Sebastian Aho on Stanley Cup -voittaja.
Se on suomalaisittain aina sykähdyttävä lause.
Carolina Hurricanes varmisti mestaruuden viime yönä Suomen aikaa, kun se kaatoi Vegas Golden Knightsin kuudennessa finaalissa 3–0. Kyseessä oli Hurricanesin seurahistorian toinen Stanley Cup -mestaruus. Edellinen pokaali on vuodelta 2006.
Aho ei ollut pudotuspelien pistekuningas. Hän ei voittanut Conn Smythe Trophya. Hän ei myöskään tehnyt sellaista kevättä, josta rakennetaan vuosikymmenien päästä näyttäviä highlight-koosteita.
Silti hänen saavutuksensa on poikkeuksellinen.
Aho oli mestarijoukkueen ykkössentteri, Carolinan hyökkäyksen tärkeimpiä pelaajia ja palkkakatto-osumaltaan seuran suurin nimi. Hän pelasi runkosarjassa piste per peli -tahtia: 79 ottelua, 27 maalia, 53 syöttöä ja 80 pistettä.
Pudotuspeleissä saldo jäi vaatimattomammaksi. Aho teki 19 ottelussa tehot 5+7=12.
Sebastian Ahon kritiikki kasvoi kevään edetessä
Suomalaisessa kiekkokeskustelussa Ahon vaisumpi kevät ei jäänyt huomaamatta.
Pudotuspelien aikana esiin nousi kysymys siitä, onko Aho mestarijoukkueen ykkössentterinä riittävän kova nimi verrattuna viime vuosien suuriin mestaruussenttereihin.
Jatkoaika julkaisi aiheesta jutun, jonka otsikossa Ahosta povattiin jopa vuosituhannen ”surkeinta” Stanley Cupin voittanutta ykkössentteriä. Juttu sai sosiaalisessa mediassa raivostuneen vastaanoton, ja sitä kommentoi muun muassa muusikko Samu Haber.
”Jokos kaveria olis lytätty tarpeeksi. Aho pelaa finaaleissa rapakon takana. Toivottavasti saitte klikit kasaan tällä otsikolla”, Haber kommentoi postaukseen.
Jutun väite kärjistetty, mutta sen taustalla on toki perusteltu vertailukohta.
Viime vuosien mestarijoukkueiden keskellä on nähty sellaisia nimiä kuin Aleksander Barkov, Jack Eichel, Nathan MacKinnon ja Steven Stamkos. Heistä jokainen edustaa omalla tavallaan NHL kirkkainta tähtitasoa.
Aho ei ollut näissä pudotuspeleissä samanlainen pistenikkari ja pelin dominoija.
Mutta samalla Ahon kutsuminen surkeaksi ykkössentteriksi on hätkähdyttävä.
Carolina ei voittanut Stanley Cupia yhden supertähden varassa. Se voitti sen koneistona. Hurricanes oli koko kevään ajan joukkue, joka luotti syvyyteen, puolustamiseen, vauhtiin, maalivahtipeliin ja siihen, että eri pelaajat nousivat esiin eri hetkinä.
Aho oli osa tuota rakennetta. Ei sen yksittäinen showmies.
Rod Brind’Amourin pelitavan on sanottu olevan sellainen, että se ei edes mahdollista raakaa pistetehtailua. Siksi monet tähdet ovat kiertäneet seuran kaukaa, ja esimerkiksi Mikko Rantanen vaihtoi maisemaa pikaisesti Carolinassa piipahdettuaan.
Lue myös: Jesse Puljujärvi perusti yrityksen: ”Sinun ei tarvitse tehdä samoja virheitä kuin minä”
Ykkössentterin arvo ei näy vain pisteissä
Ykkössentteriä on helppo arvioida pisteiden kautta.
Se on myös luonnollista. NHL:n parhaiden senttereiden pitää tehdä tulosta, kun pelit kovenevat.
Ahon 12 pistettä eivät ole hyökkäyksellisesti loistava saldo. Se on asia, jota ei tarvitse selitellä pois.
Mutta se ei myöskään tee hänestä pientä pelaajaa.
Aho on ollut jo 10 vuotta Carolinan hyökkäyksen kulmakivi. Hän on pelaaja, jonka ympärille seura on voinut rakentaa. Hän pelaa alivoimaa, ylivoimaa, isoja minuutteja ja vaikeita vaihtoja. Hän kantaa vastuuta myös silloin, kun kiekko ei mene sisään.
Samalla hän on tehnyt Carolinalle 864 pelissä 349 maalia ja 459 syöttöä. Yhteensä 808 pistettä. Se on vakuuttava työnäyte Oulun pojalta.
Lämäri-haastattelussa näkyi Ahon ajattelutapa
Ahon matkaa voi ymmärtää paremmin, kun palaa muutaman vuoden takaiseen Lämäri-haastatteluun. Jakso on katsottavissa Justsiksin Youtube-kanavalta.
