Elokuva: The Dog Stars
Ohjaus: Ridley Scott
Käsikirjoitus: Mark L. Smith perustuen Peter Hellerin romaaniin
Pääosissa: Jacob Elordi, Josh Brolin, Margaret Qualley, Guy Pearce
Genre: trilleri / draama
Kesto: 1 h 58 min
Suomen ensi-ilta: 28.8.2026
Lyhyesti: The Dog Stars -arvostelu
- The Dog Stars on Ridley Scottin postapokalyptinen draama, joka perustuu Peter Hellerin romaaniin.
- Jacob Elordi esittää Higiä ja Josh Brolin survivalisti Bangleya, jotka ovat rakentaneet uuden arjen yhteiskunnan romahduksen jälkeen.
- Elokuvan vahvuus on hitaus: Scott tekee tyhjyydestä, maisemasta ja arkisesta selviytymisestä tarinan varsinaisen sisällön.
- Jälkimmäisellä puoliskolla elokuva muuttuu hieman tavanomaisemmaksi postapokalyptiseksi kertomukseksi.
- Margaret Qualley tuo tarinaan lämpöä ja tulevaisuuden mahdollisuuden.
- Suomen ensi-ilta on 28.8.2026. Arvosana: 4/5.
The Dog Starsilla on pieni markkinointiongelma.
Ne, jotka menevät katsomaan Ridley Scottin postapokalyptista elokuvaa odottaen zombeja, räjähdyksiä ja kahden tunnin selviytymistaistelua, saavat todennäköisesti pettyä.
Ne, joille tämä elokuva oikeasti sopisi, eivät välttämättä tajua mennä katsomaan sitä lainkaan.
Se on sääli.
The Dog Stars on katastrofielokuva lähinnä siinä mielessä, että katastrofi on joskus tapahtunut. Paljon enemmän se on hidas ja surumielinen draama yksinäisyydestä, menetyksestä ja siitä, mitä ihmiselle tapahtuu sen jälkeen, kun hengissä pysymisen käytännön ongelmat on saatu ratkaistua.
Peter Hellerin romaaniin perustuvan elokuvan päähenkilö Hig (Jacob Elordi) asuu koiransa ja vanhan survivalistin Bangleyn (Josh Brolin) kanssa pienellä lentokentällä.
Miehet ovat rakentaneet masentaviin olosuhteisiin toimivan järjestelmän.
Heillä on ruokaa ja suojaa. Higillä on Cessna, Bangleylla aseita perseestä perämoottoriin.
Hig tarkkailee ympäristöä ilmasta. Bangley pitää kaikkea liikkuvaa lähtökohtaisesti uhkana.
Tässä taloudessa varoituslaukaukset ammutaan kohti.
Järjestelmä toimii.
Elämästä en olisi yhtä varma.
Ridley Scott on epätasainen ohjaaja mutta yhä terässä
88-vuotiaan Ridley Scottin uuden elokuvan kohdalla saa nykyään aina hetken arpoa, kumpi Sir Ridley on tullut töihin.
Parhaimmillaan hän on edelleen yksi sukupolvensa suurista elokuvantekijöistä.
Huonoimmillaan edes tähtinäyttelijät, valtava budjetti ja pari tuhatta roomalaista eivät pelasta elokuvaa keskinkertaisuudelta. Gladiator II osoitti tämän varsin perusteellisesti. Se oli kerrassaan karmiva häpäisy alkuperäiselle klassikolle.
Scottin ongelma on ollut läpi uran sama: hän ei ole ohjaaja, joka pelastaa heikon käsikirjoituksen.
Hän voi kyllä kuvata sen aivan helvetin hienosti.
The Dog Starsissa tämä vanha heikkous kääntyy melkein vitsikkäällä tavalla vahvuudeksi.
Scott on kuvannut urallaan monta tyhjää käsikirjoitusta komeasti. The Dog Starsissa tyhjyys on vihdoin itse aihe.
Materiaali sopii hänelle poikkeuksellisen hyvin, ja kyseessä on yksi Scottin parhaista elokuvista.
Scott on ennen kaikkea maailmojen rakentaja. Hänen parhaissa elokuvissaan ympäristö ei ole tausta, jonka edessä näyttelijät lausuvat repliikkejään. Rakennukset, koneet, vaatteet, sää, valo ja käyttöesineet kertovat siitä, miten tässä paikassa eletään.
Ridley Scott ei kuvaa raunioita. Hän kuvaa jonkun kotia.
Samasta syystä Scottin jylhät maisemat eivät jää maisemakuviksi.
Kun ympäristö jatkuu horisonttiin ja ihmisiä on jäljellä vain kourallinen, tyhjyys muuttuu fyysiseksi. Hig on tässä maailmassa kärpänen, joka voidaan huitaista hetkessä pois.
Katastrofistakin tulee lopulta arkea
Tavallisessa tuhoelokuvassa katastrofi on spektaakkeli.
Kaupungit sortuvat. Autot lentävät. Ihmiset juoksevat. Jäljelle jääneet yrittävät epätoivoisesti selvitä seuraavasta päivästä.
The Dog Starsissa se vaihe on jo ohi. Se tuntuu kummallisen realistiselta.
Ei siksi, että se olisi tieteellinen ennustus yhteiskunnan romahduksesta, vaan siksi, että ihmisellä on hämmästyttävä kyky normalisoida melkein mitä tahansa. Hig ja Bangley ovat tosielämän torakoita, selviytyjiä.
Siinä on The Dog Starsin maailmanlopun koko luonne. Se on säätila, jonka sisällä elämä jatkuu.
Tässä elokuvassa ”mitään ei tapahdu” on melkein kehu
The Dog Stars on hidas. Todella hidas.
