Lyhyesti: Jussi Vatanen haastattelussa
- Jussi Vatanen nähdään syyskuussa kahdessa hyvin erilaisessa kotimaisessa elokuvassa: Presidentin kyydityksessä ja Hetki ennen valoa.
- Seuraavaksi hän aloittaa Ville Jankerin kanssa Ossi Nymanin Röyhkeys-romaaniin perustuvan elokuvan kuvaukset.
- Vatanen sanoo lähtevänsä rooliin aina käsikirjoituksesta, mutta välttelee yhtä lukittua työskentelytapaa.
- Pää- ja sivuroolien tekeminen eivät hänen mukaansa eroa olennaisesti: elokuvaa tehdään kohtaus kerrallaan.
- Hän toivoo ennen kaikkea, että suomalaisen elokuvan nykyinen lajikirjo säilyy ja yleisö löytää kotimaiset elokuvat teattereihin.
Näyttelijä Jussi Vatasella on poikkeuksellinen syksy. Kaksi hyvin erilaista kotimaista elokuvaa saa ensi-iltansa peräkkäisinä perjantaina, ja molemmissa Vatanen nähdään keskeisessä roolissa.
Asetelmasta saisi helposti tarinan yhdestä Suomen kysytyimmistä näyttelijöistä keskellä hurjaa työputkea.
Vatanen ei vain anna tällaiseen juoneen juuri rakennuspalikoita.
”Ei tässä ole mikään hullu työtahti. Ei ole ollut mitään tuotantoa päällä tällä hetkellä. Olen tehnyt vähän promohommia ja valmistautunut seuraaviin kuvauksiin. Ihan leppoisaa tämä on ollut”, Vatanen toteaa rauhalliseen tyyliinsä.
Seuraavat kuvauksetkin ovat jo tiedossa. Vatanen aloittaa kuvaukset Ville Jankerin kanssa Röyhkeys-elokuvaan, joka perustuu Ossi Nymanin samannimiseen romaaniin. Jankerin ja Vatasen edellinen yhteinen projekti oli kiitelty Metsäjätti.
Kahden ensi-illan osuminen näin lähekkäin on Vatasen uralla harvinaista. Hänen puheessaan se jää silti lähinnä sattumaksi kalenterissa.
Sama suoraviivaisuus toistuu, kun puhe kääntyy siihen, miten yksi Suomen tunnetuimmista näyttelijöistä valitsee roolinsa.
”No ei nyt ihan hirveästi pääse valikoimaan. Yleensä tehdään se, mitä tarjotaan.”
Heti perään Vatanen tarkentaa. Ei joka tarjoukseen sentään suoraan hypätä mukaan.
”Totta kai aina se prosessi lähtee siitä, että saa käsikirjoituksen. Ja sitten miettii, olisiko tämä semmoinen, missä haluaa olla mukana.”
Presidentin kyydityksessä Vatasta kiinnosti tapa käsitellä historiallista tapahtumaa komedian keinoin.
”Suomessa ei ihan hirveästi semmoisia juttuja ole tehty koskaan.”
Klaus Härön Hetki ennen valoa -elokuvaan lähtemisen syy oli vielä yksinkertaisempi.
”Klaus on aika etabloitunut ohjaaja Suomessa ja tehnyt monta hienoa elokuvaa. Jos tarjotaan mahdollisuutta päästä tekemään hänen kanssaan töitä, niin totta kai se kiinnostaa.”
Käsikirjoitus toki luettiin ensin.
”Varmaan olin kyllä jo mielessäni suostunut siinä vaiheessa, kun aloin sitä lukea”, Vatanen myöntää.
”Elokuvanäytteleminen on kohtausten näyttelemistä”
Presidentin kyydityksessä Jussi Vatanen kantaa elokuvaa. Hetki ennen valoa on selvemmin Oona Airolan ja Laura Birnin elokuva, jossa Vatasella on täydentävä sivurooli.
Näyttelijälle ero ei kuitenkaan ole niin suuri kuin ulkopuolelta voisi kuvitella.
”No eihän se työ tavallaan eroa yhtään mitenkään”, hän sanoo.
Vatanen alkaa purkaa asiaa pienempiin osiin.
”Elokuvanäytteleminen on kohtausten näyttelemistä ja tilanteiden näyttelemistä. Ainahan se puretaan niihin pieniin osasiin. Ei siinä kuitenkaan pysty keskittymään kuin yhteen hetkeen kerrallaan.”
Kun kamera käy, näyttelijä ei hänen mukaansa ajattele paikkaansa elokuvan hierarkiassa.
”Ethän sä siinä mieti, että onko tämä kantava rooli, vai onko tämä sivurooli vai päärooli. Se fyysinen prosessi on aivan identtinen.”
