Elokuva: Disclosure Day
Ohjaus: Steven Spielberg
Käsikirjoitus: David Koepp
Pääosissa: Josh O’Connor, Colin Firth, Emily Blunt, Colman Domingo
Tuotantomaa: USA
Musiikki: John Williams
Genre: scifi / trilleri / mysteeri
Kesto: 2 h 18 min
Ensi-ilta Suomessa: 10.6.2026
Kun puhutaan UFO-elokuvista, yhdellä nimellä on erityisen suuri painoarvo.
79-vuotias Steven Spielberg ei ole pelkästään tehnyt muutamaa lajityypin klassikkoa. Hän on käytännössä kokonaan määrittänyt sen, miltä modernin avaruusolennoista kertovan Hollywood-elokuvan tulee näyttää ja tuntua.
Ilman hänen elokuviaan tuskin olisi syntynyt samanlaista populaarikulttuurista kuvastoa lentävistä lautasista, ensikontakteista ja ihmiskunnan paikasta maailmankaikkeudessa.
Siksi odotukset Disclosure Dayta kohtaan ovat poikkeuksellisen korkealla.
Kyseessä on sama mies, joka loi elokuvat Kolmannen asteen yhteys (1977), E.T. the Extra-Terrestrial (1982) ja Maailmojen sota (2005). Nämä elokuvat kukin omalla tavallaan muuttivat tapaa, jolla avaruusolentoja käsitellään valkokankaalla.
Juuri nyt olisi ollut täydellinen hetki tehdä kaikkien aikojen UFO-elokuva.
Miksi?
Koska viime vuosien aikana Valkoinen talo, Pentagon, Yhdysvaltain kongressi ja useat tiedusteluviranomaiset ovat nostaneet tunnistamattomat ilmiöt julkisen keskustelun keskiöön tavalla, joka olisi vielä kymmenen vuotta sitten tuntunut täysin mahdottomalta.
Dokumentteja on julkaistu, sotilasvideoita on vahvistettu aidoiksi ja entiset virkamiehet ovat antaneet poikkeuksellisia lausuntoja ilmiön tutkimisesta.
Jos koskaan oli olemassa hetki tehdä vakava, järisyttävä ja aikuisille suunnattu UFO-elokuva, se oli juuri nyt.
Lue myös: Tällainen on uusi James Bond -peli 007 First Light
Vahva lähtökohta, joka ei kanna loppuun asti
Tarinan keskiössä on Josh O’Connorin esittämä lahjakas mutta eristäytynyt tietomurtoasiantuntija, joka törmää hallituksen syvälle piilotettuihin asiakirjoihin.
Löydökset viittaavat vuosikymmeniä jatkuneeseen peittelyoperaatioon, jonka juuret ulottuvat Roswellin väitettyyn UFO maahansyöksyyn heinäkuussa 1947 New Mexicossa ja muihin UFO-historian tunnetuimpiin tapauksiin.
Samaan aikaan Colin Firthin esittämä korkea-arvoinen virkamies tekee kaikkensa – keinoja kaihtamatta – estääkseen tietojen päätymisen julkisuuteen.
Asetelma on erinomainen ja lupaava.
Yksi mies yrittää paljastaa totuuden. Toinen yrittää haudata sen.
Muita päähenkilöitä ovat myös Emily Bluntin määrätietoinen tutkiva toimittaja sekä Colman Domingon vakuuttava tiedustelumaailman sisäpiiriläinen, joiden kautta tarina saa lisää näkökulmia salailun ja vallankäytön mekanismeihin.
Paperilla kaikki vaikuttaa lupaavalta.
Käytännössä elokuva ei kuitenkaan löydä kunnollista rytmiä. Vaikka kyseessä on eräänlainen takaa-ajotarina, jossa päähenkilöt jatkuvasti etsivät uusia johtolankoja ja yrittävät pysyä askeleen edellä vastustajiaan, kokonaisuus tuntuu yllättävän hitaalta.