Siinä Aho puhui itsestään tavalla, joka tuntuu nyt mestaruuden jälkeen entistä kiinnostavammalta.
Häneltä kysyttiin, tekeekö hän erityistä työtä peliälynsä kehittämiseksi.
Aho ei rakentanut vastaustaan synnynnäisen nerouden varaan. Hän puhui pelaamisesta, ajattelusta ja siitä, että vastustaja pitää voittaa jollakin muulla, jos koko ja nopeus eivät yksin riitä.
”Koko ajan kun ollaan jäällä, koetan, että aivot raksuttavat: miten voisi voittaa”, Aho sanoi.
Sitten hän tiivisti oman pelaajaprofiilinsa.
”Muutama vuosi sitten en ollut nopea tai iso, enkä ole vieläkään iso. Pitää olla muita keinoja voittaa vastustajat.”
Katso Sebastian Ahon Lämäri-haastatelu:
”Peliäly ei ole synnynnäistä”
Tämä näkyy myös siinä, miten Aho puhuu peliälystä. Kun häneltä kysyttiin, onko peliäly synnynnäistä vai opittavaa, vastaus oli varovainen mutta selvä.
”Varmaan jotain tulee luonnosta, mutta kyllä mä uskon, että pelaamalla pelejä ja eri pelejä se kehittyy.”
Aho kertoi pelanneensa koko elämänsä kaikkia mahdollisia lajeja. Hänen mukaansa juuri pelaaminen on kehittänyt kykyä lukea tilanteita.
Lämäri-haastattelussa Aholta kysyttiin myös siitä, mikä on nuorelle pelaajalle vaikeinta, kun hän lähtee maailmalle uuteen maahan ja uuteen kulttuuriin.
”Ensimmäisenä pitää sopeutua siihen peliin. Se on kuitenkin erilaista kuin Euroopassa.”
”Kyllä ne siviiliasiat sieltä järjestyy”, Aho sanoi.
”Nyt olisi aika ottaa ekstra steppi”
Yksi Lämäri-haastattelun kiinnostavimmista kohdista liittyi Carolinan tulevaisuuteen.
Tuolloin Aho puhui siitä, että Hurricanes oli menossa oikeaan suuntaan. Hän toivoi jatkoa seurassa ja näki, että joukkue oli kehittynyt vuosi vuodelta.
Sitten hän sanoi lauseen, joka kuulostaa nyt mestaruuden jälkeen lähes ennakoivalta.
”Nyt olisi aika ottaa vielä se yksi ekstra steppi.”
Tuolloin se tarkoitti ennen kaikkea nousua pudotuspeleihin ja kohti merkityksellisempiä keväitä.
Nyt tuo ekstra steppi on otettu.
Carolina ei jäänyt lupaavaksi joukkueeksi. Se ei jäänyt konferenssifinaalien kestomenestyjäksi. Se ei jäänyt organisaatioksi, josta puhutaan aina hyvänä runkosarjajoukkueena.
Aho ei ole Barkov – eikä hänen tarvitse olla
Suomalaisessa keskustelussa Ahon asemaa on helppo verrata Aleksander Barkoviin.
Barkovista tuli NHL-johtajuuden uusi mittari. Hän on kapteeni, kahden suunnan sentterin arkkityyppi ja pelaaja, jonka ympärille Florida Panthers rakensi mestaruusidentiteettinsä.
Aho on erilainen pelaaja.
Hän ei ole fyysisesti yhtä hallitseva. Hän ei ole samalla tavalla koko jääkiekkoilevan maailman yksimielisesti ylistämä kahden suunnan malliesimerkki.
Mutta Aho on oma versionsa suomalaisesta huippusentteristä.
Hän on älykäs, sitkeä, luotettava ja riittävän taitava ollakseen mestarijoukkueen hyökkäyksen keihäänkärki. Hänen vahvuutensa ei ole siinä, että hän näyttää joka ilta jäällä sarjan suurimmalta tähdeltä.
Kritiikki ei tee mestaruudesta pienempää
On rehellistä sanoa, että Ahon pudotuspelit eivät olleet hänen uransa paras hyökkäyksellinen näyte.
Jos hänen kevättään arvioidaan vain pisteillä, kritiikille löytyy perusteita.
Mutta jos arvioidaan kokonaisuutta, kuva muuttuu.
Aho oli runkosarjassa Carolinan paras pistemies. Hän oli seuran suurimpia vastuunkantajia. Hän pelasi mestarijoukkueen vastuunkantajana.
Suomalaisia Stanley Cup -voittajia on useita.
Suomalaisia mestarijoukkueen ykköstähtiä on huomattavasti vähemmän.
Lue myös: NHL-draft 2026: Kaksi suomalaista voi mennä ykköskierroksella
Lue myös: Wilma Murto on Suomen suosituin urheilija 2026
Lue myös: Immu Ilménin Fight Night – tältä näytti kamppailuilta
Lue myös: Tuukka Taponen ja F1-unelma – mitä tapahtuu armeijan kanssa?