Presidentin kyydityksessä kokonaisuutta piti toki seurata tavallista tarkemmin. Tarina kulkee pitkälti Vatasen hahmon kautta, joten ohjaajan kanssa käytiin läpi esimerkiksi sitä, missä vaiheessa everstiluutnantti Eero Kuussaaren kujanjuoksua ollaan ja kuinka synkäksi tilanne voi missäkin kohdassa mennä.
Mutta itse tekeminen palautuu taas samaan asiaan.
”Jokainen elokuva on tehty kohtaus ja tilanne kerrallaan, ja sitten vain näytellään sitä tilannetta ja kohtausta.”
Siinä on jotain olennaista Vatasen tavassa puhua ammatistaan.
Hän on ollut 2010-luvulta lähtien yksi Suomen katsotuimmista elokuvanäyttelijöistä, mutta hänen puheessaan näyttelemisen ympärille ei juuri synny taiteilijamyyttiä.
”No hei, sama asia on missä tahansa hommassa”
Jussi Vatasen tapa puhua näyttelemisestä on silmiinpistävän arkinen. Hän puhuu ammatistaan kuin kirvesmies: seurataan annettua suunnitelmaa.
Näyttelemiseen liittyy Vatasen mielestä yksi erikoisuus: työtä joutuu jatkuvasti selittämään.
Näyttelijöiltä kysytään, miten hahmo rakennetaan, mistä oikea tunnetila löytyy tai kuinka rooliin tuodaan kokemuksia omasta elämästä.
”Näyttelijä joutuu sanottamaan asioita, mitä ei välttämättä muut ihmiset arkisessa työssään joudu puhumaan auki. Että miten sä lähdet nyt tutkimaan tätä sun leffakritiikkiä, miten löydät sen oikean sävyn sieltä.”
Vertaus osuu haastattelijaan.
Vastaan, ettei sitä oikeaa sävyä aina löydykään.
Vatanen reagoi saman tien.
”No hei, se on sama asia missä tahansa hommassa.”
Lyhyt vastaus kiteyttää paljon.
Vatanen ei väitä, ettei näytteleminen olisi vaikeaa tai vaatisi erityistä osaamista. Hän ei vain tunnu näkevän tarvetta tehdä vaikeudesta mystistä.
Joskus työ onnistuu. Joskus ratkaisu löytyy hitaammin. Joskus ei löydy ollenkaan.
Niin käy muissakin ammateissa.
Lue myös: Elokuva-arvostelu: The Invite on viiden tähden parisuhdepaini, joka osuu kiusallisen lähelle
”Käsikirjoituksesta se lähtee”
Kun Vataselta kuitenkin kysyy hänen omasta tavastaan rakentaa roolia, yksi lähtöpiste sentään löytyy.
”Käsikirjoituksesta se lähtee.”
Sen jälkeen kaikki riippuu siitä, mitä edessä oleva rooli vaatii.
Presidentin kyydityksen historiallinen ympäristö tarkoitti tavallista enemmän taustatyötä.
”Taustatyötä siinä oli vähän pakko tehdä, jotta ymmärtää, miksi he ajattelivat niin kuin ajattelevat.”
Olennainen materiaali löytyy Vataselle kuitenkin suoraan tekstistä. Jos hahmo puhuu murretta, murre opetellaan. Jos käsikirjoituksesta syntyy ajatus tietystä eleestä tai tavasta olla, sitä kokeillaan.
Valmista metodia Vatanen ei halua itselleen rakentaa.
”Minulla ei ole suoraan sanottuna sellaista yhtä tapaa, että lähtisin jollain tietyllä kaavalla tekemään rooleja. Ei ole koskaan ollut.”
Nuorempana hän kertoo ajatelleensa omaa prosessiaan enemmän. Nykyisin liian tarkka kaava tuntuu pikemminkin rajoitteelta.
”On semmoinen fiilis, että itse työ pysyy vähän hedelmällisempänä, kun ei liikaa lukitse sitä prosessia.”
Se tarkoittaa myös valmiutta hylätä ensimmäinen ajatus.
”On myös auki sille ajattelulle, että tämä rooli lähtee viemään tuonne suuntaan, että pitäisikö tutkia sitä.”
”Pitäisi tuntematta luottaa ihmisiin”
Myös ohjaajan tapa tehdä työtä muuttaa prosessia.
Hetki ennen valoa -elokuvassa Vatanen työskenteli ensimmäistä kertaa Klaus Härön kanssa.
”Klausilla on hyvin omanlainen tapa toimia. Hän on hionut sen tyylinsä niin pitkälle ja hyväksi, että siihen on myös helppoa heittäytyä mukaan. Hän on todellakin ohjaaja, joka tietää mitä haluaa.”
