Laukon kartanon historia ulottuu rautakaudelle, Kurki-suvun taruihin, Elias Lönnrotin Kalevala-vuosiin ja sisällissodan liekkeihin.
Kun historiantutkija Liisa Lagerstam sai lapsuudenkotinsa vastuulleen, menneisyys ei kuitenkaan riittänyt pitämään kartanoa elossa.
Laukosta yritettiin ensin rakentaa perinteistä historiakartanoa. Muutaman raskaan vuoden ja lukuisten kokeilujen jälkeen ratkaisu löytyi yllättävästä suunnasta: aikuiselle yleisölle suunnatuista pop- ja rock-konserteista, nykytaiteesta sekä rohkeudesta tehdä asiat omalla tavalla.
Nykyään Vesilahden metsien keskelle saapuu yhden kesän aikana kymmeniätuhansia ihmisiä.
Ilman musiikkia Laukko ei ehkä enää olisi yleisölle avoinna.
Lyhyesti: Laukon kartano
- Laukon kylä mainitaan historiallisissa asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1416.
- Alueen asutuksesta on merkkejä jo noin tuhat vuotta varhaisemmalta ajalta.
- Liisa Lagerstamin vanhemmat ostivat kartanon vuonna 1968.
- Laukko siirtyi Liisa Lagerstamin ja hänen puolisonsa Jouni Minkkisen vastuulle vuonna 2013.
- Kartano avattiin nykyisessä muodossaan suurelle yleisölle vuonna 2016.
- Vuonna 2025 Laukossa vieraili yli 60 000 keikka- ja näyttelyvierasta.
Kun Helsingistä saapuva artisti kääntyy Pirkanmaan metsien keskelle johtavalle tielle, ensimmäinen tunne ei Liisa Lagerstamin mukaan ole aina täydellinen luottamus illan menestykseen.
Edessä on Laukon kartanon valtava puisto keskellä maaseutumaisemaa.
Tuleeko tänne todella yleisöä?
Sitten portista alkaa virrata ihmisiä.
He eivät ole päätyneet paikalle sattumalta tai kulkeutuneet lavan eteen osana suurta festivaalia. He ovat ajaneet Laukkoon juuri kyseistä esiintyjää varten.
”Siitä tulee esiintyjälle erityinen fiilis. Yleisö on nähnyt vaivaa artistia varten, kuuntelee ja elää mukana. Vaikka olisi kuinka hienot paikat, ilman tätä yleisöä emme olisi ykköstason keikkapaikka”, Laukon kartanon emäntä Liisa Lagerstam sanoo.
Ykköstason keikkapaikalla on myös ykköstason artisteja.
Kesällä 2026 Laukon lavalle ovat nousseet muun muassa J. Karjalainen, Diandra, Vesterinen Yhtyeineen, Arppa, Saimaa ja Samuli Putro. Kausi päättyy Apocalyptican konserttiin, josta Lagerstam haaveili vuosien ajan.
Vielä kymmenen vuotta sitten kukaan ei tiennyt, että musiikista tulisi kartanon tärkein vetovoimatekijä.
Kaikkein vähiten Lagerstam itse.
Lue myös: Banksy valloitti Turun
Laukon historia ulottuu rautakaudelle
Laukon historiaa ei voi tiivistää yhteen sukuun tai edes muutamaan vuosisataan.
Laukon kylä mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1416, mutta alueen rautakautiset hautapaikat kertovat asutuksesta jo noin tuhat vuotta aiemmin. Sijainti Kokemäenjoen vesistön varrella liitti alueen sisämaan tärkeisiin kulku- ja kauppareitteihin.
Osa Laukon tunnetuimmasta historiasta liikkuu dokumentoitujen tapahtumien ja tarujen rajalla.
Legendan mukaan Kurki-suvun kantaisä Matti Kurki kävi kartanon edustalla olevalla Pohdonsaarella Daavid ja Goljat -tyyppisen kaksintaistelun novgorodilaisen Pohdon kanssa.
Ensimmäisistä asiakirjoista tunnettu kartanon isäntä Klaus Kurki puolestaan yhdistyy Elinan surma -balladiin, yhteen suomalaisen kansanrunouden synkimmistä kertomuksista.
