Lyhyesti: Punainen tiili 25 vuotta
- Avain eli Asa esitti Punainen tiili -albumin Allas Livessä kokonaisuudessaan ja alkuperäisessä kappalejärjestyksessä.
- Vuonna 2001 julkaistu levy kuuluu suomalaisen hip hopin keskeisiin merkkiteoksiin.
- Lavalle nousivat muun muassa Jurassikki, Redrama, Iso H, Sofia Chaichee ja Jussi Valuutta.
- Levyllä vieraileva Pelle Miljoona oli illan näkyvin poissaolija.
- Asa muutti joitakin alkuperäisiä sanoituksia. Toisissa kohdissa 25 vuotta vanha kieli tuntui tökkivän esittäjälleen.
- Juhlakonsertti oli enemmän kuin nostalgiakeikka. Se tuntui aselevolta artistin ja hänen tunnetuimman levynsä välillä.
Punainen tiili -juhlakonsertin ensimmäinen yllätys tuli heti.
Asa ei säästellyt mitään loppuun. Levyn nimikappale, Markus ja Roihuvuori oli kuultu jo ensimmäisen vartin aikana.
Jos joku oli saapunut Allas Liveen vain hittien perässä, viesti oli melkein tyly: siinä ne olivat – voit lähteä kotiin.
Normaalilla nostalgiajuhlakiertueella tunnetuimmat kappaleet säästetään loppuun. Niistä rakennetaan kliimaksi.
Asa teki päinvastoin.
Osittain toki siksi, että vuonna 2001 julkaistu Punainen tiili soitettiin alusta loppuun alkuperäisessä järjestyksessä. Mutta ratkaisu sopi täydellisesti artistille, joka on viettänyt suuren osan urastaan yrittäen päästä eroon juuri siitä roolista, jonka tämä levy hänelle loi.
Keskiviikkona 26. elokuuta järjestetty Allas Liven konsertti oli ensimmäinen kahdesta loppuunmyydystä Helsingin juhlakeikasta.
Se oli erinomainen keikka.
Mutta kiinnostavinta ei ollut se, toimivatko 25 vuotta vanhat kappaleet edelleen.
Kiinnostavampaa oli katsoa, miten Asa kohtasi levyn, jota yleisö rakastaa paljon mutkattomammin kuin sen tekijä.

Levy, jota suomalainen rap ei pääse karkuun
Punainen tiili julkaistiin syyskuussa 2001. Matti Salo oli 21-vuotias.
Levy kuuluu suomalaisen hip hopin peruskiviin, eikä pelkästään siksi, että siinä on muutama poikkeuksellisen tunnettu kappale. Yle on kutsunut sitä yhdeksi suomiräpin kulmakivistä.
Se osoitti, että suomenkielinen rap saattoi käsitellä luokkaeroja, rasismia, lähiöitä, politiikkaa ja päihteitä ilman, että musiikki lakkasi olemasta räppiä.
Punainen tiili oli läpeensä poliittinen levy. Samalla se toi suomalaisen protestilaulun perinteen uudelle vuosituhannelle.
25 vuodessa osa kielestä on väistämättä vanhentunut.
Levyn sanoma ei ole.
Punainen tiili kuulostaisi sisällöllisesti kunnianhimoiselta rap-levyltä myös vuonna 2026.
Sen vaikutusta on siksi vaikea erottaa siitä, mitä suomalaiselle hip hopille tapahtui seuraavien vuosikymmenten aikana. Asa ei yksin tehnyt räpistä Suomessa vakavasti otettavaa taidemuotoa, mutta hänen rooliaan tienraivaajana on mahdoton ohittaa.

Asa käytti vuosia päästäkseen irti Avaimen roolista
Pian levyn ilmestymisen jälkeen Salo irtisanoi sopimuksensa Warnerin kanssa. Avain jäi taakse, ja muutaman vuoden jälkeen artisti palasi Asana.
Myös musiikki liikkui nopeasti muualle.
Tekstit muuttuivat abstraktimmiksi, soundi irtautui valtavirtaisesta hip hopista ja alkoi imeä vaikutteita esimerkiksi folkista. Samalla Punaisen tiilen suurimmat kappaleet käytännössä katosivat Asan normaalista keikkarepertuaarista.
Asan keikalle ei menty kuulemaan Avaimen greatest hits -settiä.
Vuonna 2017 hän esitti Punaisen tiilen kokonaisuudessaan Blockfestissä. Ylen haastattelussa kävi jo silloin selväksi, ettei idea ollut varsinaisesti artistin oma intohimoprojekti. Festivaali oli yrittänyt saada juhlakeikkaa toteutumaan pitkään.
Asenne ei näytä muuttuneen olennaisesti.
Kansan Uutisten alkuvuoden 2026 haastattelussa Asa puhui kiinnostuksestaan asioihin, joita hän ei ole vielä tehnyt. Vanhaan palaaminen on lähes vastakohta sille ajatukselle.
Vielä alleviivaampi oli Helsingin Sanomien artikkeli siitä, miten toimittaja yritti saada artistilta haastattelua Punaisesta tiilistä. Kävi selväksi, että Asaa ei voisi memory lane vähempää kiinnostaa.
”Eeh. Ei huvittais. Tekee yhden paskan levyn aikoinaan, niin siitä halutaan aina jauhaa, eikä uusi musa kiinnosta ketään”, Asa vastasi haastattelua kärttäneelle HS:n toimittajalle.
Siksi Allas Liven konserttiin syntyi jo lähtökohtaisesti kiinnostava jännite.
Yleisö halusi takaisin vuoteen 2001.
Artistin koko ura oli vienyt sieltä pois.

