Elokuva: Mutiny – Lavastettu syylliseksi
Ohjaus: Jean-François Richet
Käsikirjoitus: Lindsay Michel, J.P. Davis
Pääosissa: Jason Statham, Annabelle Wallis, Roland Møller, Ramon Tikaram, Arnas Fedaravičius, Jason Wong, Adrian Lester
Genre: toiminta / trilleri
Kesto: 1 h 35 min
Suomen ensi-ilta: 21.8.2026
Lyhyesti: Mutinity arvostelu
- Mutiny on juuri sellainen Jason Statham -elokuva kuin odottaa sopii.
- Rahtilaiva antaa toiminnalle oman työkalupakkinsa ja pitää kohtaukset vaihtelevina.
- Jean-François Richet osaa rakentaa toimintaa selkeästi ja ammattitaidolla.
- Suurin ongelma on todellisen vastavoiman puute: Statham ei tunnu olevan kunnolla vaarassa.
- JUSTSIKS-arvio: 3/5.
Jason Statham on yksi harvoista nyky-Hollywoodin tähdistä, joiden nimi toimii edelleen jonkinlaisena laatuleimana.
Ei siinä mielessä, että Stathamin nimi julisteessa lupaisi suurta elokuvataidetta. Ei jauhomakkarakaan ole fine diningia, mutta on sillekin paikkansa kiekko-ottelussa.
Stathamin kohdalla tietää, mitä saa.
Hän murahtaa muutaman sanan. Joku tekee kohtalokkaan virheen ärsyttämällä väärää miestä. Sitten ajetaan kovaa, lyödään ihmisiä päähän ja otetaan tarvittaessa aseeksi kaikki, mikä ympäristöstä irtoaa.
Mutiny ei riko tätä kaavaa.
Ja miksi rikkoisi?
Statham nousi kunnolla toimintaelokuvan tähdeksi The Transporterin myötä yli 20 vuotta sitten. Sen jälkeen ympäristöt, vastustajat ja hahmojen nimet ovat vaihtuneet, mutta perusajatus on pysynyt hämmästyttävän samanlaisena.
Statham haluaisi yleensä vain olla rauhassa. Maailma ei anna. Sitten maailma saa turpaansa.
Mutinyssä Statham esittää Cole Reediä, entistä erikoisjoukkojen sotilasta ja miljardöörin henkivartijaa. Kun Reedin suojatti murhataan ja Reed lavastetaan syylliseksi, jäljet johtavat avomerellä kulkevalle rahtilaivalle.
Samalla päästään vanhojen toimintaelokuvien käyttövoimista luotettavimpaan.
Kostoon.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: Spielbergin huippuodotettu ufo-uutuus jää harmillisesti puolitiehen
Statham näyttää mieheltä, joka on tehnyt tätä liian pitkään
Cole Reed on juuri sellainen Jason Statham -hahmo kuin pitääkin.
Hän ei puhu, kun voi tehdä. Stathamia on vaikea parhaalla tahdollakaan pitää erityisen monipuolisena näyttelijänä, mutta sillä ei ole tämänkaltaisessa elokuvassa lopulta kovinkaan paljon merkitystä.
Hänessä on jotain, mitä monilta paremmilta näyttelijöiltä puuttuu: kiistaton karisma.
Mielenkiintoisinta Mutinyssä on kuitenkin se, ettei Statham enää yritä näyttää samalta mieheltä kuin Transporterissa.
Ensimmäinen tiukka lähikuva tekee asian lähes alleviivaten näkyväksi. Silmien ympärillä on ryppyjä, kasvoilla väsymystä ja ohimoilla lähtöväri.
Statham näyttää vanhenevalta mieheltä.
Siinä on jotain suorastaan raikasta nyky-Hollywoodissa, jossa moni ikääntyvä toimintatähti näyttää taistelevan ennen kaikkea aikaa vastaan.
Samalla hänen toimintahahmoihinsa on tullut ripaus surumielisyyttä. Cole Reed ei ole nuori mies, joka yrittää todistaa olevansa maailman kovin jätkä. Hän näyttää mieheltä, joka tietää mitä on eikä ole siitä erityisen innoissaan.