Presidentin kyydityksessä tekeminen rakentui enemmän jatkuvan keskustelun varaan ohjaaja Samuli Valkaman kanssa.
”Sitä käytiin läpi kohtauksen sisällä ohjaajan kanssa. Ja etukäteenkin keskusteltiin paljon sitä, miten tarinan komedialla, vakavuudella tai draamalla leikitellään.”
Historiallisen tapahtuman käsitteleminen komediana vaati tasapainottelua. Huumorin piti toimia ilman, että tilanteesta katoaa uskottavuus.
”Sitä dialogia piti käydä koko ajan läpi.”
Hetki ennen valoa vaati toisenlaista herkkyyttä. Varsinkin Oona Airolan roolisuoritus on elokuvassa niin repivä ja paljas, että sen voisi ajatella vaativan paljon myös Vataselta, jolla on elokuvassa puolison rooli.
Vatanen ja Airola lukivat ja harjoittelivat kohtauksia ennen kuvauksia. Vatanen puhuu vastanäyttelijöiden välisestä luottamuksesta jälleen enemmän työn edellytyksenä kuin suurena abstraktina ajatuksena.
”Se on tietysti lähtökohta, että näyttelijät luottavat toisiinsa. Se on kirjoitettu tähän tekemiseen sisään.”
Kun asian sanoo ääneen, vaatimus kuulostaa kuitenkin melko poikkeukselliselta.
”Pitäisi tuntematta luottaa ihmisiin.”
Luottamus syntyy keskustelemalla siitä, mitä kohtauksessa tapahtuu ja mitä hahmot toisilleen näyttävät.
”Tässä kohtauksessa voi paljastaa itsestään jonkun asian ja peittää jonkun toisen.”
”Dialogin kautta se luottamus lähtee rakentuu ja syntyy. Pitää pystyä olemaan avoin.”
Haave ei koske Hollywoodia
Jussi Vatanen on ehtinyt tehdä pitkän uran suomalaisessa elokuvassa. Siksi häneltä on luontevaa kysyä, mitä vielä puuttuu.
Jokin tietty rooli? Kansainvälinen elokuva? Palkinto? Hollywood?
Vatanen ei tartu niistä mihinkään.
Sen sijaan hän alkaa puhua suomalaisista elokuvista, joita tulee ensi-iltaan tänä syksynä.
”On tosi monenlaisia makeita juttuja tulossa tässä syksyn aikana.”
Dome Karukoskelta, Alli Haapasalolta, Hanna Bergholmilta ja Aku Louhimieheltä on tulossa hyvin erilaisia elokuvia.
Juuri se kiinnostaa Vatasta.
Hän vertaa tilannetta noin kahdenkymmenen vuoden takaiseen aikaan, jolloin aloitti itse alalla.
”Jos joku haave on, sitä toivoisi, että tämmönen samanlainen kirjon rikkaus säilyisi.”
Se ei säily vain siksi, että tekijät haluavat tehdä erilaisia elokuvia.
”Tietysti se vaatii sen, että leffa jollain tapaa menestyy ja ihmiset kävisivät elokuvissa.”
Vatanen tunnistaa mielikuvan, joka kotimaiseen elokuvaan edelleen toisinaan liitetään: suomalaiset elokuvat ovat keskenään samanlaisia.
Hänen mielestään se ei enää vastaa todellisuutta.
”Varmasti jotkut ajattelee, että suomalaisilla elokuvilla on tietynlainen maine, että ne ovat aina tietynlaisia. Mun mielestä se ei pidä enää paikkaansa.”
Kun Vataselta kysyy hänen omista haaveistaan, vastaus päätyy siis lopulta paljon omaa uraa suurempaan asiaan.
Hän haluaa, että Suomessa voidaan jatkossakin tehdä erilaisia elokuvia.
Ja siihen hän uskoo löytyvän myös katsojia.
”Kyllä jengi haluaa nähdä suomenkielisiä tarinoita.”
Jussi Vatasen uusi elokuva Hetki ennen valoa saa ensi-iltansa 11. syyskuuta.
Lue myös: Hetki ennen valoa -arvostelu: Oona Airola loistaa Klaus Härön draamassa
Lue myös: Elokuva-arvostelu: Presidentin kyyditys on neljä elokuvaa yhtä aikaa – eikä yksikään niistä toimi
Seuraa Justsiksiä myös Facebookissa ja Instagramissa, niin et missaa kiinnostavimpia haastatteluja, elokuvia ja kulttuurijuttuja.
Auta meitä kasvamaan! Seuraa meitä somessa:
Facebook, Instagram ja Youtube.
