Kiekkolegenda Pentti ”Linkku” Lindegren siirtyi ajasta iäisyyteen viime helmikuussa. Kaukaloiden tienraivaaja jätti valtavan jäljen suomalaiseen jääkiekkoon, mutta myös poikkeuksellisen määrän lätkäaiheisia muistoesineitä. Nyt Pentti Lindegrenin jääkiekkokokoelmalle etsitään uutta kotia.
Lindegrenin perhe otti yhteyttä jääkiekkoilija Aleksi Laaksoon, joka tunnetaan rakkaudestaan vanhoihin tavaroihin. Laakso pyörittää Vintagetallia, jossa myydään vanhaa urheilutavaraa ja muita vintage-esineitä.
Laakso on tehnyt kokoelman kanssa hartiavoimin töitä. H-hetki koittaa huomenna, kun Pentti Lindegrenin jääkiekkokokoelman huutokauppa alkaa. Huutoja saa tehdä 14. toukokuuta asti.
Katso alta video Aleksi Laakson järjestämästä huutokaupasta ja Vintagetallista:
Hockey Night -takki meni museoon
Aleksi Laakso kertoo, että Lindegrenin perhe ei suhtautunut kiekkokokoelmaan yliolkaisesti.
Osa Linkun aarteista meni Suomen Jääkiekkomuseolle ja Urheilumuseo Tahdolle. Esimerkiksi alkuperäinen MM-kisojen pelipaita sekä Hockey Night -takki löytyvät nyt museoiden kokoelmista.
Lopuille tavaroille oli silti löydettävä uusi koti. Siinä kohtaa Laakso astui kuvaan.
”Petri Lindegren, Linkun poika, pyysi minua käymään. Linkulla oli hienot kokoelmat, joita oli kertynyt vuosien varrella. Siellä oli monia pelipaitoja, valokuvia ja legendaaristen pelaajien mailoja”, Laakso kertoo.
Laakson mukaan oli nopeasti selvää, että tavaroita ei kannattaisi myydä tavallisella hinnoittelulla.
”Sanoin, että tuon tason tavaroille huutokauppa on oikea tapa. Niitä ei oikein pysty myymään tietyllä hinnalla, koska ne ovat niin spesiaalia ja hienoa tavaraa.”
Lindegrenin perhe on myös päättänyt, että osa huutokaupan tuotoista annetaan vähävaraisten lasten kiekkoharrastuksen mahdollistamiseen.
Lue myös: Matias Petäistö kyllästyi Lamborghiniin – nyt autotallissa on oma bussi ja Hummer koirille
Kokoelmassa on vanhoja pelipaitoja ja legendaarisia mailoja
Laakso on käynyt kokoelmaa läpi sekä yrittäjän että jääkiekkoilijan silmin. Hänen mukaansa kiinnostavinta antia ovat erityisesti vanhat pelipaidat.
Yksi kokoelman mystisimmistä esineistä on Kanadan pelipaita.
Paidassa on numero 10, mutta ei nimeä selässä. Pitkän selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että paita on vuoden 1982 MM-kisoista, jotka pelattiin Suomessa.
”Selvisi, että kukaan ei pelannut numerolla kymmenen niissä kisoissa. Edellisenä vuonna numeroa käytti yksi NHL-pelaaja, jonka piti tulla myös noihin kisoihin, mutta hän ei ikinä saapunut paikalle. Se paita on luultavasti tehty hänelle.”
Kyseessä on pelaaja nimeltä Dale McCourt, joka pelasi yli 550 ottelua NHL:ssä Detroit Red Wingsin, Buffalo Sabresin ja Toronto Maple Leafsin paidassa.
”Linkku on todennäköisesti saanut käyttämättä jääneen paidan Kanadan huoltajilta. Siinä on rähinäremmit ja kaikki paikallaan.”
Jokerien ensimmäiseen peliin liittyvä paita kiinnostaa keräilijöitä
Todennäköisesti huutokaupan halutuin esine liittyy Helsingin Jokereiden historiaan.
Kyseessä on Jaakko Manssilan pelipaita, jonka rinnassa komeilee teksti Töölön Vesa. Se on keräilijöiden silmissä erityinen, koska Jokerit pelasi sillä historian ensimmäisen pelinsä.
Toisen seuran nimi johtuu siitä, että Jokereiden paidat eivät ehtineet valmistua avauspeliin.
Paidalla on Laakson mukaan myös suora yhteys Lindegreniin.
