Lyhyesti: Punaista lunta -arvostelu
- Ilja Rautsin ensimmäisessä pitkässä ohjauksessa vampyyri pukeutuu joulupukiksi päästäkseen ihmisten koteihin.
- Hannu-Pekka Björkmanin Martin ja Anni Iikkasen Johannan kohtaaminen on elokuvan hauskinta ja terävintä antia.
- Ronski huumori ja kekseliäs maskeeraus toimivat. Loppupuolella tapahtumien seuraaminen vaikeutuu ja kuvauksen intensiteetti katoaa.
- Suomen ensi-ilta on 20.11.2026. JUSTSIKS-arvio on 3/5.
Elokuva: Punaista lunta
Ohjaus ja käsikirjoitus: Ilja Rautsi
Pääosissa: Hannu-Pekka Björkman, Anni Iikkanen, Kari Hietalahti, Tommi Korpela ja Krista Kosonen
Genre: kauhukomedia
Kesto: 1 h 32 min
Suomen ensi-ilta: 20.11.2026
Vampyyri pitää kutsua sisään. Joulupukkiin pätee sama sääntö, mutta lopputulos on yleensä tyystin eri.
Siinä on Ilja Rautsin ensimmäisen pitkän ohjauksen paras oivallus. Punaista lunta löytää vampyyrille ammatin, jossa ovi avataan ilomielin.
Hannu-Pekka Björkmanin esittämä Martti on yksinäinen verenimijä, joka käyttää joulupukin asua päästäkseen ihmisten koteihin. Jouluaattona hän päätyy kartanoon, jossa Anni Iikkasen esittämä Johanna viettää joulua perheensä kanssa.
Johanna haaveilee vampyyreista. Sen elokuva tekee selväksi näyttämällä hänet runkkaamassa Twilight-julisteelle.
Sitten tulee Martti.
Muista katsoa myös Justsiksin pitkä taustadokumentti Punaista lunta -elokuvasta:
Ikuinen elämä, ikuinen keski-iän kriisi
Jos kerran saa elää ikuisesti, luulisi, että siinä ehtisi päästä yli keski-iän kriisistä. Martti on kaljuuntuva ja pyylevä, ja ikuisuus näyttää hänen kohdallaan lähinnä ruoansulatusvaivoilta ja verenpainetaudilta.
Björkman on yksi sukupolvensa lahjakkaimmista suomalaisista näyttelijöistä. Tässä sen huomaa siitä, miten arkiselta hän saa vampyyrin tuntumaan. Martin virneessä on jotain niin tuttua ja vastenmielistä, että hetken unohtaa katsovansa yliluonnollista olentoa. Siinä on vain keski-ikäinen ukko, joka kuvittelee olevansa paljon viehättävämpi kuin on. Havainnon tarkkuus lyö vasten kasvoja.
Iikkanen on Björkmanille erinomainen vastapari. Hän ottaa Johannan goottiromantiikan tosissaan, ja siksi haaveiden törmäys Marttiin on niin hauska.
Johanna näkee vampyyrissa jotakin haluttavaa. Martti puolestaan katsoo nuoria tyttöjä saaliina. Kumpikin tuo kohtaamiseen oman fantasiansa, ja niiden väliin mahtuu paljon muutakin kuin vitsi kaljusta vampyyrista.
Siinä Punaista lunta käsittelee miehistä katsetta osuvasti. Kiiltokuvavampyyrin vetovoiman sijaan Björkmanin Martissa saalistajan himo näkyy kaikessa rumuudessaan. Samaan aikaan Iikkasen suoritus antaa tilaa Johannan omalle halulle. Hän saa olla kiinnostunut, utelias ja aivan tosissaan, vaikka uhka on ilmeinen.
Vampyyrin hampaasta saadaan irti potenssivitsi
Ruokailevat vampyyrit näyttävät helvetin hyviltä.
Martin penismäinen purukalusto on jo itsessään niin törkeä ilmestys, että sen näkeminen riittäisi vitsiksi. Rautsi ottaa siitä enemmän irti. Kun vampyyrin syömäväline näyttää tuolta, sen toimintakyvystä voi tehdä potenssivitsin. Eikä tilaisuutta jätetä käyttämättä.
