Humalassa ajaminen kriminalisoitiin Suomessa tasan sata vuotta sitten.
Rattijuopumus säädettiin rangaistavaksi 1. heinäkuuta 1926. Sen jälkeen autot, tiet, promillerajat, valvonta ja ihmisten asenteet ovat muuttuneet rajusti.
Yksi asia ei ole muuttunut.
Päihtyneenä ajaminen tappaa edelleen.
Viimeksi suomalaisia on järkyttänyt Helsingin Itäväylällä tapahtunut kahden ihmisen yliajo, jossa taksikuskia epäillään törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Epäilty on nelikymppinen mies.
Tilanteessa kuolivat noin kolmekymppiset mies ja nainen. Poliisi on pyytänyt mahdollisilta silminnäkijöiltä tietoa siitä, miten uhrit päätyivät ajoväylälle.
Samalla poliisi joutui muistuttamaan, että ihminen voi syyllistyä rikokseen jakamalla tai julkaisemalla materiaalia tapahtumapaikalta.
Lue myös: Suomen myydyimmät sähköautot 2026 – Tesla Model Y pitää yhä kärkipaikkaa
Ensin ei ollut promillerajaa
Liikenneturvan mukaan rattijuopumus on pysynyt yhteiskunnallisena ongelmana läpi koko autoliikenteen historian. Ensimmäinen rattijuopumustapaus kirjattiin Suomessa jo vuonna 1907, kun humaltunut autonkuljettaja törmäsi Helsingissä lyhtypylvääseen ja loukkaantui.
Vuonna 1926 säädetty rattijuopumuksen rangaistavuus ei tarkoittanut vielä nykyisenkaltaista promilleajattelua.
Tarkkaa rajaa ei aluksi ollut. Päihtymystä arvioitiin havaintojen perusteella.
Vuosien mittaan rangaistuksia kiristettiin, ja 1960-luvulla Suomen rangaistukset olivat Liikenneturvan mukaan jo länsimaiden ankarimpia. Tuolloin rattijuopumus oli myös yleinen vankilatuomion syy.
Kiinteät promillerajat tulivat lainsäädäntöön vuonna 1977.
Silloin perusmuotoisen rattijuopumuksen rajaksi asetettiin 0,5 promillea ja törkeän rattijuopumuksen rajaksi 1,5 promillea. Samalla rangaistuksia lievennettiin.
Nykyisin törkeän rattijuopumuksen promilleraja on 1,2 promillea. Huumeilla on liikenteessä nollatoleranssi.
Lue myös: Cupra Raval koeajo: rohkea ja röyhkeä pieni sähköauto
Kuolemat ovat vähentyneet, mutta eivät kadonneet
Tilastot näyttävät pitkällä aikavälillä selvän muutoksen.
Vielä 1990-luvun alussa rattijuopumusonnettomuuksissa menehtyi vuosittain yli 150 ihmistä. Viime vuosina määrä on ollut selvästi pienempi.
Liikenneturvan käyttämien Tilastokeskuksen tietojen mukaan alkoholirattijuopumustapauksissa kuolleiden määrä on 2010-luvulta lähtien pysynyt alle 60 henkilössä vuodessa.
Vuonna 2024 alkoholirattijuopumustapauksissa kuoli 44 ihmistä. Vuoden 2025 ennakkotieto on 31 kuollutta.
Suunta on pitkällä aikavälillä parempi kuin ennen.
Mutta 31 kuollutta ei ole pieni luku.
Liikenneturvan mukaan yhä lähes 40 prosentissa kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista kuljettaja on päihtynyt.
Liikenneturva on myös aiemmin kertonut, että rattijuopumustapauksissa menehtyneistä 85 prosenttia ja loukkaantuneista kolme neljästä oli miehiä.
Lue myös: Ford BlueCruise tuo Suomeen lähes itseajavan auton – kädet saa irrottaa ratista
Rattijuoppo ei ole aina ”joku muu”
Rattijuopumuksesta puhutaan helposti niin, että tekijä on joku erillinen hahmo.
Rattijuoppo. Tuntematon vastuuton ihminen. Joku, joka ei kuulu omaan lähipiiriin.
Liikenneturvan tutkimuspäällikkö Marja Pakarinen muistuttaa, ettei ilmiö ole niin yksinkertainen.
”Rattijuopumus ei ole yksiselitteinen ilmiö. Päihtyneenä rattiin saattaa tarttua kuka tahansa – vanhempi, nuori, ystävä, naapuri tai työkaveri, riippumatta iästä, taustasta tai asemasta”, Pakarinen sanoo.
Humalassa ajaminen ei ole vain rikosuutinen, jossa mukana on aina joku tuntematon typerys. Se voi olla tuttu ihminen mökkitiellä. Juhlista lähtevä työkaveri. Sukulainen, joka kuvittelee olevansa ”ihan ajokunnossa”. Aamulla liian aikaisin rattiin lähtevä kaveri, joka ei tunnista omaa tilaansa.
”Osalle ihmisistä kyse on ajoterveyteen liittyvästä ongelmasta: päihderiippuvuudesta, johon tarvitaan hoitoa. Ongelmien puheeksi ottamista ja rohkeutta puuttua tarvitaan. Myös liikenneraittiutta edistäviä keinoja, kuten esimerkiksi alkolukon käyttöä, pitäisi Suomessa vahvistaa merkittävästi”, Pakarinen toteaa.
Valistusta on tehty vuosikymmeniä
Rattijuopumuksen vastainen valistustyö ei ole uusi ilmiö.
Liikenneturvan mukaan ensimmäiset kampanjat käynnistyivät jo 1950-luvun alussa. Liikenneturvan edeltäjä oli mukana mahdollistamassa yhtä historian ensimmäisistä liikenneraittiuskampanjoista, jonka viesti tiivistyi sanoihin: Ratissa raittiina.
Vuodesta 1976 lähtien liikenneraittiuskampanjointi on ollut säännöllistä.
Tällä hetkellä Liikenneturvan voimassa oleva kampanja kulkee iskulauseella: Vaikea tilanne, helppo ratkaisu.
Kampanjan kohderyhmänä ovat nuoret, sillä joka neljäs rattijuopumuksen takia liikenteessä kuollut on nuori.
Tällä hetkellä rattijuopumuksen vastainen kampanja näyttää tältä:
Asenteet ovat muuttuneet – mutta työ ei lopu
Nykyisin humalassa ajamiseen suhtaudutaan Suomessa hyvin kielteisesti.
”Rattijuopumuksen vastaista kampanjointia on tehty pitkään ja systemaattisesti, mikä näkyy myös asenteissa: nykypäivänä hyvin harva pitää humalassa ajamista hyväksyttävänä”, Pakarinen sanoo.
Uudet kuljettajat tulevat liikenteeseen joka vuosi. Päihteiden käyttö muuttuu. Huumeet ja sekakäyttö näkyvät liikenteessä aiempaa vahvemmin. Autojen turvatekniikka kehittyy, mutta se ei tee päihtyneestä kuljettajasta turvallista.
Siksi Pakarisen mukaan asenteisiin vaikuttamista ei voi lopettaa.
”Vaikka asenteet eivät ratkaise kaikkia ongelmia, ovat kielteiset asenteet ratkaisevan tärkeä pohja, jolle liikenneturvallisuustyötä ja ehkäiseviä toimia rakennetaan”, Pakarinen sanoo.
Lue myös: Leapmotor tulee Suomeen – uusi kiinalainen sähköautomerkki iskee suoraan hintahermoon
Auta meitä kasvamaan! Seuraa meitä somessa:
Facebook, Instagram ja Youtube.