Kohtauksia venytetään, jännite katoaa ja tarinan eteneminen alkaa paikoin muistuttaa sarjaa irrallisia pysähdyksiä eikä kasvavaa uhkaa.
Kahden tunnin ja lähes kahdenkymmenen minuutin kestolla tämä ongelma korostuu entisestään.
Lue myös: Tällainen on uusi Anthony Bourdain -elokuva
Missä on Spielbergin taika?
Suurin pettymys liittyy kuitenkin johonkin paljon perustavanlaatuisempaan.
Elokuvasta puuttuu se legendaarinen Spielbergin ihme, joka kirvoittaa kyyneleet silmiin ja nostaa palan kurkkuun.
Spielberg on uransa aikana ollut kenties maailman paras kuvaamaan tunnetta siitä, että ihminen kohtaa jotakin itseään suurempaa.
Se tunne oli väkevästi läsnä Kolmannen asteen yhteydessä. Se kosketti miljoonat katsojat kyyneliin E.T.:ssä. Jopa Maailmojen sodassa oli hetkiä, joissa katsoja aidosti koki kohtaavansa jotakin käsittämätöntä ja pelottavaa.
Disclosure Dayssä tätä samaa tunnetta ei juuri koskaan synny.
Avaruusolennot ovat ehkä elokuvan suurin yksittäinen ongelma. Ne näyttävät yllättävän usein CGI-animaatioilta eivätkä olennoilta, jotka todella tuntuisivat jakavan saman maailman ihmisnäyttelijöiden kanssa.
Vielä pahempaa on se, ettei Spielberg eikä käsikirjoittaja David Koepp tunnu missään vaiheessa hoksaavan, mitä näillä olennoilla pitäisi tehdä.
Niissä ei ole mysteeriä. Niissä ei ole pelkoa. Niissä ei ole ylimaallisuutta. Eikä niissä lopulta ole myöskään tunnetta.
Katsoja kyllä näkee olennot. Mutta hän ei koskaan koe niitä tunnetasolla.
Valitettavasti juuri tässä kohtaa elokuva epäonnistuu kaikkein pahimmin.
Lue myös: Tältä Jaakko Ohtonen näyttää Jeesuksena – ensimmäinen kuva Mel Gibsonin kohuelokuvasta
Roswell, salaisia ohjelmia ja hukattuja mahdollisuuksia
Elokuva sivuaa useita UFO-kulttuurin tunnetuimpia elementtejä.
Roswell. Väitetyt maahansyöksyt. Salaiset tutkimusohjelmat. Käänteentekevä, lähes jumalallinen teknologia. Hallinnollinen peittely.
Kaikki nämä elementit ovat kyllä mukana tavalla tai toisella.
Mutta niiden käsittely jää hämmästyttävän pinnalliseksi. Monet ideat esitellään ikään kuin Spielberg ja Koepp olettaisivat pelkkien viittausten riittävän.
Sen sijaan että elokuva syventyisi niiden seurauksiin tai merkitykseen, se kiirehtii seuraavaan juonenkäänteeseen.
Katsoja jää jatkuvasti odottamaan hetkeä, jolloin tarina todella avautuisi, jolloin Spielberg koukuttaisi meidät klassisilla lähikuvillaan tai John Williamsin elämää suuremmalla musiikilla.
Sitä hetkeä ei kuitenkaan koskaan tule.
Lue myös: Deep Water -arvostelut: Näin Renny Harlinin uusi haielokuva otettiin vastaan
Näyttelijät tekevät kaikkensa
Jos elokuva toimii jollakin osa-alueella, se on näyttelijäkaarti.
Josh O’Connor kantaa pääroolia vakuuttavasti. Hän onnistuu tekemään hakkerihahmostaan uskottavan ilman genren tavallisia kliseitä.
Colin Firth puolestaan tuo byrokraattiinsa juuri sopivasti arvokkuutta, kataluutta, kylmyyttä ja sisäisiä ristiriitoja.