Varsinainen juoni alkaa kunnolla liikkua vasta, kun elokuvaa on ehtinyt kulua melkoinen siivu.
Tästä voi jo ennustaa osan yleisöpalautteesta:
”Mitään ei tapahtunut.”
”Missä toiminta?”
”Ridley Scott on menettänyt otteensa.”
Zombiniiloilla tulee olemaan vaikeaa hengittää.
Minusta hitaus on kuitenkin koko elokuvan edellytys.
Ensimmäisen puoliskon tehtävä ei ole kuljettaa Higiä tehokkaasti juonipisteestä A juonipisteeseen B. Sen pitää saada katsoja muuttamaan Higin ja Bangleyn kanssa samalle lentokentälle.
Sen jälkeen katsoja ymmärtää, miksi Hig nousee lentokoneeseen ja miksi Bangley suhtautuu ympäröivään maailmaan kuin omalle tontille huussin rakentaneeseen mökkinaapuriin.
Kun tähän arkeen lopulta tulee särö, sillä on painoa.
The Dog Stars ei ole hyvä hitaudestaan huolimatta. Se on hyvä juuri siksi.
Josh Brolin on kuin tehty maailmanlopun varalle
Puheroolien määrä ei elokuvassa päätä huimaa, mutta vähäinen näyttelijäjoukko on vahva.
Elordin Hig ja Brolinin Bangley muodostavat hyvän vastaparin.
Bangleyn rooli on tehty Josh Brolinille mittatilauksena. Hahmo tuntuu mieheltä, joka viihtyy romahduksen keskellä.
Jacob Elordi taas on kiinnostavampi valinta.
Fyysisyyttä miehessä riittää, mutta Hig ei tunnu toimintasankarilta. Hän on menettänyt paljon, mutta ei toivoa.
Elordi tuo hahmoon surumielisyyttä ja yllättävää jokamiehenkarismaa, mikä on lähes kaksimetrisen entisen Calvin Klein -mallin lähtökohdilla jonkinlainen saavutus.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: The Invite on viiden tähden parisuhdepaini, joka osuu kiusallisen lähelle
Margaret Qualley tuo elokuvaan elämää
Margaret Qualleyn esittämä Cima taas muuttaa elokuvan lämpötilaa.
Ilman häntä The Dog Stars voisi helposti muuttua kahden miehen melankoliseksi mökkiviikonlopuksi, jossa Josh Brolin ampuu tunkeilijoita ja Jacob Elordi tuijottaa horisonttiin.
Qualley tuo mukaan lämpöä ja ennen kaikkea tulevaisuuden.
Cima muistuttaa Higiä hyvin yksinkertaisesta asiasta: vaikka maailma on kuollut, jäljelle jääneiden ei tarvitse viettää loppuelämäänsä hautajaisissa.
Muissa sivuosissakin on ruutia.
Allison Janney tarvitsee vain vähän aikaa varastaakseen lähes koko elokuvan. Hänen hahmonsa on yhtä aikaa hyytävä, mutta myös kovin tunnistettava.
Guy Pearce puolestaan on Ciman isänä Popsina lähes tunnistamaton. Olen itse tottunut näkemään Pearcen hieman poshina nirppanokkana, joten tällainen parrakas eräjorma tuntuu jopa yllättävältä.
The Dog Stars käsittelee teemojaan taidolla
Vaikka hitaus on The Dog Starsin suuri vahvuus, se tekee myös elokuvan loppupuoliskolle karhunpalveluksen.
Se on kiinnostavimmillaan silloin, kun mitään ei tapahdu.
Kun tarinan koneisto jälkimmäisellä puoliskolla käynnistyy, ja Hig joutuu oman pienen elinpiirinsä ulkopuolelle, The Dog Stars alkaa muistuttaa enemmän tuttuja postapokalyptisiä kertomuksia.
Ja osaahan Sir Ridley kuvata sellaisia elokuvia. Toimintakohtauksissa mestari käyttää palettinsa koko kirjoa ja varsinkin hyökkäys Bangleyn lentokentälle näyttää, mistä brittiohjaajan maine on tehty.
Mutta samalla elokuvassa menee jotain riikki ja siitä tulee hieman muotopuoli.
Elokuva on vahvimmillaan, kun se käsittelee eksistentiaalisia kysymyksiä taitavasti. Ciman tullessa mukaan selviytyminen saa uuden tason, mutta sitä seurannut toiminta tuntuu epätahtiselta.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: The Death of Robin Hood on kiinnostava huti
JUSTSIKS-loppuarvio: Väärä elokuva väärälle yleisölle
Olen melko varma, että The Dog Starsille käy vähän surullisesti.
Ridley Scott, autio Amerikka, aseita kantava Josh Brolin ja lentokone ovat markkinointimateriaalia, josta on helppo rakentaa aivan väärä lupaus.
Postapokalyptista rymistelyä odottava yleisö tulee ulos nillittäen.
Samaan aikaan hitaista, melankolisista ihmisdraamoista pitävä katsoja toteaa julisteesta, ettei jaksa taas yhtä selviytymisseikkailua.
Juuri jälkimmäiselle ihmiselle tätä pitäisi oikeastaan myydä.
Lopulta Scottin ja Hellerin hienoin oivallus on siinä, kuinka vaikeaa on palata elävien kirjoihin, ei siinä miten tunkeilijoita vastaan pärjätään.
JUSTSIKS-arvio: 4/5
Katso The Dog Stars -elokuvan traileri:
Lue myös: Elokuva-arvostelu: One Night Only on seksikomedia, joka haluaisi mieluummin pitää kädestä
Mitä mieltä olit elokuvasta? Jatka keskustelua Justsiksin somekanavisssa.
Auta meitä kasvamaan!
Seuraa meitä somessa: Facebook, Instagram ja YouTube.