Lindegren oli tehnyt haastattelun Manssilan poikkeuksellisesta saavutuksesta. Haastattelu jäi elämään, koska Manssila pelasi samana päivänä kolme SM-tason ottelua: jääkiekossa, käsipallossa ja koripallossa.
”Linkku on varmaan saanut paidan Manssilalta sen haastattelun yhteydessä.”
Vanhat suomalaiset pelipaidat ovat harvinaisia
Laakson mukaan vanhoissa suomalaisissa pelipaidoissa on erityinen arvo, koska niitä ei ole ollut liikkeellä samalla tavalla kuin esimerkiksi NHL-paitoja.
Nykyään seurat voivat valmistaa fanipaitoja, erikoispaitoja ja pelissä käytettyjä paitoja myyntiin huomattavasti järjestelmällisemmin.
Ennen tilanne oli toinen.
”Suomalaisten joukkueiden tavarat ovat jotenkin sellaisia, jotka ovat ihmisille lähellä. Niitä on myös vaikea löytää.”
Laakson mukaan vanhojen tuotteiden niukkuus on yksi syy siihen, miksi keräilijät kiinnostuvat niistä. Erityisen kiinnostavia ovat pelatut pelipaidat.
”Nykyään joukkueet tekevät niitä sitä mukaan, kun niitä myydään pelaajan päältä. Pelaaja ottaa uuden käyttöön, sitten se on pelissä käytetty ja myydään.”
Ennen yhdellä paidalla saatettiin pelata pitkään.
”Ennen vanhaan on ollut koti- ja vieraspaita. Niillä on pelattu koko kausi tai vähintään puoli kautta. Ne vanhat jutut ovat siksi niin harvinaisia.”
Lindegrenin ura näkyy esineissä
Pentti Lindegrenin ura oli hengästyttävä. Hän oli ainakin pelaaja, valmentaja, kykyjenetsijä, toimittaja ja selostaja.
Tämä näkyy Laakson mukaan myös kokoelmassa.
Vaikka Laakso pelasi pitkään Lindegrenin kotiseurassa HIFK:ssa, hän ei koskaan tavannut Lindegreniä kunnolla.
”Joskus pelin jälkeen Nordiksella näin hänet vilaukselta, mutta en ole jutellut hänen kanssaan ikinä.”
Selostukset jäivät kuitenkin mieleen.
”Olen kuullut selostuksia, ja sitä kautta ääni on tuttu. Se on ikoninen.”
Laakson ikäluokalle Lindegrenin muistot liittyvät erityisesti Hockey Nightiin ja vanhoihin NHL-lähetyksiin.
Linkun suusta kuultiin lausahduksia, jotka ovat jääneet elämään suomalaisessa jääkiekkopuheessa. Yksi tunnetuimmista on Teppo Nummisen kutsuminen vahingossa Teppo Winnipegiksi NHL-seuransa mukaan. Lipsahduksesta on sittemmin tehty myös erilaisia fanituotteita.
”Yritämme saada esineet kunnialla uusiin koteihin”
Laakson mukaan huutokaupan tavoite on, että esineet päätyvät ihmisille, jotka ymmärtävät niiden merkityksen.
Hän ei halua arvioida etukäteen, millaisiin hintoihin esineet voivat nousta.
”Toivottavasti ne pääsevät arvoiseensa hintaan, sanotaan näin. Ja toivottavasti huutokauppa menee hienosti läpi ja ostajat ymmärtävät esineiden arvon. Sehän sen sitten määrittää.”
Laakso näkee kokoelmassa myös laajemman arvon.
”Kokoelma on todella uniikki. Minulle tämä on ennen kaikkea kulttuurityötä.”
Huutokaupan järjestää yhä pelaava jääkiekkoilija
Huutokaupasta tekee poikkeuksellisen myös sen järjestäjä.
Taustalla ei ole perinteinen huutokauppatalo, vaan yhä pelaava jääkiekkoilija.
Aleksi Laakso tunnetaan pitkän linjan puolustajana, joka on pelannut urallaan muun muassa Espoossa, Porissa, HIFK:ssa ja ulkomailla.
Laakson oma kiinnostus vanhaan tavaraan alkoi varhain, mutta Vintagetalli syntyi vahingossa.
”Se lähti siitä, että muutimme omakotitalosta kerrostaloon. Piti saada omaa tavaraa eteenpäin. Pidimme siinä siivoamisen yhteydessä kirppistä. Sitten ihmiset tulivat meidän talliimme ja luulivat sitä vintage-kaupaksi.”
Aluksi kyse oli omien tavaroiden myymisestä.