Emily Blunt ja Colman Domingo nostavat jokaisen kohtauksen tasoa yksinkertaisesti olemalla läsnä.
Heidän ansiostaan elokuvassa on jatkuvasti tunne siitä, että materiaalista olisi voinut syntyä jotakin huomattavasti parempaa.
Valitettavasti näyttelijät eivät voi pelastaa näin epätasaista käsikirjoitusta.
Edes Williams ei löydä enää taikaa
Yksi elokuvan suurimmista pettymyksistä on musiikki.
Kun säveltäjänä on ehkäpä kaikkien aikojen lahjakkain, viidesti Oscar-palkittu Hollywood-säveltäjä John Williams, odotukset ovat luonnollisesti aivan huipussaan.
Williams on säveltänyt lukemattomia elokuvahistorian tunnetuimpia teemoja. Hänen musiikkinsa on ollut olennainen osa Spielbergin parhaiden elokuvien identiteettiä ja DNA.
Tällä kertaa lopputulos jää kuitenkin yllättävän vaisuksi.
Musiikki tukee tapahtumia ammattimaisesti, mutta yksikään teema ei jää mieleen. Elokuvan päätyttyä katsoja ei juuri muista kuulleensa mitään erityistä.
Tämä on äärimmäisen harvinaista juuri Williamsin kohdalla.
Ja se kertoo osaltaan omaa selkokieltään koko elokuvan ongelmasta.
Kaikki toimii teknisesti, mutta mikään ei syty eloon.
Lue myös: Uusi suoratoistopalvelu Suomeen – erikoisuutena kotimaiset suosikkielokuvat
Spielberg kompastuu omaan loppuratkaisuunsa
Suurin ongelma odottaa kuitenkin aivan lopussa.
Elokuvan huipennus rakentaa pitkään vaikutelmaa siitä, että nyt ollaan matkalla kohti jotakin aidosti suurta. Kenties jopa uran merkittävintä UFO-kohtausta. Kaikki palaset näyttävät olevan kohdallaan.
Sitten Spielberg tekee ratkaisun, joka tuntuu lähes käsittämättömältä.
Sen sijaan että elokuva luottaisi mysteeriin, hämmästykseen tai eksistentiaaliseen painoarvoon, se valitsee poikkeuksellisen sentimentaalisen suunnan.
Lopputulos on niin epäuskottava ja siirappinen, että se vesittää suuren osan siitä vähäisestäkin vaikuttavuudesta, jota tarina oli onnistunut rakentamaan.
Ratkaisua ei tarvitse spoilata.
Riittää pelkästään todeta, että harva Spielberg-elokuva on päättynyt näin ponnettomasti.
Harmillista kyllä.
JUSTSIKS-loppuarvio
Disclosure Day ei ole suinkaan huono elokuva.
Se on kenties jotakin vielä paljon pahempaa: jättimäinen hukattu tilaisuus.
Kyseessä on ponnettomasti ohjattu ja käsikirjoitettu elokuva, jonka olisi pitänyt olla niin paljon enemmän.
Steven Spielbergillä oli käsissään ainutlaatuinen mahdollisuus tehdä aikamme lopullinen UFO-elokuva. Aihe oli ajankohtainen, näyttelijäkaarti vahva ja lähtöasetelma poikkeuksellisen kiinnostava.
Sen sijaan lopputuloksena on ylipitkäksi venähtävä, yllättävän innoton ja paikoin suorastaan epäuskottava scifi-trilleri.
Disclosure Day ei koskaan tavoita sitä ihmeen tunnetta, jonka varaan Spielbergin parhaat elokuvat on rakennettu.
Näyttelijät tekevät parhaansa. John Williams säveltää ammattimaisesti. Spielberg ohjaa varmasti.
Mutta mikään niistä ei riitä.
Eipä olisi uskonut Spielbergistä.
JUSTSIKS-arvio: 2,5/5
Katso Disclosure Day -traileri:
