Elokuva: The Death of Robin Hood
Ohjaus: Michael Sarnoski
Käsikirjoitus: Michael Sarnoski
Pääosissa: Hugh Jackman, Jodie Comer, Noah Jupe, Bill Skarsgård
Tuotantomaa: USA
Genre: draama / trilleri / toiminta
Kesto: 2 h 2 min
Suomen ensi-ilta: 3.7.2026
Robin Hood ja Jussi pien tuntevat he tien / Ei taipaleelle tullut ken vastustaa uskaltaa / Riemuissaan he tiensä käy, ei vaaroja nyt näy / Oo-de-lally, oo-de-lally, on niin ihanaa.
Jos Robin Hood on monelle yhä Disneyn veikeä kettusankari, The Death of Robin Hood tappaa vanhan satuhahmon sanan kaikissa merkityksissä.
Vihreät sukkahousut on nakattu nurkkaan. Sherwoodin iloiset veikot on jätetty metsään. Jäljelle on jäänyt vanha, väsynyt ja väkivaltainen tappaja, joka ampuu alas miehiä mutta myös tarinoita itsestään.
The Death of Robin Hoodia ei tarvitse kauaa katsoa, jotta ymmärtää, että ohjaaja-käsikirjoittaja Michael Sarnoski (Pig, Hiljainen paikka: Päivä yksi) on heittänyt romukoppaan suurimman osan liki 900 vuotta vanhoista taruista.
Elokuvan iskulausekin sanoo sen suoraan: hän ei ollut sankari.
Robin Hood tappaa kuin itikan metässä
Asetelma tehdään selväksi heti alussa, kun Hugh Jackmanin esittämä Robin Hood tappaa nuoren naisen kuin itikan mökkiterassilla.
Se on raaka muistutus siitä, millaisesta miehestä tällä kertaa kerrotaan.
The Death of Robin Hood on synkkä ja väkivaltainen elokuva. Taistelukohtauksissa nuijat, nuolet ja iskut tuntuvat kehossa asti. Mäiskeet näytetään poikkeuksellisen yksityiskohtaisesti, ja se on rumaa eikä kepeää niin kuin seikkailuelokuvien lajityyppiin kuuluu.
Samalla katsoja voi joutua pettymään, jos hän odottaa perinteistä toimintaelokuvaa. Trailerin perusteella odotuksille voisi olla pohjaa, mutta se johtaa harhaan.
Toiminta ei ole The Death of Robin Hoodin varsinainen sydän. Tarantinomainen väkivalta on käytännössä ohi juuri siinä vaiheessa, kun yleisö vasta pääsee veren makuun.
Ja pakko sanoa, että tällä kertaa parempi niin.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: Spielbergin huippuodotettu ufo-uutuus jää harmillisesti puolitiehen
Kukkulan kuninkaan kuolinmessu
The Death of Robin Hood on ennen kaikkea tutkielma ikääntyvän tappajan mielestä.
Syyllisyys painaa Robin Hoodia. Hän ei enää edes muista, mitkä hänestä kerrotuista tarinoista ovat totta. Legendat ovat olleet keskiaikaista markkinointia, mutta mies itse on tarinoihin väsynyt.
Tappaminen on ollut selviytymiskeino, mutta vanhan kukkulan kuninkaan aika on koittamassa.
Tarinan sysää liikkeelle Robin Hoodin ja Pikku Johnin viimeinen taistelu. Kuten odottaa saattaa, kaikki menee päin helvettiä.
Kuolettavasti haavoittunut Robin päätyy mystisen nunna Brigidin huollettavaksi. Suljetulla saarella ukko saadaan kuntoon, mutta samalla hänen on kohdattava omat syntinsä.
Ja kuten elokuvan nimi kertoo, kyse ei ole uudesta alusta.
Lue myös: Tällainen on uusi James Bond -peli 007 First Light
Robin Hood on aina ollut aikansa kuva
Robin Hood on herkullista maaperää tarinankertojille, koska kansanperinteellä ei ole yhtä vakiintunutta muotoa. Hahmo on elänyt satoja vuosia, muuttunut aikojen mukana ja heijastellut sitä, mitä milloinkin on haluttu kertoa vallasta, oikeudenmukaisuudesta ja kapinasta.
Useimmille peruskuvio on silti tuttu.
Robin Hood varastaa rikkailta ja antaa köyhille, pokaa kylän kauneimman neidon ja näyttää keskaria valtaapitäville. Mielikuvaan ovat vaikuttaneet Douglas Fairbanks, Errol Flynn ja varmasti myös se Disneyn kettusankari.
Realistisempaa Robin Hoodia on toki etsitty ennenkin.
Kevin Costnerin tähdittämä Robin Hood – varkaiden ruhtinas teki hahmosta 1990-luvun seikkailusankarin. Ridley Scott ja Russell Crowe rakensivat oman harmaamman ja vakavamman tulkintansa vuonna 2010.
The Death of Robin Hood on silti niihinkin verrattuna toista maata.
