Lyhyesti: Mini Cooper Cabrio koeajossa
- Koeajoauto: Mini Cooper Cabrio S John Cooper Works -varustelulla
- Moottori: 2,0-litrainen nelisylinterinen turbo-bensiinimoottori
- Teho: 150 kW eli 204 hv
- Vääntö: 300 Nm
- Vetotapa: etuveto
- Vaihteisto: 7-vaihteinen kaksoiskytkinautomaatti
- 0–100 km/h: 6,9 sekuntia
- Tavaratila: 215 litraa katto suljettuna, 160 litraa katto avattuna
- Mini Cooper Cabrion lähtöhinta Suomessa: 40 750 euroa
- Koeajoauton hinta varusteineen: noin 60 000 euroa
- Iso idea: kallis ja epäkäytännöllinen pikkuruinen avoauto, jolla on poikkeuksellisen paljon luonnetta
Nykyautoilussa lähes kaikki pitäisi pystyä perustelemaan järjellä.
Toimintamatka. Tavaratila. Kulutus. Hinta per hevosvoima. Montako lastenistuinta mahtuu takapenkille ja paljonko Ikea-kasseja menee konttiin.
Mini Cooper Cabrio suhtautuu tällaiseen ajatteluun suunnilleen samalla vakavuudella kuin labradorinnoutaja verosuunnitteluun.
Koeajossa ollut auto John Cooper Works -varustelulla maksaa noin 60 000 euroa. Sillä rahalla saa Suomessa valtavasti enemmän autoa, jos auton määrää mitataan metreissä, tavaralitroissa tai takapenkin polvitilassa.
Minissä takapenkki on lähinnä hyväntahtoinen ehdotus ja tavaratilaan pakatessa tavallisestakin ruokakassista voi tulla kolmiulotteinen pulmapeli.
Sitten vastaan tulee ensimmäinen hyvä mutkatie.
Ja yhtäkkiä koko kysymys tuntuu väärältä.
Lue myös: Koeajo: Audi RS 5 sai latausjohdon – ja 639 syytä olla kiinnostava
Katso video: Koeajossa Mini Cabrio S
Harva auto on onnistunut pysymään näin tunnistettavana
Mini kuuluu siihen pieneen autoteollisuuden joukkoon, jossa mallia ei tarvitse esitellä.
Alkuperäinen Mini näki päivänvalon vuonna 1959. BMW hankki Rover Groupin ja samalla Minin vuonna 1994, ja nykyisen Mini-aikakauden ensimmäinen Cooper esiteltiin vuoden 2000 lopulla. Tuotanto Oxfordissa ja varsinainen markkinoilletulo käynnistyivät 2001.
Se onnistui poikkeuksellisen hyvin.
Vuoden 2001 Mini oli vanhaan pikkuruiseen esikuvaansa verrattuna moderni premium-auto, mutta kukaan ei voinut katsoa sitä ja kysyä, minkä merkkinen se on.
Pyöreät valot, lyhyet ylitykset, pyörät lähellä korin kulmia, pystyasentoinen olemus ja suuri pyöreä keskielementti ohjaamossa jäivät elämään.
Nyt tästä alkuperäisestä ideasta on kulunut jo 67 vuotta ja BMW-aikaisestakin Ministä neljännesvuosisata.
Auto on muuttunut valtavasti. Sen kasvot eivät juuri ole.
Juuri siksi Mini Cooper on yksi automaailman onnistuneimmista retrohenkisistä uudelleentulkinnoista.
Lue myös: Koeajo: Volkswagen Golf GTI Edition 50 on kallis, äkäinen ja häpeilemättömän hauska
Karting-fiilis on tällä kertaa muutakin kuin mainoslause
Mini on käyttänyt vuosia sanaa karting kuvaamaan ajotuntumaansa.
Tavallisesti markkinointiosaston luomia autovertauskuvia kannattaa lähestyä samoin kuin deittisovelluksen profiilitekstejä: pienellä varauksella.
Tässä tapauksessa vertauksessa on kuitenkin perää.
Koeajettu Cooper S ei ole varsinainen 231-hevosvoimainen John Cooper Works -huippumalli, vaikka autossa on John Cooper Works -varustelu. S-mallissa on 2,0-litrainen nelisylinterinen turbomoottori, 204 hevosvoimaa ja 300 newtonmetriä vääntöä.
Minin virallisten tietojen mukaan sataseen mennään 6,9 sekunnissa.
Lukemat eivät vuonna 2026 aiheuta sähköautojen jälkeen minkäänlaista kollektiivista pyörtymistä. Eikä tarvitsekaan.
Minin hauskuus ei synny siitä, että auto ampuisi jokaisista liikennevaloista avaruuteen. Se syntyy siitä, miten nopeasti auto reagoi ja kuinka pieneltä se tuntuu kuljettajan ympärillä.
