Purkutaide on Suomessa outo menestystarina.
Se ei ole museo eikä tavallinen galleria.
Ei siististi kuratoitu valkoinen tila, jossa katsoja seisoo hiljaa, nyökkää vakavana ja yrittää näyttää siltä, että ymmärsi jotain.
Purkutaide on enemmän sokkelo, väliaikainen maailma ja paikoin myös taidekentän oma piikki lihassa.
Tänä vuonna se juhlii 10-vuotista taivaltaan näyttelyllä Tämän haluan sanoa. Vanhan Taideteollisen korkeakoulun tiloihin Helsingin Arabia 135 -korttelissa on rakennettu 90 taiteilijan voimin 55 erilaista teostilaa.
Taidekeskustelun kulunein kysymys kuuluu: mitä haluat tällä teoksella sanoa?
Purkutaide vastaa siihen tekemällä koko näyttelystä kysymyksen kokoisen.
Purkutaide 2026 lyhyesti
- Näyttely: Tämän haluan sanoa
- Paikka: Arabia 135, vanha Taideteollinen korkeakoulu, Helsinki
- Taiteilijat: 90
- Teostilat: 55
- Teema: mitä taiteella halutaan sanoa – ja kuka saa sanoa sen
- Erityistä: teokset ovat väliaikaisia ja katoavat näyttelyn jälkeen
90 taiteilijaa, 55 huonetta ja yksi katoava maailma
Tämän vuoden Purkutaide on toista vuotta samoissa tiloissa.
Se näkyy.
Kun näyttely ei ole joutunut aloittamaan kaikkea nollasta uudessa rakennuksessa, kokonaisuus tuntuu aiempaa viimeistellymmältä. Vanhoista toimistokopeista on rakennettu 55 täysin erilaista maailmaa, joiden välillä liikutaan kuin jonkin omituisen unilogiiikan varassa.
Yhden verhon takana voi olla pimeä ja ahdistava installaatio.
Seuraavan takana voi olla pehmoleluilla vuorattu huone.
Kolmannen takana voi odottaa jotain, jota ei edes oikein osaa nimetä.
Tässä on Purkutaiteen suurin vahvuus.
Se ei vaadi katsojalta etukäteen oikeaa taidepuhetta. Se ei kysy, oletko lukenut näyttelytekstin oikein tai tunnistatko viittaukset. Teokseen vain kävellään sisään
Sen jälkeen saa itse päättää, mitä tapahtuu.
Näyttely kommentoi myös taidepuhetta
Tämän haluan sanoa on näyttelyn nimenä metatason vitsi, mutta vitsi ei jää pelkäksi otsikoksi.
Purkutaide kommentoi taidekeskustelua läpi näyttelyn. Seinillä on esimerkiksi julisteita, joissa taidejargonin termejä selitetään sarkastisesti mutta myös ymmärrettävästi.
Tämä on hyvä veto.
Suomalaisessa taidepuheessa on usein erikoinen kaksoisliike. Ensin valitetaan, ettei yleisö löydä taiteen pariin. Sitten puhutaan taiteesta tavalla, joka saa tavallisen ihmisen tuntemaan itsensä tyhmäksi jo ennen kuin hän on ehtinyt astua sisään.
Purkutaide tekee toisin.
Se ei tee kaikesta helppoa, mutta sen maailmaan on helppo päästä sisään.
Monissa teoksissa viesti on selvä, joskus jopa alleviivattu. Aiheissa näkyvät nuorten aikuisten ahdistus, ilmastokysymykset, sota, ihmisenä olemisen hankaluus, kaltoinkohtelu ja yhteiskunnan odotukset.
Hymytytöt-kollektiivin tila käsittelee vaatimusta tyttöjen hymyilemisestä. Antti Männyväli peilaa suomalaisen miehen kunnostautumista mediassa. Toisaalla maailma muuttuu pehmeämmäksi, oudommaksi ja leikkisämmäksi.
Purkutaiteessa vakava ja hassu voivat olla vierekkäin.
Vuorovaikutus ei ole halpa temppu
Purkutaiteen viehätys perustuu myös siihen, että katsoja ei ole aina pelkkä katsoja.
Joissain teoksissa kävijä saa osallistua. Hän voi esimerkiksi värittää taiteilijan seinät peittävää teosta ja jättää oman jälkensä osaksi kokonaisuutta.
Tätä voisi kutsua interaktiivisuudeksi, jos haluaa kuulostaa näyttelytekstiltä.
Tämä on yksi syy Purkutaiteen suosioon.
Se on helposti lähestyttävä ilman, että se olisi automaattisesti tyhmä. Purkutaiteen teesi on, että elämyksellisyys ei ole taiteen vihollinen.
Tämä tuntuu olevan asia, joka ärsyttää osaa taidekentästä.
Purkutaide on suosittua, jonotettua ja kuvattavaa. Se on yhdistelmä, jota on helppo väheksyä. Jos jokin kiinnostaa kymmeniä tuhansia ihmisiä, sen täytyy joidenkin mielestä olla vähän epäilyttävää.
Lue myös: Pelottaako Morso vieläkin? Nyt lapsuuden painajaisen voi kohdata kasvotusten
Kun näyttely päättyy, teokset katoavat
Purkutaiteen ytimessä on katoavaisuus.
Teokset rakennetaan tiloihin, jotka ovat väliaikaisessa käytössä. Kun näyttely päättyy, kokonaisuus puretaan. Huoneet tyhjennetään. Maailmat katoavat.
Se tekee näyttelystä luonteeltaan erilaisen kuin tavallisesta taidenäyttelystä.