Another day at the office.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: The Mandalorian & Grogu – Mandon ja Grogun charmi kantaa ylipitkänkin keston
Rahtilaiva antaa Stathamille uuden työkalupakin
Mutiny on rakenteeltaan vanhanaikainen toimintaelokuva, ja tarkoitan sitä kehuna.
Se ei yritä keksiä lajityyppiä uudelleen. Se ottaa Jason Stathamin, laittaa hänet rahtilaivalle ja alkaa tutkia, mitä kaikkea ympäristöstä voisi käyttää ihmisten hakkaamiseen.
Vastaus: yllättävän monia asioita.
Rahtikoukut, lukot ja muut laivan välineet muuttuvat tarpeen mukaan työkaluiksi. Laivan käytävät, konehuoneet ja muut suljetut tilat antavat kohtauksille erilaisia rytmejä, eikä toiminta tunnu vain samalta tappelulta eri taustakangasta vasten.
Samalla Mutiny ei ole sellainen tauoton mäiske-elokuva, jota Stathamin nimi antaa odottaa.
Sen perusmekaniikka muistuttaa enemmän kissa ja hiiri -leikkiä. Reed pyrkii pysymään piilossa, olemaan vastustajiaan askeleen edellä ja pudottamaan heitä yksi kerrallaan.
Ylikierroksilla käyvää actionia etsivälle suvantokohtia voi olla liikaa. Mutta kun lopulta painetaan kaasua, toiminta on tehty ammattitaidolla.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: The Odyssey on ristiriitainen Nolan-eepos, jossa Matt Damon jää jalkoihin
Ohjaaja tietää, miten toimintakohtaus rakennetaan
Jean-François Richet ei ole enimmäistä kertaa pappia kyydissä. Ranskalaisohjaajan aiempiin töihin kuuluvat muun muassa Assault on Precinct 13, Mel Gibsonin tähdittämä Blood Father, Gerard Butlerin Plane sekä kaksiosainen rikoseepos Mesrine. Jälkimmäisestä Richet palkittiin vuonna 2009 parhaan ohjaajan Césarilla.
Tausta näkyy Mutinyssä ennen kaikkea käsityötaitona.
Richet osaa pedata toimintakohtauksen ennen ensimmäistä iskua. Tilat esitellään, henkilöt sijoitetaan ja ympäristöstä rakennetaan osa toimintaa. Siksi kohtaukset tuntuvat erilaisilta, vaikka elokuva toimii selvästi rajallisemman budjetin puitteissa kuin Hollywoodin suurimmat toimintajyrät.
Varsinkin loppuväännössä on sopivasti kekseliäisyyttä.
Sen nosturin ympärille rakennettu paini tuo väistämättä mieleen Casino Royalen kuuluisan avausjakson, jossa Daniel Craigin tuore James Bond jahtaa Sébastien Foucanin esittämää Mollakaa Madagascarin rakennustyömaalla.
Vertailu ei tietenkään ole Mutinylle armollinen. Bondilla oli käytössään aivan toisen kokoluokan tuotantokoneisto.
Mutta Richet tietää, mitä omilla leluilla kannattaa tehdä.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: Spider-Man: Brand New Day todistaa, ettei suurempi ole aina parempi
Pahikset tulevat suoraan tusinatoiminnan keskusvarastolta
Jos jostain tunnistaa katsovansa perinteistä action-leffaa, niin näyttelijäkaartista.
Stathamin lisäksi budjettia ei ole turhaan tuhlattu A-luokan näyttelijänimiin. Sen sijaan ruudulle ilmestyy jatkuvasti kasvoja, jotka näyttävät tutuilta. Olen nähnyt tuon miehen jossain – mutta missä?
Elokuvan keskeistä vastavoimaa esittää tanskalainen Roland Møller, jonka tulkitsema merikapteeni on karheudestaan huolimatta haettu tusinatoiminnan keskusvarastolta. Hän murtaen englantia puhuva pahansisuinen papparainen.
Mukana on tietenkin myös palkkasotureita, korruptiota ja entisiä erikoisjoukkojen sotilaita. Toimintaelokuvien maailmassa tuntuu välillä siltä, ettei kukaan siirry erikoisjoukoista putkiasentajaksi. Jostakin syystä heidät löytää rahtilaivan miehistöstä.