Keula kääntyy hanakasti. Auto asettuu mutkaan heti ja etuvetoisen pikkukorin liikkeet ovat helposti luettavia. Kaasua tekee mieli käyttää mutkasta ulos tullessa vain siksi, että seuraava mutka tulee pian vastaan.
Alusta on hieno, mutta toki sporttisuudesta joutuu maksamaan pienen hinnan mukulakivikadulla.
Lue myös: Koeajo: Volkswagen Golf GTI Edition 50 on kallis, äkäinen ja häpeilemättömän hauska
Ohjaamossa retro on päivitetty fiksusti
Sisätiloissa Mini tekee saman tempun kuin ulkopuolella.
Se näyttää uudelta mutta ei geneeriseltä.
Ohjaamon hallitseva elementti on suuri pyöreä OLED-näyttö. Ajatus ei ole uusi: iso pyöreä keskimittari oli jo vuoden 2001 Minin tunnusmerkki. Nyt vanha idea on vain tuotu digiaikaan.
Toteutus toimii erittäin hyvin.
Näyttö näyttää aidosti Miniltä eikä siltä, että kojelautaan olisi liimattu sama suorakaiteen muotoinen tabletti kuin kaikissa muissa autoissa. Grafiikka on leikittelevää, ja keskikonsolin fyysiset vivut jatkavat samaa ajatusta.
Käynnistys, vaihteenvalitsin ja ajotilojen hallinta löytyvät keskeltä pienistä kytkimistä, joita tekee mieli räplätä enemmän kuin olisi toiminnallisesti tarpeen.
Tämä on juuri sellaista turhaa mutta ihanaa suunnittelua, jota nykyautoihin tarvitaan enemmän.
Laatuvaikutelmakin on kunnossa. Mini on pieni auto, mutta se ei tunnu halvalta pikkukotterolta. BMW-sukulaisuus näkyy siinä, miten napakasti asiat toimivat ja miten huolellisesti kokonaisuus on rakennettu.
Kuskin paikalla tila riittää hyvin.
Jos etupenkille istuu kaksi isoa miestä, Minin 1,74 metrin ulkoleveys alkaa kuitenkin konkretisoitua nopeasti. Silloin henkilökohtainen tila muuttuu filosofiseksi ajatukseksi ja hartiat saattavat tutustua toisiinsa jo ennen matkustajia.
Lue myös: Rolls-Royce Spectre koeajossa – miltä tuntuu 440 000 € sähköauto?
Neljä istumapaikkaa on lähinnä juridinen käsite
Mini itse kertoo Cabrion olevan nelipaikkainen. Tämä on teknisesti totta.
Koeajon perusteella neljä aikuista on kuitenkin enemmän matematiikkaa kuin matkailua.
Takaistuimet ovat aidosti pienet. Lyhyellä kaupunkimatkalla sinne saa ihmisen, jos etupenkillä istuva tekee yhteistyötä, mutta tavallista neljän aikuisen viikonloppumatkaa tällä ei kannata suunnitella.
Cabrion tavaratila jatkaa samalla linjalla.
Valmistajan mukaan kontissa on katon ollessa kiinni 215 litraa. Katto avattuna tilavuus putoaa 160 litraan.
Pelkkä litramääräkään ei kerro koko ongelmaa, sillä lastausaukko on pieni.
Tavallisten ruokaostostenkin kanssa joutuu välillä miettimään pakkausjärjestystä kuin olisi lähdössä viikon mittaiselle vaellukselle käsimatkatavaroilla.
Mutta ehkä tätä autoa arvioidaan väärin, jos tavaratilasta tehdään pääasia.
Mini Cooper Cabrio ei ole nelihenkisen perheen ainoa auto.
Se on paljon luontevammin yhden ihmisen kaupunkiauto, kahden hengen kesäauto tai perheen kolmosauto, jonka avaimet valitaan silloin, kun mukaan ei tarvitse ottaa koiraa, lastenrattaita ja puolta Prismaa.
Lue myös: Justsiks koeajoi Cupra Raval VZ -uutuusmallin: Rohkea ja röyhkeä sähköauto
Kangaskatto on sekä koko jutun pointti että suurin kompromissi
Cabrion katon saa halutessaan Union Jack -kuvioituna. Se on juuri sopivan typerä lisävaruste Miniin.
Ja tarkoitan tämän kehuna.
Sähköinen kangaskatto toimii hienosti. Se voidaan avata kokonaan noin 18 sekunnissa ja sulkea noin 15 sekunnissa, myös auton liikkuessa enintään noin 30 km/h. Katon voi lisäksi avata vain osittain noin 40 senttimetrin matkalta, jolloin se toimii käytännössä suurena kattoluukkuna.
Katto auki koko auto käy järkeen.
Taivas tulee sisään, pieni moottori kuuluu paremmin ja tavallisestakin ajomatkasta tulee tapahtuma.
Katto kiinni Cabrion suurin arkinen kompromissi paljastuu maantiellä.
Äänieristys ei ole erityisen vakuuttava. Välillä huomaa kokeilevansa ikkunannostinta vain varmistaakseen, ettei sivulasi ole jäänyt senttiä auki.