Laukon tarinaan kuuluu myös Elias Lönnrot.
Kartanon omistajat palkkasivat 22-vuotiaan Lönnrotin kotiopettajaksi vuonna 1824. Laukosta tuli hänelle tärkeä työskentelypaikka, johon hän palasi myöhemminkin. Laukon oman historiikin mukaan Lönnrot viimeisteli kartanossa Kalevalaa keväällä 1849.
Historia ei kuitenkaan ole pelkästään tarinoita suurmiehistä, kartanoherroista ja sivistyneestä salielämästä.
Laukon torpparit ryhtyivät vuonna 1906 lakkoon, minkä jälkeen kymmeniä perheitä häädettiin tiloiltaan. Vuoden 1918 sisällissodan aikana punaiset polttivat kartanon päärakennuksen ja talouspihan maan tasalle.
Nykyinen valkoinen kartanomiljöö ei siis ole keskiajalta.
Tehtailija Rafael Haarla osti palaneen Laukon vuonna 1929 ja rakennutti 1930-luvulla nykyisen uusklassisen pihapiirin. Haarlan aikana Laukkoon tuotiin myös Suomen ensimmäiset valkohäntäpeurat vuonna 1934.
Lagerstamien aika alkoi vuonna 1968, kun Liisan vanhemmat ostivat kartanon.
Hänen isänsä Juhani Lagerstam kehitti Laukossa lihakarjan kasvatusta, ratsuhevosia ja ravihevosjalostusta. Samalla päärakennus täyttyi antiikkihuonekaluista, taiteesta, haarniskoista ja historiallisista esineistä.
Kun Liisa Lagerstam myöhemmin joutui pohtimaan kartanon tulevaisuutta, museon rakentaminen kaiken tämän ympärille tuntui lähes itsestään selvältä.
”Museossa tuntuu kotoisalta”
Liisa Lagerstam syntyi vuonna 1973 ja kasvoi Laukossa kaksoisveljensä kanssa.
Lapselle kartano oli yhtä aikaa koti ja suuri seikkailupaikka. Vintit, metsät ja majat tarjosivat tutkittavaa, mutta maaseudulla ei ollut samanlaista valmista kaveripiiriä kuin kaupungissa.
Tekemistä piti keksiä itse. Kirjoja luettiin paljon.
Päärakennuksen antiikkinen sisustus ei tuntunut vieraalta vaan kiehtovalta.
”Museossa tuntuu kotoisalta”, Lagerstam sanoo kysyttäessä, tunsiko hän Laukon lapsuudessaan enemmän kodiksi vai museoksi.
Hänen rakkain paikkansa on edelleen päärakennuksen suuri keittiö. Kesällä tärkeä paikka on vanha rantasauna, joka on nykyään myös esiintyvien artistien käytössä. Se on kuulemma esimerkiksi J. Karjalaisen suosikki.
Katso video Laukon kartanon saunasta, joka on artistien käytössä:
Historia ei jäänyt Lagerstamille vain lapsuudenkodin taustaksi.
Hänestä tuli historiantutkija, joka väitteli tohtoriksi Laukon vanhemmasta historiasta. Juuri siksi Laukon myöhempi muutos on kiinnostava.
Kartanon historiasta väitellyt tutkija joutui itse toteamaan, ettei historia yksin riittänyt takaamaan paikan tulevaisuutta.
”Historia on koko ajan läsnä. Se tuo tähän syvyyden. Mutta nyt eletään tässä päivässä taiteen ja musiikin kanssa”, Lagerstam sanoo.
Mitä kartanolla oikeastaan pitäisi tehdä?
Kun Laukko siirtyi vuonna 2013 Lagerstamin ja hänen puolisonsa Jouni Minkkisen vastuulle, ensimmäinen urakka oli pihapiirin kunnostaminen.
Minkkinen on rakennusalan yrittäjä, jonka kädenjälki näkyy nykyään lähes kaikkialla kartanon alueella.
Seuraava kysymys oli vaikeampi.
Mitä kartanolla oikeastaan pitäisi tehdä?
