasta.
Siinä trailerin tehtävä onnistuu.
Lue myös: Renny Harlinin Deep Water sai ensimmäiset arviot – tältä näyttää katastrofielokuvan vastaanotto
Elokuvaa varjellaan tiukasti myös Suomessa
The Odyssey -elokuvan ympärillä oleva kontrolli näkyy myös Suomessa.
Media näkee elokuvan vasta kolme päivää ennen ensi-iltaa, ja toimittajat joutuvat allekirjoittamaan embargon. Tämä ei ole isojen ensi-iltojen kohdalla poikkeuksellista, mutta The Odysseyn tapauksessa se sopii laajempaan kuvaan.
Elokuvan ensireaktioita, tulkintoja ja mahdollisia juonipaljastuksia halutaan hallita mahdollisimman pitkään.
Tähän liittyy myös kansainvälinen keskustelu vaikuttajanäytöksistä.
Wired kirjoitti, että Universal on jättänyt The Odysseyn kohdalla väliin erilliset influencer-only-ennakkonäytökset ja nojaa perinteisempään pressinäytösmalliin. The Verge puolestaan tarkensi, etteivät vaikuttajat ole kadonneet kuvasta, mutta he eivät näytä saavan samanlaista omaa varhaista hype-etumatkaa kriitikoihin nähden.
Tämä on kiinnostava linja.
Nolanin elokuvaa myydään vanhan koulun elokuvatapauksena aikana, jolloin moni iso elokuva myydään TikTok-reaktioilla, punaisen maton pikaklipeillä ja ensi-illan ylisanoilla.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: Spielbergin huippuodotettu ufo-uutuus jää harmillisesti puolitiehen
IMAX on iso osa The Odysseyn myyntiä
The Odyssey -elokuva on rakennettu IMAX-tapaukseksi.
Universal kuvailee elokuvaa myyttiseksi toimintaeepokseksi, joka on kuvattu uudella IMAX-filmiteknologialla. Nolan on pitkään ollut yksi IMAX-formaatin näkyvimmistä puolestapuhujista, ja The Odyssey on tämän ajattelun looginen huipennus.
Tässä on paljon muutakin kuin teknistä brändipuhetta.
Nolanin elokuvissa formaatti on osa teosta. Hän on ohjaaja, joka käyttää valkokankaan kokoa, filmikuvaa, ääntä ja fyysistä mittakaavaa myyntivalttina aikana, jolloin suuri osa elokuvakulttuurista on siirtynyt jopa puhelimen näytön kokoiseksi.
Suomessa tilanne on kuitenkin rajallinen.
Varsinaisia IMAX-teattereita on Suomessa vain yksi: Finnkinon IMAX-sali Helsingin Itäkeskuksessa. Se tekee The Odysseyn IMAX-keskustelusta suomalaiselle katsojalle konkreettisen mutta myös vähän karun.
Kaikki eivät näe elokuvaa Nolanin ihanneformaatissa.
Helsingissä tarjolla on silti toinenkin kiinnostava premium-reitti. Gilda järjestää The Odysseysta 70 millimetrin filmiesityksiä Bio Rex Lasipalatsissa.
Lue myös: Suomalainen Jaakko Ohtonen esittää Jeesusta Mel Gibsonin uudessa elokuvassa
Elliot Page -kohu kertoo enemmän internetistä kuin elokuvasta
The Odyssey -elokuva on ehtinyt synnyttää kohuja jo ennen kuin yleisö on nähnyt elokuvaa.
Suurin niistä liittyy Elliot Pageen.
Page on Nolanin luottonäyttelijä, joka nähtiin aiemmin Inceptionissa. Kun hänet liitettiin The Odysseyn näyttelijäkaartiin, internetissä alkoi levitä väitteitä ja meemejä siitä, että Page esittäisi Akhilleusta, Troijan mahtavinta soturia.
Väite lähti nopeasti laukalle.
Osa keskustelusta oli tavallista fanispekulaatiota. Osa oli paljon rumempaa. Pageen kohdistuneessa keskustelussa on ollut selviä transvihamielisiä piirteitä, joissa näyttelijää on pilkattu ja hänen sukupuoltaan käytetty aseena casting-väitteen ympärillä.
Suomeksi sanottuna: häpeällistä öyhötysroskaa.
Sitten tuli oikaisu.
Dark Horizonsin mukaan uusi roolilista viittaa siihen, ettei Page esitä Akhillesta, vaan Sinonia. Sinon ei ole Homeroksen Odysseian hahmo, vaan tunnetaan ennen kaikkea Vergiliuksen Aeneis-eepoksesta ja Troijan hevosen tarinasta.
Lue myös: Simo Häyhästä tehdään elokuva – Jarkko Lahti esittää Valkoista kuolemaa
Myös casting ja historiallinen tarkkuus ovat herättäneet vääntöä
Page-kohu ei ole ainoa The Odyssey -elokuvan ympärillä käyty vääntö.
Elokuvan casting on herättänyt keskustelua myös Lupita Nyong’on roolista, jenkkiaksenteista, modernilta kuulostavasta dialogista ja siitä, kuinka “historiallisesti tarkka” antiikin eepoksen pitäisi olla.
Osa tästä on normaalia fanikeskustelua.
Osa taas menee nopeasti kulttuurisodan puolelle.
Tässä kohtaa on hyvä muistaa yksi asia: Odysseia ei ole realistinen historiallinen draama. Se on myyttinen kertomus, jossa ihminen kohtaa jumalia, hirviöitä, seireenejä ja manalan.
On hieman huvittavaa vaatia täydellistä historiallista tarkkuutta tarinalta, jossa yksi tunnetuimmista osuuksista sisältää kykloopin.
Silti kritiikin alla on yksi oikea kysymys.
Miten Nolan tekee muinaisesta tarinasta modernin ilman, että se menettää myyttisyytensä?
Jos dialogi kuulostaa liian tuoreelta, illuusio voi rikkoutua. Jos elokuva on liian vakava ja etäinen, massayleisö voi pudota kyydistä. Jos myytit silotellaan liian turvallisiksi, koko tarinan voima heikkenee.
The Odyssey -elokuva ei saa olla antiikin Marvel.
Mutta se ei saa myöskään olla museoesine.
Lue myös: Tällainen on uusi James Bond -peli 007 First Light
Suurin riski on tarinan vaikeus
The Odysseyn suurin riski ei ole Matt Damon.
Ei IMAX.
Ei tähtikaarti.
Ei edes lähes kolmen tunnin kesto.
Suurin riski on itse Odysseia.
Se on täynnä viivytyksiä, kohtaamisia, kiertoteitä, symboliikkaa ja episodimaista rakennetta. Se ei etene samalla tavalla kuin moderni toimintaseikkailu. Kuvaavaa on, että Odysseuksen reissu kesti 20 vuotta.
Se on kuitenkin myös hyvä materiaali Nolanille.
Hänen elokuvansa ovat usein kertoneet pakkomielteestä, ajasta, syyllisyydestä ja miehistä, jotka rakentavat oman ansansa, ja sankaruudesta, jossa on jotain kylmää ja vahingollista.
Riskit ovat kuitenkin olemassa, ja ratkaisevaa on, tuntuuko Odysseuksen kotimatka Ithakaan liian pitkältä myös katsojalle.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: The Death of Robin Hood on kiinnostava huti
Katso The Odyssey -elokuvan countdown-traileri:
Auta meitä kasvamaan! Seuraa meitä somessa:
Facebook, Instagram ja Youtube.
