Lyhyesti: Cadillac V16
- Vehoniemen Automuseossa Kangasalla on esillä vuoden 1930 Cadillac V16 Berline Saoutchik.
- Suomalaisomistuksessa olevan auton Saoutchik-kori on ainutkertainen.
- Kuusitoistasylinterinen moottori oli Cadillacin pyrkimys loistoautojen huipulle.
- Pitkä liukukatto ja irrotettavat keskipilarit tekivät suljetusta autosta lähes avoauton.
- Vuonna 1983 avattuun Vehoniemen Automuseoon on vapaa pääsy.
Vehoniemen Automuseossa on nähtävillä Cadillac, jonka harvinaisuus ei selity pelkällä kuusitoistasylinterisellä moottorilla. Vuoden 1930 V16 Berline Saoutchik sai Pariisissa mittatilauskorin, jota ei tehty toista samanlaista.
Suomalaisomistuksessa oleva auto kuuluu aikaan, jolloin loistoauton ostaja saattoi tilata myös korin omien mieltymystensä mukaan.
Cadillacissa amerikkalainen tekniikka ja ranskalainen korinrakennus kohtasivat poikkeuksellisella tavalla: umpikorisen edustusauton katto voitiin liu’uttaa lähes kokonaan pois matkustajien yläpuolelta.
Harvinaisuus on nyt esillä Kangasalla, mutta sen tarina alkaa Detroitin kunnianhimoisesta moottorihankkeesta ja jatkuu Euroopan esittelykiertueen kautta Jacques Saoutchikin verstaalle.
Katso video: Risto Harvia esitteli Kolmosvaihteelle Suomen hienoimman autokokoelman
Kuusitoista sylinteriä keskelle talouskriisiä
Cadillac paljasti V16:n New Yorkin autonäyttelyssä 4. tammikuuta 1930. Wall Streetin pörssiromahduksesta oli kulunut runsaat kaksi kuukautta, mutta valmistaja toi yleisön eteen siihenastisen mallistonsa kunnianhimoisimman loistoauton.
Moottorihanketta oli valmisteltu jo vuodesta 1926. Sen keskeisiä henkilöitä olivat Cadillac-divisioonan johtaja Lawrence P. Fisher ja moottorisuunnittelija Owen Nacker. Cadillac Databasen historiikin mukaan tavoitteena oli aiempaa tasaisemmin käyvä, voimakas moottori kalliisiin mittatilausautoihin.
Sylinterimäärällä tavoiteltiin siis muutakin kuin suurta numeroa konepellin kylkeen. Painavan edustusauton piti kulkea vaivattomasti ja mahdollisimman vähäisellä värinällä. Takapenkillä istuvalle asiakkaalle moottorin hienostuneisuus oli osa auton arvoa.
V16 vahvisti Cadillacin asemaa kaikkein ylellisimpien autojen valmistajana. Ajankohta oli silti vaikea: General Motorsin historiakokoelman mukaan pörssiromahdus kavensi niiden asiakkaiden joukkoa, joilla oli varaa tällaiseen autoon.
Tekniikka valmistui, vaikka sen markkina alkoi kadota alta.
Lue myös: Elvis-mies Juha ”Aron” Leppänen hankki samanlaisen auton kuin esikuvallaan
Saoutchik hankki kokonaisen Cadillacin
Cadillacin koritöissä etusijalla oli konsernin oma Fleetwood. Ulkopuolisten korinrakentajien oli vaikea saada V16-alustoja omia luomuksiaan varten, mutta aivan ehdottomasta myyntikiellosta ei ollut kyse.
RM Sotheby’sin mukaan alustoja luovutettiin ulkopuolisille vain vähän. Korimestari saattoi siksi joutua hankkimaan kokonaisen auton, poistamaan tehdaskorin ja rakentamaan tilalle omansa.
Näin teki myös Pariisissa toiminut Jacques Saoutchik. Hän hankki yhden Cadillacin Euroopan-kiertueella olleista autoista, Fleetwood Special Phaetonin, ja rakensi sen tilalle oman Berline-korinsa.
Kiertue oli osa Cadillacin pyrkimystä esitellä V16:ta myös eurooppalaisille ostajille. Autot kuljetettiin kesällä 1930 New Yorkista Kööpenhaminaan ja vietiin edelleen useiden maiden näyttelyihin.
Arkistoaineistoon perustuva kiertuehistoriikki dokumentoi niiden käynnit muun muassa Tukholmassa, Berliinissä ja Madridissa.
Saoutchikin työtä arvostettiin viimeistelyn ja yksilöllisten ratkaisujen vuoksi. Tämän Cadillacin kohdalla korimestarin kädenjälki näkyy erityisesti siinä, miten samaan koriin yhdistettiin suljetun matkustamon suoja ja avoauton avaruus.