Ensimmäinen vastaus tuntui ilmeiseltä. Laukosta tehtäisiin perinteinen historiakartano.
Vuonna 2016 vietettiin Laukon 600-vuotisjuhlavuotta, ja Lagerstamin lapsuudenkoti avattiin suuressa mittakaavassa yleisölle.
Päärakennuksessa oli antiikkia, taidetta ja tuore kartanohistoriikki. Vanhassa hevostallissa toimi ravintola. Tampereelta kulki Laukko-bussi, ja puistossa esitettiin paikallisten kokoonpanojen musiikkia.
Suunnitelma rakentui museon, historian, kartanoromantiikan ja koko perheen kesäpäivän ympärille.
Avajaispäivänä 1. kesäkuuta lippukassoille saapui 26 vierasta.
Lomakauden käynnistyessä kävijämäärä kasvoi, mutta valmista menestyskonseptia ei ollut löytynyt.
Seuraavina kesinä Laukossa kokeiltiin muun muassa puistokinoja, klassista musiikkia, jazzia, historiallisia näyttelyitä, hevosturnajaisia, muinaisfestivaalia ja lapsiperheille suunnattua ohjelmaa.
Monet yksittäiset tapahtumat onnistuivat.
Kokonaisuus ei.
”Yrittäjänä pitää pystyä luopumaan sellaisista asioista, joiden on itse aluksi ajatellut olevan se juttu. Sitten huomaa, ettei tämä ollutkaan se, mutta tuo voisi olla. Sitä kohti pitää lähteä ja opetella uutta”, Lagerstam sanoo.
Kolmen tappiollisen vuoden jälkeen toimintamallia oli muutettava perusteellisesti.
Laukon oli löydettävä tapa tulla toimeen omillaan.
Lue myös: Kim Päivästö vie Twenty Four Social Clubin Tallinnaan – MasterChef-voitto muutti pitkän uran suunnan
Jean S. muutti käsityksen kartanopuistosta
Ensimmäinen selvä vihje tulevasta saatiin vuonna 2018.
Laukon puistossa oli siihen asti kuultu ennen kaikkea klassista musiikkia, kevyttä jazzia ja hillittyjä konsertteja.
Sitten lavalle nousi bilebändi Jean S.
Tunnelma muuttui.
”Katsoimme, että mistä kaikki nämä ihmiset tulivat tänne puistoon. Täällä olikin yhtäkkiä tosi hyvä meininki”, Lagerstam muistelee.
Seuraavana kesänä Vesterinen Yhtyeineen keräsi puistolavan eteen Laukon ensimmäisen varsinaisen fanikatsomon.
Pienet merkit alkoivat muodostaa suuntaa.
Historia ei yksin tuonut riittävästi uusia kävijöitä. Musiikki toi.
Lagerstamien oli silti vielä opittava, millainen musiikkipaikka Laukon kartano voisi olla.
Kesällä 2019 ohjelmaa oli lähes kaikille: historiatapahtumia, lastenkulttuuria, nykytaidetta ja aiempaa nimekkäämpiä artisteja. Samalla taloutta korjattiin vaikeilla päätöksillä.
Valtaosa kartanon pelloista myytiin, ympärivuotisesta henkilökunnasta luovuttiin ja ravintolatoiminta siirrettiin ulkopuoliselle yrittäjälle.
Sitten tuli korona.
Se pysäytti konserttitoiminnan mutta tarjosi samalla tilaisuuden tarkastella, mitä Laukosta oli oikeastaan syntymässä.
Ajatus ensisijaisesti koko perheille suunnatusta historiakartanosta sai väistyä.
Tilalle alettiin rakentaa aikuiselle yleisölle suunnattua kesäpaikkaa, jossa pääosassa olisivat livemusiikki, nykytaide ja ruoka.
Ensimmäinen suuri läpimurto oli Behmin loppuunmyyty konsertti vuonna 2021. Seuraavana vuonna ohjelmisto kääntyi jo selvästi aikuisen popin ja rockin suuntaan.
Nyky-Laukon perusta oli löytynyt.