Tuossa Punaista lunta on parhaimmillaan. Maskeeraus, kuvaus ja huumori tekevät hetkessä töitä yhdessä. Salla Yli-Luopan erikoismaskeerauksen jälki on hienoa juuri siksi, että vampyyri voi näyttää samaan aikaan kuvottavalta ja naurettavalta.
Kaikki vitsit eivät osu kuitenkaan maaliin. Elokuvalta on turha odottaa myöskään täysiveristä kauhua, vaan se on paremminkin kummitusjuna kainalopieruilla.
Mutta huuumori ansaitsee kuitenkin kunniamaininnan rohkeudesta. Rautsin jouluelokuva on hauskimmillaan, kun se menee vähän liian pitkälle.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: Lapin sota on Tuntemattoman sotilaan veroinen sotaklassikko
Kun porukka hajaantuu, elokuvakin hajoaa
Jossain vaiheessa kartanossa tehdään se, mitä kauhuelokuvissa aina tehdään. Porukka hajaantuu.
Siitä alkaa elokuvan vaikein osuus. Hahmoja siirrellään paikasta toiseen, ja välillä joku ilmestyy uuteen paikkaan niin, että jään miettimään, miten hän sinne päätyi. Kun katsoja joutuu kokoamaan kartan pohjapiirrosta päässään, kohtauksen vauhti ja vitsien ajoitus kärsivät.
Samalla särkyy kuvakieli. Alkupuolella elokuva tuntuu tiiviiltä ja intensiiviseltä.
Loppua kohti tulee laajoja kuvia, joissa porukka kyllä mahtuu ruutuun, mutta katseelle ei aina ole selvää kohdetta. Siitä syntyy vaikutelma, että nyt on tullut kiire ja kuvauspäivät ovat loppumassa. Mitä enemmän kartanossa tapahtuu, sitä vähemmän kuvissa tuntuu olevan painetta.
Juuri lopussa odotin, että Martin ja Johannan välinen jännite kokoaisi elokuvan yhteen. Siinä olisi ollut paikka lunastaa se, mitä Johannan vampyyrihaaveiden ja Martin himon törmäyksellä oli saatu aikaan.
Välienselvittely jää muun toiminnan sekaan ja vaille kunnon täyttymystä.
Tommi Korpela tekee kelpo roolin Martin veljenä, joka haluaa kostaa. Tämän kotihoitaja Krista Kosonen täydentää kokonaisuutta vahvalla roolillaan.
Lopussa kuitenkin kahden kliimaksin tavoittelussa käy yhtä hassusti kuin keski-ikäisille miehille on tyypillistä. Tunnelma lerpahtaa.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: Kerro kaikille kulkee tuttua polkua – mutta tekee sen poikkeuksellisen kauniisti
JUSTSIKS-loppuarvio: Rautsi ansaitsee uusia elokuvia
Punaista lunta näyttää myös ensimmäisen pitkän elokuvan ongelmat.
Rytmi hakee paikkaansa, terävimmät havainnot jäävät hajalleen ja lopussa on liikaa meneillään. Olisin kaivannut ohjaaja-käsikirjoittajan rinnalle tomerampaa tuottajaa, joka olisi auttanut päättämään, minkä välienselvittelyn varaan loppu rakennetaan ja mistä voi luopua.
Ilja Rautsi on silti omaääninen elokuvantekijä, jolle soisi lisää leffoja katalogiin. Elokuva osoittaa, että hänellä on visiota ja rohkeutta.
Haluan nähdä, mitä tekee seuraavaksi mies, joka keksi vampyyrille täydellisen ammatin ja sai Hannu-Pekka Björkmanin näyttämään siltä, että ikuinen elämä käy lähinnä hermoille.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: Yön lapsi on kauhuversio Totorosta, mutta siitä puuttuu taika
JUSTSIKS-arvio: 3/5
Katso Punaista lunta -elokuvan traileri:
Toimiko vampyyripukin ja suomalaisen perhejoulun yhdistelmä sinulle? Jatka keskustelua Justsiksin somekanavissa.
Auta meitä kasvamaan! Seuraa meitä somessa: Facebook, Instagram ja YouTube.
