”Sitten kysyntä oli niin kovaa ja ihmiset olivat niin innoissaan, että perustimme firman. Se on ollut elämäntapa kiertää ja etsiä tavaraa.”
Urheilu toi keräilyyn oman suunnan
Laakso kiinnostui vanhasta tavarasta aluksi sisustuksen kautta.
”Olen itse nähnyt, miten hienosti vanhaa tavaraa voi käyttää sisustuksessa persoonallisesti. Sillä voi tehdä jotain uudenlaista ja oman tyylistä. Vähän toteuttaa itseään sitä kautta.”
Laaksolla itsellään ei ole enää valtavaa kokoelmaa, koska tavara kiertää myös yrityksen kautta.
Silti on esineitä, joista hän ei luopuisi. Pohjanmaalaisella urheilijalla yksi intohimo ovat pesäpallopaidat.
”Sitten on peliuralta niitä paitoja, joita olen saanut lahjaksi. Yksi helmi on Sean Averyn Pelicans-paita, jonka sain lahjaksi kuuluttajalta. Avery pelasi Suomessa vain kaksi liigapeliä.”
Toinen tärkeä muisto liittyy Kristian Näkyvään, jonka kanssa Laakso pelasi jo juniorivuosina.
”Voitimme yhdessä A-junioreiden Suomen mestaruuden. Paidassa lukee, että Allulle uran alkutaipaleella. Se on sellainen oma muisto, joka on seinällä. Se muistuttaa tästä matkasta.”
Pelaaja ja yrittäjä samaan aikaan
Laakso on pyörittänyt Vintagetallia pelaamisen rinnalla.
Hän ei näe yrittäjyyttä ammattilaisurheilijalle mahdottomana ajatuksena. Päinvastoin hän kannustaisi pelaajia toteuttamaan omia ideoitaan rohkeammin.
”Kyllä muutamia yrittäjiäkin on. Esimerkiksi Aleksi Rekonen, joka on pelannut viime vuodet Tšekissä, pyörittää Helsingin jäähallien kahvioita.”
Laakso mainitsee myös entisen joukkuekaverinsa Matti Järvisen, joka perusti yrityksen viime kauden aikana.
”Minusta saisi rohkeasti toteuttaa itseään, jos on jokin idea. Monesti ei ehkä uskalleta aloittaa.”
Laakso pitää tärkeänä sitä, että pelaajalla on elämässään muutakin sisältöä kuin jääkiekko.
Silti pelaaminen on edelleen etusijalla.
”Haluan edelleen mitata itseäni”
Aleksi Laakson peliura SM-liigassa alkoi Espoon Bluesissa vuonna 2009. Viime kaudella hän pelasi Kiekko-Espoossa, mutta tällä hetkellä hänellä ei ole sopimusta ensi kaudeksi.
Laakso on urheilijana veteraani, mutta taitavalla puolustajalla riittää edelleen pelihaluja.
”Olen hyvässä kunnossa. En näe syytä, miksi en jatkaisi. Into on kova.”
Laakso ei halua kuitenkaan siirtyä pelaamaan minne tahansa.
”Moni on kysynyt, missä jatkan. Olen vastannut vain, että haluan edelleen mitata itseäni. Ei se ole sellaista, että nyt mennään johonkin höpöhöpö-sarjaan. Liigassa pelataan pitkä kausi, ja olen melko varma, että töitä kauden aikana löytyy.”
Vielä Laakso ei edes mieti uran lopettamista.
”Ei ole mitään tarkkaa suunnitelmaa. Se on muuttunut iän myötä niin, että mennään vuosi kerrallaan. Mutta en osaa kuvitella, että seuraavaan kolmeen vuoteen vielä lopettaisin, jos pysyn terveenä.”
Lue myös: Wilma Murto syrjäytti hiihtotähdet: Tässä ovat Suomen suosituimmat urheilijat 2026
Pitkän uran arvo on siinä, että pystyy pelaamaan
Laakso on syystäkin ylpeä pitkästä urastaan.
Laakson mukaan hänen vahvuutensa on ollut käytettävyys. Viime vuosina ottelumäärät ovat olleet suuria, mutta Laaksolla on poissaoloja vähän.
”Viimeiset kaksi kautta meillä on ollut 60 runkosarjaottelua. Siihen päälle suunnilleen 15 treenimatsia ja 10 playoff-matsia. Yhteensä 140–150 peliä.”