Se tuo teoksiin oman jännitteensä. Kaikkea ei tarvitse säilyttää ikuisesti, jotta sillä olisi arvoa. Osa asioista on merkityksellisiä juuri siksi, että ne ovat olemassa vain hetken.
Purkutaide alkoi vuonna 2016, kun kollektiivi sai käyttöönsä purkua odottavia tiloja Keravalta. Alussa painotus oli vahvasti graffitissa ja katutaiteessa, mutta vuosien aikana skaala on kasvanut paljon laajemmaksi.
Nyt mukana on maalauksia, veistoksia, installaatioita, tekstiilejä, ääntä, valoa, videota ja kokonaisia huoneita, jotka toimivat enemmän kokemuksina kuin yksittäisinä teoksina.
Liikkeellä on paljon tekijöitä, joiden visio ei mahdu valkoisen gallerian seinille.
Onko Purkutaide taidetta vai Vekkula?
Purkutaiteen ympärillä on käyty vuosien aikana paljon keskustelua siitä, mitä taide on ja kuka saa kutsua itseään taiteilijaksi.
Näkyvin kriitikko on ollut toimittaja Oskari Onninen, joka on suhtautunut Purkutaiteeseen varsin tylysti. Ylen Jälkinäytöksessä hän kutsui Purkutaidetta uudeksi Vekkulaksi.
”Mielestäni tässä Purkutaide-asiassa menee vähän asiat sekaisin. Ei sitä kannata taiteena herran jestas lähestyä, vaan mukavana kansalaistoimintana. Linnanmäeltä on Vekkula kiinni, ja tämä on uusi Vekkula, jossa pääsee ottamaan selfieitä.”
Onninen on sanankäytön mestari ja hänen sivalluksensa ovat usein osuvia. Tällä kertaa siinä oli myös melko paljastava taso.
Purkutaiteen kohdalla ärsytys ei kohdistu vain teoksiin. Se kohdistuu siihen, että yleisö löytää paikalle ilman, että portinvartijat ovat ehtineet antaa lupaa.
Onninen jatkoi samassa keskustelussa:
”Jos haluaa taidetta, sitä kannattaa hakea jostain muualta. Minusta on todella liikuttavaa myös, kun aikuiset miehet voimaantuvat siitä, että graffiti on jotenkin rankka juttu.”
Lue myös: Teatterikorkeakouluun pääsee vain prosentti hakijoista – näin selvität pääsykokeen voittajana
Sheikki latasi täyslaidallisen taiteen portinvartijoille
Justsiks haastatteli maaliskuussa Purkutaiteen suosituimpiin tekijöihin kuuluvaa Sheikkiä.
Hänen vastauksensa portinvartijakeskusteluun oli harvinaisen selvä.
”Mielestäni koko keskustelu kertoo siitä, kuinka myrkyllinen ilmapiiri luovalla kentällä voi olla. Ylemmyyden tunnetta kokevat koulutetut lyttäävät itseoppineita tekijöitä ja suojelevat portinvartijoina ’ammattilaisten aluetta’”, espoolainen taiteilija Sheikki sanoi Justsiksille.
Sheikin mukaan taiteilijuus ei ratkea pelkällä koulutustaustalla.
”Mun mielestä ammatillisuus määrittyy omistautumisen kautta ja sillä, miten osaat itseäsi taiteilijana edustaa.”
Taiteen kentällä on aina tarvittu instituutioita, kouluja, museoita ja ammattilaisia. Mutta jos vain niiden hyväksymät tekijät saavat olla taiteilijoita, koko kenttä kapenee nopeasti sisäpiiriksi, joka puhuu lähinnä itselleen.
Lue Sheikin koko haastattelu: Kuka saa olla taiteilija? Purkutaide-kollektiivin Sheikki harvinaisessa haastattelussa: ”Taidekentällä on edelleen portinvartijoita”
Suosio on osa kiistaa
Purkutaiteessa ärsyttää varmasti myös sen suosio.
Näyttelyissä käy vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä. Viime vuoden Purkutaide-näyttelyssä vieraili lähes 43 000 kävijää. Indie-taidekentällä se on poikkeuksellinen määrä.
Moni perinteisellä kentällä toimiva taiteilija voi vain haaveilla vastaavasta näkyvyydestä.
Purkutaiteessa itseoppinut tai instituutioiden ulkopuolelta tuleva tekijä voi saada yleisön, jota valkoisen kuution seinillä ei koskaan tulisi vastaan. Sieltä voi rakentua oma fanikunta. Ihmiset tulevat katsomaan tiettyjä tekijöitä, huoneita ja maailmoja.
Sheikin rakentamaa metroa odotetaan.
Head Like a Glory Hole -kaksikon puistattavat installaatiot tunnistetaan.
Heidi Linsénin tekstiilityöt kääntävät perinteisen ryijyn aivan toiseen asentoon.
Tämä on kiinnostavaa, koska se muistuttaa enemmän populaarikulttuuria kuin perinteistä taidekenttää.
Purkutaiteessa taiteilijoista voi tulla nimiä yleisölle, ei vain apurahalautakunnille.
Purkutaide: Tämän haluan sanoa -näyttely on nähtävissä 16.5.–18.10 Helsingin Arabiassa osoitteessa Hämeentie 135. Liput ostetaan tiskiltä, aikuisilta lippu maksaa 13,50 € ja alle 12-vuotiailta 8,50 €.
Lue myös: Banksy valloitti Turun: ”Myyty loppuun”
Auta meitä kasvamaan! Seuraa meitä somessa:
Facebook, Instagram ja Youtube.
