Tero Vesterinen ei ole koskaan ollut kaukana autoista.
Lapsuus vietettiin Volkswagenien seurassa, ja nyt mies taittaa keikkareissuja Volvo XC40 plug-in hybridillä – 30 000 kilometriä vuodessa, parhaimpina vuosina enemmänkin.
Mutta hänen oikea autounelmansa on jotain aivan muuta kuin mikään nykyauto.
Voit katso Tero Vesterisen autoesittelyn jutun lopusta tai tästä linkistä.
Kaikki alkoi Kuplasta
Tero Vesterisen ensimmäiset automuistot johtavat suoraan Pälkäneelle.
”Kyllä mun varmaan ihan ensimmäiset autoihin liittyvät hommat on noita volkkarijuttuja. Faija oli kova volkkariharrastaja. Me oltiin aina siellä Pälkäneellä näissä tapaamisissa. Kesäisin faijalla oli sininen kupla, millä perheen kanssa pyörittiin”, Tero Vesterinen kertoo Kolmosvaihde-ohjelmassa.
”Jos on olemassa se arkkityyppi auto, niin se on volkkari.”
Saab 900 ja nukkuminen tavaratilassa
Ensimmäinen oma auto ei ollut kuitenkaan volkkari.
Se oli vielä parempi.
”Ensimmäinen, minkä mä itselleni hankin oli yksi klassikko, Saab 900. Viistoperäinen, punainen, vuoden 1986. Plüsch-sisustuksella tietysti.”
Auto osoittautui muutakin kuin pelkäksi kulkupeliksi. Nykyisen puolison kanssa autolla tehtiin monta retkeä, kun seurustelu alkoi.
”Pistettiin penkit kumoon takaa ja nukuttiin siellä. Mä ajattelin, että se oli kyllä hieno auto sekin.”
Volvo keikkareissuilla – mutta ei vielä täyssähkö
Tänä päivänä ratin takana on ruotsalainen, taas kerran.
Volvo XC40 plug-in hybridi on Vesterisen valinta keikkareissuilla. Täyssähköön ei ole vielä uskallettu hypätä – keikkareissut vievät pitkälle ja latauspisteiden varaan ei haluta jäädä.
”Nyt varmaan seuraava, minkä mä hankin, niin kyllä on sitten jo täyssähkö. Tietysti nykyään hyvinkin ekologisesti ajattelevana ihmisenä koettaa miettiä niitä omia valintojaan sen mukaan, mikä nyt kuormittaisi mahdollisimman vähän ympäristöä.”
Bändi liikkuu paljon. Vesterinen Yhtyeineen pyörittää tällä hetkellä 17 henkeä tien päällä, ja kalusto kulkee Volkswagen Craftereiden voimin. Tero itse ajoi pitkään bändin tekniikka-autoa C-kortti on taskussa, mutta siitä on luovuttu.
”Nuo muut sanoi, et voisitko sä nyt lopettaa ja keskittyä siihen laulamiseen välillä.”
Sähköautoilun yleistyminen kiinnostaa Vesteristä. Suomessa lähes joka toinen uusi auto on jo täyssähköinen – ja trendi näkyy myös tien päällä keikkareissuja tehdessä.
Suomalainen liikennekulttuuri huolettaa
Hangosta Nuorgamiin, vuodesta toiseen. Vesterisellä on mielipide suomalaisesta liikennekulttuurista, ja se on ristiriitainen.
Autojen turvatekniikka on kehittynyt, ja vakavat onnettomuudet ovat vähentyneet. Mutta samalla luottamus tekniikkaan on mennyt liian pitkälle.
”Jengi tuijottaa puhelinta ja luottaa siihen, että Tesla pysyy kaistalla. Se on välillä jotenkin häiritsevääkin.”
Erityisesti yksi asia kiinnittää huomion joka kerta.
”Noita peräkärryjä vedetään 120–130 km/h tuolla ihan helposti. Ja huomaa, että se ei oo kaikilla hanskassa.”
Vesterinen toteaa, ettei osaa sanoa, onko liikennekulttuuri mennyt parempaan vai huonompaan suuntaan. Turvallisuuden ja holtittomuuden kasvu kulkevat hänen mukaansa käsi kädessä.
Ratin takana lauletaan ja luetaan
Kun keikkareissu on pitkä ja auto hyvä, aika kuluu omalla tavallaan.
Joskus Tero laulaa uusia biisejä ääneen – treeniä ennen keikkaa. Useimmiten soi kuitenkin jotain muuta.
”Aika usein mä kuuntelen äänikirjoja tai sitten jotain podcasteja tai toimitettuja juttuja, kuten Tiedetrippejä ja muita, missä on kiinnostavia aiheita. Nautin, kun on hyvät stereot autossa, se on mukava dikkailla siinä ajaessa.”
Muusikon ja kuljettajan elämä ovat Vesteriselle pitkälti sama asia. Kilometrejä kertyy 30 000–40 000 vuodessa keikkakausina.
Kolmosvaihteessa on nähty muitakin taiteilijoita ratin takana. Elvis-mies Juha ”Aron” Leppänen hankki samanlaisen auton kuin esikuvallaan – ja tulos oli yhtä persoonallinen kuin Vesterisen oma autotarina.
Unelma: 70-luvun Mersu muutettuna sähköautoksi
Vesterisellä on nimittäin autoprojekti, joka on seissyt tallissa vuosia.
Pitkärunkoinen Mercedes-Benz -matkailuauto 70-luvulta, hienosti sisustettu suomalaisessa pajassa 80-luvun alussa. Kaunis auto, mutta sen ohjaustehostin hajosi keikkareissulla.
Suunnitelma ei ole myydä sitä.
”Mulla on semmonen haave, että siitä tulisi sähköauto. Ei ihan pieni projekti, mutta jotenkin tosi kutkuttava, koska se auto on tosi kaunis. Suomessakin on käsittääkseni pari pajaa, jotka noita raskaan kaluston sähkökonversioita tekee.”
Viisikymmentä lähestyy, ja unelma elää.
”Kyllähän tämä nyt kutkuttaa vanhaa automiestä, että saisi tommosen vanhan Mersun kauniin matkailuauton vielä tien päälle – mutta ihan uudella tekniikalla. Saa nähdä, koska sitä pääsee alkaa tätä toteuttamaan.”
Sähkökonversiot ovat kasvava ilmiö myös Suomessa. Vanha runko, uusi sydän – sama ajatus, jolla moni autoharrastaja yrittää sovittaa nostalgian ja nykyajan yhteen.
Katso Tero Vesterisen haastattelu Kolmosvaihteen 7. kaudella – uusi jakso ilmestyy joka sunnuntai.
Lue myös: Kolmosvaihde: Kape Aihinen liikkuu autolla, joka ei jää huomaamatta
Auta meitä kasvamaan! Seuraa meitä somessa:
Facebook, Instagram ja Youtube.