”Jos olen niistä kahdesta kaudesta ollut neljä peliä pois jonkun jumin takia, se on mielestäni aika kova saldo. Silloin pystyy tuomaan joka päivä itsensä joukkueen käyttöön. Se on kuitenkin lähtökohta, ennen kuin puhutaan suorituksista.”
Laakson mielestä urheilussa puhutaan liian vähän siitä, että pelaajan pitää yksinkertaisesti pystyä pelaamaan.
”Onhan kaiken maailman pelaajia, jotka ovat huippuja kymmenen peliä kaudessa. Mutta se, että pystyt joka päivä pelaamaan, on iso asia. Siitä on ehkä muodostunut itselleni vahvuus: tasaisuus ja suoritusvarmuus.”
Kokemukset isoista persoonista ovat muokanneet pelaajaa
Laakso on ehtinyt urallaan nähdä erilaisia seuroja, pukukoppeja ja johtajia.
Yksi pelaaja nousee hänen puheessaan erityisesti esiin: Jesse Joensuu.
”Oli mahtava nähdä, mikä vaikutus hänellä oli koko kaupungille ja seuralle. Hän antoi Ässille kasvot.”
Laakson mukaan Joensuu muutti Ässien ilmapiiriä ja uskottavuutta.
”Ässät oli ollut sarjajumbona monta vuotta, ja sitten Jesse tuli siihen. Hän nosti sitä hommaa. Totta kai hän toi uskottavuutta persoonana, mutta sitten myös tekemisellään ja johtamisellaan.”
Erityisesti Laakso arvosti Joensuun kykyä kohdata erilaisia ihmisiä.
”Se, miten hän oli liima joukkueessa, oli vaikuttavaa. Hän pystyi olemaan kaikkien kanssa. Nuorten junnujen kanssa hän sai heidät tuntemaan itsensä hyviksi ja hyväksytyiksi. Hän pystyi menemään heidän tasolleen, mutta samalla olemaan johtaja. Se oli tosi ihailtavaa.”
Myös ulkomaanvuodet ovat jättäneet jäljen.
Tanskasta Laakso muistaa Morten Greenin, maan jääkiekkolegendan ja maajoukkuekapteenin.
”Meillä oli pelaajia, jotka olivat pelanneet muutaman pelin NHL:ssä. Kanukit olivat välillä vähän sellaisia, että nyt ollaan Tanskassa ja ollaan täällä tosi kovia jätkiä.”
Green palautti asiat mittasuhteisiin.
”Green sanoi yhdelle kaverille, että tämä on se syy, miksi olet täällä Tanskassa pelaamassa etkä NHL:ssä. Jos täällä luulee olevansa jotain, se kertoo kaiken olennaisen. Sen jälkeen se kaveri hiljeni.”
Seinäjoelta Espooseen
Laakson oma reitti jääkiekkoilijaksi ei alkanut perinteisestä kiekkokaupungista.
Hän on kotoisin Seinäjoelta, josta tie vei Espooseen. Se oli jääkiekollisesti iso askel.
”Silloin Espoo oli Suomen paras junioriseura. Se oli joko Kärpät tai Espoo, joka voitti Aarne Honkavaara -palkinnon.”
Myöhemmin ura on vienyt Laakson eri ympäristöihin. Hän mainitsee Porin, HIFK:n ja erilaiset joukkueet, joissa on nähnyt erilaisia tapoja elää jääkiekkoa.
”Se, kuinka paljon on saanut nähdä ja kokea, on valtava rikkaus.”
Huutokauppa tuli hyvään hetkeen
Laakso tietää, että jääkiekkoilijan uran päättyminen on iso muutos.
”Aina kun kausi loppuu, se on ehkä pienoiskuva siitä, mitä joskus tapahtuu, kun lopettaa. Tulee sellainen olo, että hetkinen, miten tämä päivä tässä rakentuu.”
Tänä keväänä tyhjiötä ei ehtinyt tulla.
”Minulla on onneksi nyt esimerkiksi tämä huutokauppahomma, joka tuli tähän heti kauden jälkeen. Aika meni siihen saman tien.”
Se sopii Laaksolle.
Pelaaminen jatkuu, mutta rinnalla kulkee yhä vahvemmin toinen maailma: vanha tavara, keräily ja urheiluhistoria.
Pentti Lindegrenin kokoelman huutokauppa on siitä tähän asti merkittävin esimerkki.
Se ei ole Laaksolle vain myyntiprojekti.
”Yritämme saada esineet mahdollisimman arvostavasti ja kunnialla uusiin koteihin.”
Auta meitä kasvamaan! Seuraa meitä somessa:
Facebook, Instagram ja Youtube.