Lue myös: Jukka Haapalainen esittelee Porschensa: ”Autossa pitää olla vähän sex appealia”
Katto liukui takakoriin kuin kirjoituspöydän kansi
Berlinen suuri kattoluukku avautuu koko sisätilan pituudelta. Se liukuu takakoriin samaan tapaan kuin rullakantisen kirjoituspöydän kansi.
Suljettuna matkustamon yllä oleva lasinen kattopaneeli asettuu avattaessa takalasin kohdalle. Myös korin keskipilarit ovat irrotettavat. Katto avattuna ja pilarit poistettuina auto on lähes kokonaan avoin, vaikka sen perusmuoto on suljetun edustusauton.
Kyse ei siten ollut vain takamatkustajien pienestä tuuletusluukusta. Myös kuljettajan yläpuolinen katto avautui. Huutokauppaesittelyssä kuvattu rakenne kuuluu auton keskeisiin erityispiirteisiin.
Matkustamossa on koristeellisia puutöitä ja takaosan omat mittarit. Kuljettajan ja takamatkustajien väliseen seinään on sijoitettu kaksi sivuttain olevaa lisäistuinta. Tilat ja niiden viimeistely kertovat autosta, jossa omistajan paikka saattoi hyvin olla takana.
Suuri moottori viimeisteltiin myös katseelle
Konepellin alla on noin 7,4-litrainen, nestejäähdytteinen V16. Sen kaksi kahdeksan sylinterin riviä on sijoitettu 45 asteen kulmaan yhteiselle kampiakselille.
Moottorissa käytettiin kansiventtiilejä ja hydraulista venttiilivälyksen tasausta. Autohistorian yhdistys AISA kuvaa keinuvivun yhteyteen rakennettua mekanismia, jonka tarkoituksena oli hiljentää venttiilikoneiston toimintaa.
Saoutchik-yksilön huutokauppatiedoissa tehoksi ilmoitetaan 175 hp ja vaihteistoksi kolmivaihteinen käsivaihteisto. Tekniikan ulkonäköönkin käytettiin vaivaa: johtoja piilotettiin ja moottori viimeisteltiin kiillotetulla alumiinilla ja huolitelluilla venttiilikopilla.
Auton nykyiseen kokonaisuuteen kuuluu myös myöhempää historiaa. Yhdysvalloissa tehdyssä entisöinnissä Saoutchikin kori siirrettiin alkuperäiseltä alustalta toiselle aidolle vuoden 1930 V16-alustalle, numerolle 700979. Dokumentoitu alustanvaihto on olennainen täsmennys: ainutkertaisuus koskee Saoutchikin korityötä.
Lue myös: Esa Schroderus ja salaiset Ferrari-kaupat – näin urheiluauto sopii Suomen routakeleille
Vehoniemen museo syntyi perheen autoharrastuksesta
Cadillacin näyttelypaikallakin on oma pitkä tarinansa.
Lilja ja Olavi Sallinen avasivat Vehoniemen Automuseon yleisölle keväällä 1983. Perheessä oli harrastettu vanhoja ajoneuvoja jo 1950-luvulta lähtien, ja Olavin ensimmäinen harrasteauto oli vuoden 1924 amerikkalainen Rugby Touring.
Museon oman historiikin mukaan kokoelman karttuminen synnytti ajatuksen omasta automuseosta. Paikka löytyi Vehoniemenharjulta, joka oli tunnettu automatkailukohde jo 1920-luvulla.
Näyttelyssä on suvun omien ajoneuvojen lisäksi yksityisten harrastajien, yhdistysten ja muiden kokoelmien autoja. Vaihtuva näyttely tuo siten nähtäville myös ajoneuvoja, jotka eivät muuten olisi yleisön ulottuvilla.
Museoon on vapaa pääsy. Vehoniemi kertoo rahoittaneensa museotoimintaa kahvion tuotolla, joten kahvittelulla on harjulla ollut myös vanhojen ajoneuvojen säilyttämistä tukeva tehtävä. Se on nykyään Suomen suosituin automuseo.
Museo sijaitsee Kangasalla osoitteessa Vehoniemenharjuntie 92. Syyskauden 2026 ilmoitetut aukioloajat ovat päivittäin kello 10–17 joulukuun 13. päivään asti.
Cadillacin esilläolon päättymispäivää ei ole annettu.
Lue myös: Porsche Mission S ennakoi uutta superautoa – se sijoittuisi 911:n yläpuolelle
Auta meitä kasvamaan! Seuraa Justsiksiä somessa:
Facebook, Instagram ja Youtube.