Eikä siinä, Mutiny elää kliseistä eikä edes yritä väittää muuta.
Ongelma on se, että kaikesta huolimatta Statham ei tunnu olevan varsinaisesti vaarassa.
Vastustajien ansioluetteloihin voidaan kirjoittaa kuinka monta salaista operaatiota tahansa, mutta valkokankaalla Cole Reed näyttää lähes koko ajan mieheltä, jolla tilanne on hallinnassa.
Mutiny olisi tarvinnut aitoa vaaraa noustakseen rutiinisuoritusta paremmaksi. Todellisen vastavoiman. Jonkun, jonka edessä myös Cole Reed näyttäisi hetken siltä, että työpäivästä saattaa tulla tavallista pidempi.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: The Death of Robin Hood on kiinnostava huti
Annabelle Wallis on juuri oikeanlainen aisapari
Rahtilaivalla Reedin rinnalle päätyy perämies Ellis, jota esittää Annabelle Wallis. Hänet tunnetaan muun muassa Peaky Blindersista, Annabellesta ja The Mummysta.
Wallisin valinta on pieni mutta tärkeä onnistuminen.
Ellis ei ole kaksikymppinen neito pulassa eikä Stathamille väkisin kirjoitettu rakkauden kohde. Hän on aikuinen nainen, jolla on oma moraalinsa ja syynsä sekaantua tapahtumiin.
Nelikymppisessä yh-äidissä on tällaisessa ympäristössä aivan oma tenhonsa.
Se tekee hyvää elokuvalle, joka muuten hakee estetiikkansa ja toimintamallinsa tietoisesti vuosikymmenten takaa. Vanhan koulukunnan toimintaelokuvan ei tarvitse kaivaa varastosta kuluneimpia sukupuolirooleja.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: The Invite on viiden tähden parisuhdepaini, joka osuu kiusallisen lähelle
JUSTSIKS-loppuarvio
Olennaisin kysymys Mutinyn kohdalla on lopulta se, mitä tällaiselta elokuvalta pitäisi vaatia.
Minun tapani katsoa elokuvia on yrittää ensin ymmärtää, mitä elokuva yrittää olla.
Mutiny ei halua mullistaa toimintagenreä. Se ei kerro mitään erityisen kostosta, väkivallasta tai ihmisluonnosta. Se ei yritä naamioitua suureksi elokuvataiteeksi.
Se haluaa olla Jason Statham -elokuva.
Ja juuri siinä se onnistuu.
Mutiny on toimintaelokuvien Skoda Octavia. Sitä ei valita siksi, että naapuri tulisi ihailemaan sitä sunnuntaiaamuna pihalle. Se valitaan siksi, että avainta kääntäessä vehje käynnistyy ja vie sinne, minne pitikin.
Mutiny on rutiinisuoritus. Vastustajista puuttuu todellinen uhka ja välillä kone käy liian pitkään tyhjäkäynnillä. Vastapainoksi toiminta on taiten tehtyä, huumori sopivan kuivaa ja Stathamilla on edelleen juuri alkuvoimaa, jolla hän on miljoonansa tienannut
Tällaisen elokuvan haukkuminen siitä, ettei se ole jotain muuta, olisi lähinnä elitismiä.
Joskus mies tarvitsee puolentoista tunnin paon todellisuudesta. Sen voi tehdä vaikka katsomalla Jason Stathamia hakkaamassa rikollisia rahtilaivalla erilaisilla teollisuuden työvälineillä.
Sen jälkeen voi taas hyvällä omallatunnolla palata lajittelemaan jätteitä ja vertailemaan mamman kanssa valkoisen eri sävyjä.
Taas on yksi päivä pelastettu.
JUSTSIKS-arvio: 3/5
Katso Mutinity – Lavastettu syylliseksi -elokuvan traileri:
Auta meitä kasvamaan! Seuraa meitä somessa: Facebook, Instagram ja YouTube.
Lue myös: Suomessa on tekeillä kaksi Mannerheim-elokuvaa – tämä projekteista tiedetään