Ei ollut.
60 000 euroa pienestä Ministä on paljon rahaa
Sitten tulee se vaikein kohta.
Hinta.
Mini Cooper Cabrion Suomen lähtöhinnaksi ilmoitetaan tällä hetkellä 40 750 euroa. Se on jo paljon pienestä kaksovisesta autosta.
Koeajetussa Cooper S:ssä John Cooper Works -varustelu ja muu lisävarustelista nostavat hinnan noin 60 000 euroon.
Siinä vaiheessa järkiperusteet ovat käytännössä loppuneet.
Kuudellakymmenellä tuhannella eurolla saa isomman auton. Nopeamman auton. Hiljaisemman auton. Sähköauton. Katumaasturin. Auton, jonka takapenkkiä ei tarvitse esitellä anteeksipyytävästi.
Myös Minin oma sähköinen Cooper asettuu aivan toiseen hintaluokkaan. Suomessa täyssähköisen Cooperin hinnat pyörivät tällä hetkellä noin 31 000 eurossa.
Sekään ei ole enää halpa pieni sähköauto. Esimerkiksi koeajamamme Renault Twingo E-Tech on tulossa Euroopassa markkinoille alle 20 000 euron lähtöhinnalla, vaikka Suomen lopullinen hinta ei ole vielä vahvistunut.
Sähkö-Minin seuraava sukupolvi voi palata lähemmäs juuria
Minin nykyisessä mallistossa on paljon muutakin kuin klassinen Cooper: suurempi Countryman, sähköinen Aceman ja useita sähköversioita.
Laajeneminen on liiketoiminnallisesti ymmärrettävää, mutta samalla klassisen Minin idea on välillä venynyt aika kauas alkuperäisestä.
Nykyinen täyssähköinen Cooper on teknisesti kiinnostava auto, mutta omaan silmääni sen muotokieli on karannut hieman liian pitkälle siitä identiteetistä, joka onnistui niin hyvin yhdistämään retron ja modernin.
Siksi viime päivien uutinen seuraavasta Cooperista on kiinnostava.
Autocarin mukaan Mini on jo aloittanut seuraavan sukupolven Cooperin kehitystyön, ja vuoden 2001 R50 toimii yhtenä suunnittelun tärkeistä viitekohdista. Samalla sähköversio saattaa tulevaisuudessa siirtyä BMW:n Gen6-tekniikkaan ja jopa takavetoiseksi. Kyse on vielä kehityssuunnasta, ei vahvistetusta tuotantomallin tekniikasta.
Lue myös: Uusi Mini Cooper kehityksessä: klassikkoautoon luvassa historiansa rajuimpia teknisiä muutoksia
Mini Cooper Cabrio ei ole järkivalinta – eikä sen pidäkään olla
Koeajon jälkeen Mini Cooper Cabriosta jää selvästi positiivinen olo.
Ei siksi, että sen heikkoudet olisivat pieniä.
Ne ovat suorastaan koomisen helppoja luetella.
Auto on kallis. Takapenkki on ahdas. Tavaratila on surkea. Kangaskatto päästää maantiellä ääntä sisään ja noin 60 000 euron koeajoauton hinnalla valinnanvaraa alkaa olla häiritsevän paljon.
Mutta sitten on se toinen lista.
Mini näyttää edelleen Miniltä. Sen ohjaamo on kekseliäs. Alusta on erinomainen. Mutkatiellä autolla on aidosti hauska ajaa. Katto auki se tekee tavallisesta kesäillasta hieman paremman, eikä parkkipaikalla tarvitse etsiä omaa autoa kymmenen samanlaisen harmaan crossoverin joukosta.
Se on myös harvinaisen uskollinen itselleen.
Siinä mielessä Mini Cooper muistuttaa Porsche 911:tä tai Rolex Submarineria. Molempia on muutettu vuosikymmenten aikana lähes joka kohdasta, mutta niiden arvo perustuu osittain siihen, ettei kenenkään tarvitse kysyä, mitä ne yrittävät olla.
Minissä on samaa pysyvyyttä.
Jos tarvitsee neljä oikeaa istumapaikkaa ja tavaratilan, kannattaa ostaa jotain muuta.
Jos taas ajaa enimmäkseen yksin, lompakossa on tavallista enemmän pitoa ja retrokauneudelle löytyy heikko kohta, Cooper Cabrio puolustaa olemassaoloaan yllättävän helposti.
En yrittäisi perustella noin 60 000 euron Miniä Excelillä.
Ottaisin katon alas ja ajaisin vähän pidemmän reitin kotiin.
Lue myös: Skoda Fabia 130 koeajo: Kaikkien aikojen nopein Fabia on rallivoittajien sukua
Oletko koskaan omistanut Miniä? Kerro kokemuksistasi Justsiksin somekanavissa.
Auta meitä kasvamaan! Seuraa meitä somessa:
Facebook, Instagram ja Youtube.