Se ei yritä tehdä Robin Hoodista historiallista sankaria. Se maalaa kuvaa pahasta miehestä.
Juuri siinä elokuva on parhaimmillaan.
Rujon kaunis maailma
Sarnoski ei ole hylännyt kaikkia Robin Hood -tarinoiden elementtejä. Mukana vilahtavat esimerkiksi Pikku John ja Guy of Gisborne, ja myös tarinan loppu viittaa Robin Hood -perinteeseen.
Sarnoskin rakentama maailma on vaikuttava. Kuvaaja Pat Scola näyttää ympäristön rujon kauniina. Maisema ei ole postikortista, vaan kaikki on likaista, raskasta, märkää ja ikävää – syksy on tullut Robin Hoodin elämään.
Kohtaukset ovat viipyileviä. Elokuvassa on johdonmukainen, filosofinen poljento, jota höystää Jim Ghedin onnistunut musiikki.
The Death of Robin Hoodissa on oma karu jylhyytensä.
Samaan aikaan se kompastelee omaan tyylittelyynsä. The Death of Robin Hoodissa on melkoisesti tyhjäkäyntiä, ja lopussa tarina kiihtyy oudosti kohti loppuhuipennusta. Tuntuu, että näistä aineksista olisi ollut aineksia sakeampaankin soppaan.
Elokuva tietää, millainen se haluaa olla. Se ei vain jaksa kantaa kivillä täytettyä selkäreppuaan.
Lue myös: Deep Water -arvostelut: Näin Renny Harlinin uusi haielokuva otettiin vastaan
Näyttelijät tekevät laadukasta työtä
Näyttelijätyö on kautta linjan vahvaa.
Hugh Jackman tekee Robin Hoodista väsyneen ja rikkinäisen, mutta samalla vaarallisen hahmon. Hän hoitaa leiviskänsä kunnialla, vaikka aivan uutta rekisteriä roolista ei löydy.
Pohjoinen aksentti ei täysin peitä Jackmanin tuttuja Wolverine-maneereja, mutta roolissa on silti painoa. Jackmanin Robin Hood näyttää mieheltä, joka on elänyt liian pitkään.
Tyylitaju on muuten elokuvassa paikallaan, mutta pieni särö ilmenee itse Robin Hoodissa. Jackmanin gandalfmaista kuontaloa olisi voinut miettiä vielä toisenkin kerran. Varsinkin kun elokuvan aikana käy selväksi, että papparaisen torso on ehkä turhankin rautaisessa lyönnissä.
Bill Skarsgårdin karkea Pikku John tarjoaa tarinaan kaivattua kontekstia. Jodie Comer tekee Brigidinä vahvan ja vivahteikkaan roolin. Hän ei jää mystiseksi nunnaksi, vaan pumppaa hahmoon päättäväistä lämpöä, surua ja voimaa. Hän osaa näytellä hahmonsa ristiriidan.
Lapsinäyttelijä Faith Delaney nostaa Pikku Margaretina pintaan Robinin inhimillisempää puolta, mutta näyttää samalla, millaisia jälkiä tappaminen jättää muihinkin kuin tappajaan.
Myös Murray Bartlett tekee myös vahvan sivuroolin suljetun saaren leprapotilaana.
Ongelma ei ole näyttelijöissä.
Ongelma on siinä, että hahmoilla ei ole menneisyyttä. Emme tiedä tarpeeksi siitä, mitä Robin, John ja muut ovat todella tehneet ja miksi. Ratkaisu on harkittu rikos, mutta se on myös riippakivi.
Tunne välittyy, mutta liian moni asia jää roikkumaan, kuten Jukka Kuoppamäen Paljon sanomatta jää -laulussa. Laulu on kaunis, mutta tässä konseptissa se ei aivan toimi.
Lue myös: Tältä Jaakko Ohtonen näyttää Jeesuksena – ensimmäinen kuva Mel Gibsonin kohuelokuvasta
JUSTSIKS-loppuarvio
The Death of Robin Hood on elokuva, josta haluaisi pitää enemmän kuin lopulta pystyy.
Michael Sarnoski löytää Robin Hood -myytistä kiinnostavan ja synkän kulman. Idea vanhasta murhamiehestä, joka ei pysty kantamaan tekojensa taakkaa, on vahva.
Elokuva on näyttävä, väkivaltainen ja paikoin vaikuttava.
Samalla se on hidas, epätasainen ja lopulta hieman etäinen. Tarina sortuu tyhjäkäyntiin ja lopussa kummalliseen kiireeseen, mikä tekee elämyksestä tasapainottoman.
Sarnoskin nimi kannattaa silti painaa mieleen. Elokuvassa on paljon voimaa, mikä viittaa siihen, että tästä osoitteesta nähdään vielä täysosuma.
The Death of Robin Hood ei ole sellainen.
Mutta se on kiinnostava huti.
JUSTSIKS-arvio: 3/5
Katso The Death of Robin Hood -elokuvan traileri:
Auta meitä kasvamaan! Seuraa meitä somessa:
Facebook, Instagram ja Youtube.