Lue myös: Onko Purkutaide taidetta vai Vekkula? 10-vuotisnäyttely antaa oman piikikkään vastauksensa
Laukossa tehdään sitä, mistä omistaja itse pitää
Perinteisessä kartanopuistossa odottaisi ehkä kuulevansa kamarimusiikkia tai jazzia.
Laukossa kuullaan Apocalypticaa, Arppaa, Eppu Normaalia, J. Karjalaista ja Vesteristä.
Ratkaisu syntyi osittain erittäin yksinkertaisesta ajatuksesta.
”Tehdään sitä, mistä itse tykkää. Rohkeasti. Kun sen tekee tyylikkäästi ja hyvin, se toimii. Me yritämme aina parhaamme. Se on meidän periaatteemme”, Lagerstam sanoo.
Lagerstam vastaa itse Laukon kokonaisuudesta, ohjelmistosta, markkinoinnista ja visuaalisesta linjasta.
Hän myöntää olevansa tiukka pitämään ideoistaan kiinni.
Se auttaa pitämään popkonsertit, barokkisalit, nykytaiteen, ravintolan ja historiallisen puiston samassa maailmassa.
”Se on aika kapea köysi, jolla mennään. Kun hallitsen itse kokonaisuutta, se pysyy uomissaan. Se on yhden ihmisen idea, jota kehitetään yhtenä kokonaisuutena”, Lagerstam sanoo.
Kartano olisi mahdollista täyttää näkyvillä mainoksilla, irrallisilla myyntipisteillä ja maksullisilla lisäpalveluilla. Laukossa pyritään toiseen suuntaan.
Tapahtumat voivat olla suuria, mutta paikan ei haluta tuntuvan kasvottomalta tapahtuma-alueelta.
Lagerstam ei myöskään katso konsertteja toimistosta.
Hän on jokaisella keikalla yleisön joukossa tarkkailemassa, miltä palvelut, alue ja tunnelma tuntuvat asiakkaan näkökulmasta.
Artistivalinnoissa tunnettu nimi ei yksin riitä.
Laukon ohjelmistossa on koko kansan esiintyjiä, kuten J. Karjalainen ja Diandra, mutta Lagerstam pitää paikan erityisenä vahvuutena myös Arpan, Saimaan ja Samuli Putron kaltaisia artisteja.
”Ihmiset ajattelevat, että ne ovat juuri sellaisia bändejä, jotka halutaan kuulla nimenomaan Laukossa”, hän sanoo.
Silloin keikkapaikka ei ole vain kaunis tausta. Se on osa konserttia.
Lue myös: Espoossa avattiin BBQ-ravintola hämmentävään paikkaan
Ensin artistit istuivat toimiston keittiössä
Menestys ei syntynyt valmiilla tapahtuma-alan osaamisella.
Alkuvuosina Lagerstam ja Minkkinen eivät tunteneet konserttijärjestämisen käytäntöjä, artistien vaatimuksia tai takahuoneiden merkitystä.
Esiintyjät istuivat aluksi kartanon toimiston keittiössä.
Äänentoistossakin oli Lagerstamin mukaan päiviä, jotka eivät kestäisi vertailua nykyiseen toimintaan.
Asiat opittiin yksi kerrallaan.
Kun artisti tai tuotantoryhmä kertoi, mitä tarvittaisiin, seuraavana vuonna se yritettiin toteuttaa paremmin. Kaikkea ei voinut rakentaa kerralla, mutta äänentoistoon, lavaan ja esiintyjien olosuhteisiin investoitiin vähitellen.
Vuonna 2024 puistoon valmistui kartanomiljööseen suunniteltu vaalea purjelava.
Samana talvena Minkkinen muutti kartanon vanhan pajan artistien takahuoneeksi. Miesluolamaiseen sisustukseen kuuluu puuta, taidetta ja näkymä kartanomaisemaan. Lähellä on vanha rantasauna, jossa myös bändit voivat saunoa.
Katso video Laukon kartanon artistien bäkkäristä:
Lagerstam kertoo epäilleensä aluksi, oliko takahuoneen rakentaminen turhan suureellinen hanke.
Ei ollut.
”Bändit kokevat, että heihin panostetaan”, hän sanoo.
Takahuone, rantasauna, laadukas äänentoisto ja historiallinen puisto muodostavat esiintyjälle poikkeuksellisen työympäristön.