Suomiräpin luokkakokous
Kun Punaisen tiilen tunnetuimmat kappaleet oli soitettu heti pois alta, loppuillan ei enää tarvinnut kulkea niitä kohti.
Se vapautti esiintyjän.
Ja samalla kävi nopeasti selväksi, että yleisölle Punainen tiili oli rakas nimenomaan kokonaisuutena.
DJ Polarsoulin ja livebändin lisäksi koko illan lavalla pysyi Avaimen tärkein aisapari Jurassikki. Muuten keikka oli tavallaan Punaisen tiilen luokkakokous.
Lähes kaikki albumin keskeiset vierailijat olivat mukana. Lavalle astelivat muun muassa Redrama, Iso H, Sofia Chaichee ja Jussi Valuutta.
Selvin tyhjä paikka jäi Pelle Miljoonalle, joka tulkitsee albumilla version Mä hajotan tän maailman -kappaleestaan.
Nostalgiaa oli siis tarjolla koko rahan edestä. Museovierailua tästä ei silti tullut.
Lue myös: Josén Pimeä Puoli julkaisi uuden singlen – biisi syntyi ventovieraan pianolla 10 minuutissa
Vaikeinta vanhassa rap-levyssä ovat sanat
Illan aikana tuli myös selväksi, ettei Asan suhde omiin vanhoihin sanoituksiinsa ole täysin mutkaton.
Hän muutti joitakin alkuperäisiä rivejä. Toisinaan muutos oli pieni. Toisinaan esiintymisestä huomasi ilman selitystäkin, ettei jokainen 21-vuotiaan Avaimen kirjoittama ilmaus istu enää 46-vuotiaan Asan suuhun kitkattomasti.
Punainen tiili sisältää roppakaupalla 2000-luvun alun anglismeja, hip hop -slangia ja ajalle ominaista provokaatiota.
Vuonna 2026 on jo itsessään hieman surrealistista kuulla yleisön laulavan mukana protestiräppiä Sauli Niinistöstä ja Paavo Lipposesta, jotka ovat tänä päivänä vaarattomia papparaisia.
Ja sitten ovat riimit, joita tuskin kirjoitettaisiin enää samalla tavalla. Esimerkiksi vanha ”En kaipaa seksimissii, silikonitissii” -rivi kuultiin edelleen. Sen sijaan riimipari ”breikki” ja ”misteikki” oli jo artistille liikaa.
Kaikki ei ole vanhentunut kauniisti.
Eikä tarvitsekaan.
Jos teksti puhdistettaisiin vuonna 2026 täysin nykyisen Asan näköiseksi, samalla katoaisi osa siitä, mikä Punainen tiili oikeastaan on.
Sen kirjoitti parikymppinen räppäri aikana, jolloin suomenkieliselle hip hopille ei ollut valmista käsikirjaa.
Kieli ja konventiot syntyivät samalla kun niitä käytettiin.
Jotkut sanat jäivät vuoteen 2001.
Monet havainnot eivät.

Nelikymppisten oma Danny Show
Kaiken tämän painon keskellä itse konsertti ei ollut raskas.
Päinvastoin.
Asa vapautui illan edetessä. Liike lisääntyi, virne leveni ja esiintymiseen tuli enemmän irrottelua.
Keikka alkoi hyvällä tavalla tuntua iloiselta nostalgiatripiltä, jollaiseksi se oli toki tarkoitettukin.
Tämä oli omanlaisensa Danny Show nelikymppisille helsinkiläisille. Jos tämä tuntuu kivuliaalta kuvaukselta, odottakaapa albumin 50-vuotisjuhlia.
Tälle seurakunnalle kysymys oli oman nuoruuden kokemisesta uudelleen. Punainen tiili kuuluu muistona tuhansille ihmisille. Keikan lopulla siinä tuntui olevan jotain samaa myös taiteilijalle itselleen.
Siksi konsertti tuntui ennen kaikkea aselevolta.
Asa soitti albumin läpi sellaisenaan: nuoren miehen kunnianhimoisena, ristiriitaisena, välillä kömpelönä ja edelleen häkellyttävän terävänä levynä.
Ja ehkä juuri siksi hän pystyi nyt palaamaan siihen ilman, että paluusta piti tehdä antautumista.
Asalle aselepo ehkä tarkoitti sitä, ettei tätä vihollista vastaan tarvitse enää taistella.
Mutta yhtä todennäköinen tulkinta on myös se, että Matti Salon sissisota nostalgiaa vastaan jatkuu, kun tulitauko on torstain keikan jälkeen ohi.
Lue myös: A.W. Yrjänä julkaisi albumin, jolla on vain kaksi kappaletta – molemmat kestävät yli 20 minuuttia
Mitä mieltä olit Punainen tiili -keikasta? Jatka keskustelua Justsiksin somekanavissa.
Auta meitä kasvamaan! Seuraa meitä somessa:
Facebook, Instagram ja Youtube.
