Monet artistit ovat kehuneet Laukon bäkkäriä jopa Suomen parhaaksi. Viimeksi näin teki Mikko Kuustonen omalla Instagram-tilillään.
Ratkaisevin tekijä on silti yleisö.
”Tämä on osiensa summa, josta muodostuu osalle artisteista kesän kohokohta. Kaikki ihmiset tulevat töihin vain sitä yhtä esiintyjää varten. Vaikka yleisöä olisi paljon, kaikki tuntuu silti kotoisalta”, Lagerstam sanoo.
Nykytaide ei jää konserttien koristeeksi
Vaikka musiikista on tullut Laukon suurin vetovoimatekijä, nykytaide ei ole alueella pelkkää sivuohjelmaa.
Näyttelyt rakennetaan päärakennukseen, viljamakasiiniin ja muihin historiallisiin tiloihin. Tarkoituksena on löytää mahdollisimman hyviä taiteilijoita ja teoksia, jotka täydentävät tilaa ja rikastavat Laukon kulttuuriperintöä.
Musiikki tuo näyttelyihin myös ihmisiä, jotka eivät välttämättä muuten menisi nykytaidemuseoon.
”Taiteilijat pitävät nimenomaan siitä, ettei tehdä turhaa näyttelyä. On katsojia. Konserttipuoli tuo tänne elinvoimaa, jota tavallisessa museonäyttelyssä ei aina ole”, Lagerstam sanoo.
Laukossa näyttelyyn voi päätyä ihminen, joka saapui paikalle ensisijaisesti kuuntelemaan J. Karjalaista tai syömään hyvin.
Kaikkien ei tarvitse ymmärtää tai rakastaa kaikkea näkemäänsä taidetta.
”Välillä ajatellaan, että mikä tämä hirveä on. Välillä taas, että tämä on hieno. Minusta taiteen tehtävä on juuri se, että päähän syntyy jokin ajatus”, Lagerstam sanoo.
Samalla nykytaide irtoaa helposti suljetuksi koetusta kulttuuripiiristä.
Se tulee osaksi kesäpäivää, ruokaa, puistoa ja konserttia.
Lue myös: Kuka saa olla taiteilija? Purkutaide-kollektiivin Sheikki harvinaisessa haastattelussa:
Kaikkea ei tarvitse tehdä itse
Myös ravintolatoiminnassa ratkaiseva muutos oli omasta alkuperäisestä ajatuksesta luopuminen.
Lagerstamit pyörittivät ravintolaa aluksi itse, vaikka kummallakaan ei ollut alasta varsinaista ammattiosaamista.
Ympärivuotinen ravintola pakotti järjestämään Laukossa ohjelmaa myös pimeimpään talvikauteen, jotta henkilökunnalle riittäisi töitä.
Lagerstam kuvailee mallia erittäin raskaaksi.
Kesäinen kartanomaisema, taide ja puistokonsertit vetivät ihmisiä. Pimeään ja liukkaaseen Vesilahteen oli vaikeampi keksiä luontevaa syytä saapua.
Korona-aikana kumppaniksi löytyi Teemu Korkalaisen tiimi, joka työskentelee talvet Lapissa ja kesät Laukossa. Korkalainen tunnetaan muun muassa jalkapallotähti Cristiano Ronaldolle tekemästään cateringistä.
Sesongit sopivat yhteen.
”Se on match made in heaven”, Lagerstam kuvailee yhteistyötä.
Lue myös: Tommi Tuominen tavoittelee Demolle toista Michelin-tähteä:
Kahden ihmisen ympärivuotinen työpaikka kasvaa kesällä yli 70 hengen yhteisöksi
Laukon ympärivuotinen ydin on pieni.
Lagerstam ja Minkkinen työskentelevät kartanon parissa käytännössä kahdestaan. Lisäksi toiminnassa on muutamia osan vuotta työskenteleviä työntekijöitä.
Kesäkaudella joukko kasvaa yli 70 sesonkityöntekijään.
Lagerstam rekrytoi henkilökunnan itse. Työntekijöissä on paljon noin 19-vuotiaita nuoria sekä uudelleen työelämään kesäksi palaavia eläkeikäisiä.
Talkootyöhön toiminta ei perustu.
”Haen henkilökunnasta samanlaista iloista energiaa kuin itselläni. Olemme iso perhe, jossa kaikki tuntevat toisensa”, Lagerstam sanoo.
Vuonna 2025 Laukon kesä ylitti 60 000 keikka- ja näyttelyvieraan rajan.
Lagerstamit eivät silti tavoittele loputonta kasvua.
Tarkoituksena on kehittää ohjelmistoa, palveluja ja yksityiskohtia ilman, että paikasta tulee suuri ja persoonaton tapahtumakoneisto.
Laukon verkkosivuilla periaate kiteytetään yksinkertaisesti: VIP-paketteja ei ole, koska jokainen vieras on VIP.
Ei Laukon kesän kehittäminen ole kuitenkaan loppumassa. Lagerstamin haaveet liittyvät tällä hetkellä ennemminkin uusiin esiintyjiin.
”Esimerkiksi Suomessa todella harvoin esiintyvä Samu Haber. Kyllä niitä haaveita riittää, kuten Apulanta, Kaija Koo, Haloo Helsinki, Jenni Vartiainen ja Paula Vesala. On paljon artisteja, jotka eivät ole Laukossa vielä esiintyneet”, Lagerstam listaa.
Lue myös: Sijoituskästi: Samu Haberin omaisuus on 10 miljoonaa – mistä rahat tulevat?
Ilman musiikkia Laukko ei ehkä enää olisi avoinna
Lagerstam arvioi suoraan, ettei Laukko välttämättä olisi enää yleisölle avoinna, jos toimintaa olisi jatkettu pelkästään perinteisenä historiakartanona.
Silloin kartanolla keskityttäisiin ehkä vuokra-asuntoihin, yritystoimintaan tai johonkin kokonaan toisenlaiseen käyttöön.
”Sen tyyppisellä kulttuuritoiminnalla, jolla aloitimme, Laukko ei ehkä voisi enää olla avoinna. Onneksi kävi näin”, hän sanoo.
Laukon menestyksen ytimessä on lopulta näennäinen ristiriita.
Historiallinen kartano säilyi elävänä, koska se uskalsi lakata elämästä vain menneisyydestään.
Historia ei kadonnut mihinkään. Se näkyy rakennuksissa, maisemassa, taiteessa ja paikan tunnelmassa.
Sen päälle rakennettiin kuitenkin jotain, mikä kuuluu juuri tähän aikaan.
Lagerstam osaa historioitsijana sijoittaa oman työnsä osaksi Laukon omistajien pitkää jatkumoa.
Ruotsin vallan aikaiset Kurjet olisivat hänen arvionsa mukaan saattaneet katsoa puistossa soivaa popmusiikkia pahalla. Myöhempien aikojen omistajat voisivat ymmärtää sitä paremmin.
Laukkoa ovat kehittäneet tehtailijat, maatalouden uudistajat, hevosmiehet ja ihmiset, jotka ovat tarttuneet oman aikansa mahdollisuuksiin.
”Laukkoa on leimannut se, että täällä on oltu koko ajan kiinni uudessa. Tämä on nyt meidän aikaamme. Se on erilainen aika”, Lagerstam sanoo.
Kun hän miettii, mitä tästä ajasta ehkä muistetaan sadan tai kahdensadan vuoden päästä, vastaus ei liity yksittäiseen artistiin, näyttelyyn tai kävijäennätykseen.
”Toivottavasti muistetaan ilo ja yhteisöllisyys. Ne ovat asioita, joita kartanokulttuuriin ei yleensä liitetä. Ehkä tämä aika muistetaan jonkin iloisen muiston kautta.”
Siinä saattaa olla nyky-Laukon tärkein saavutus.
Yli 600-vuotiaasta kartanosta ei tehty pelkästään paikkaa, jossa ihmisille kerrotaan menneisyydestä.
Siitä tehtiin paikka, jossa ihmiset voivat itse tulla osaksi sen historiaa.
Auta meitä kasvamaan! Seuraa meitä somessa:
Facebook, Instagram ja Youtube.
