Teatterikorkeakouluun hakee vuosittain noin 1 200 ihmistä, joista vain noin 12 valitaan. Kyseessä on yksi Suomen kilpailuimmista koulutuksista.
Valintaprosessia pitkään mystisenä pidettyä järjestelmää on nyt avattu tutkimuksessa, jossa seurattiin valintaraatien työskentelyä ja haastateltiin niiden jäseniä.
Tuoreen tutkimuksen mukaan ratkaisevaa ei ole se, kuinka valmis näyttelijä hakija on, vaan se, millaista potentiaalia hänestä löytyy.
Tutkimuksen on tehnyt Taideyliopiston tutkija Anu Koskinen.
Pelkkä puhuminen ei riitä
Teatterikorkeakoulun näyttelijälinjan pääsykokeet ovat Suomessa tunnettuja poikkeuksellisesta vaikeudestaan.
Yksi keskeinen havainto on, että hakijan pitää pystyä näyttämään ajattelunsa, ei vain kertomaan sitä.
“Jos hakijan ajattelu ilmenee näyttämöllä lähinnä analyyttisellä, rationaalisella, ruumiillisesti sattumanvaraisella tai yksipuolisella tavalla – esimerkiksi vain puhumalla – raati saattaa kyseenalaistaa henkilön soveltuvuuden juuri näyttelijäksi”, Koskinen arvioi.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tunnetilat, ideat ja reaktiot pitää näkyä kehossa – liikkeessä, rytmissä ja läsnäolossa.
Lue myös: Tiktokista tuttu Lauri Kaivoluoto: Pitkäjänteinen työ palkittiin
Jouko Turkan opit eivät päde
Teatterikorkeakoulu on käynyt vuosien aikana monia eri vaiheita, ja sen maine elää yhä.
Esimerkiksi Jouko Turkan aikana Teatterikorkeakoulussa korostui näyttelijöiden ruumiillisuus ja urheilullisuus
Mielikuva on jäänyt elämään, vaikka nykyään Teatterikorkeakoulussa liikunnallisuus ei ole valintakriteeri.
Keskiössä ei ole fyysisten taitojen tarkastelu, eikä hakijoilta vaadita poikkeuksellisen hyvää kuntoa.
“Koulutusohjelmassa on selkeää halua irrottautua tällaisesta vaikutelmasta ja laajentaa käsitystä siitä, millainen näyttelijän ruumis voi olla tai millaista toimintakykyä sen pitäisi kantaa. Tähän on vaikuttanut koulutusohjelman opettajien seuraama keskustelu näyttelijöiden moninaisuudesta”, Koskinen toteaa tutkimuksessaan.
Energia ratkaisee ensivaikutelman
Tutkimuksen perusteella yksi tärkeimmistä asioista on energia. Sillä ei tarkoiteta pelkkää ulospäinsuuntautuneisuutta, vaan aktiivista ja avointa tapaa olla tilanteessa.
Raati arvioi jo ensimetreillä, millä “energialla” hakija tulee tilaan.
Passiivinen tai varovainen olemus voi antaa vaikutelman heikosta motivaatiosta, kun taas aktiivinen läsnäolo kertoo halusta tehdä.
Motivaatio punnitaan käytännössä
Pelkkä halu päästä kouluun ei riitä.
Raati pyrkii erottamaan, haluaako hakija oikeasti näytellä – vai ainoastaan olla näyttelijä.
Tätä testataan käytännössä: innostuuko hakija tehtävistä, heittäytyykö hän tilanteisiin ja säilyykö energia myös pitkän päivän aikana.
Kyky muuttua on ratkaiseva
Valintakokeissa hakijoita ohjataan jatkuvasti uusiin suuntiin. Siksi yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on muuntautumiskyky.
Hakijan pitää pystyä ottamaan ohje vastaan ja muuttamaan tekemistään nopeasti.
Jos hakija jää kiinni yhteen tapaan tehdä, se nähdään heikkoutena.
Yhteistyö ratkaisee yllättävän paljon
Näytteleminen ei ole yksilölaji, ja tämä näkyy myös valinnoissa.
Raadit seuraavat tarkasti, miten hakija toimii muiden kanssa:
- kuunteleeko hän vastanäyttelijää
- reagoiko tilanteisiin
- onko vuorovaikutus aitoa
Vuorovaikutustaidot voivat ratkaista jatkoon pääsyn.
Lue myös: Sijoituskästi: Ville Leino avautuu 27 miljoonan floppisopimuksesta ja tuhlaamisesta
Teatterikorkeakoulu ei etsi valmiita tähtiä
Tutkimuksen ehkä tärkein johtopäätös on, että valinnoissa ei etsitä valmiita näyttelijöitä.
Sen sijaan haetaan ihmisiä, joilla on kyky kehittyä. Opiskelijan pitää olla valmis tekemään töitä.
Näin valintaprosessi käytännössä toimii
Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun valintaprosessi kostuu neljästä vaiheesta.
Hakemuksen jättäneille lähetetään kirjallinen ennakkotehtävä. Toiseen vaiheeseen kutsutaan kaikki, jotka ovat palauttaneet ennakkotehtävän ajoissa.
Toiseen vaiheeseen osallistuu vuosittain noin 800 hakijaa, ja prosessi kestää neljä päivää. Hakija osallistuu yhteen päivään ja esiintyy yhdelle viidestä raadista.
Kolmanteen vaiheeseen valitaan taas noin 60 hakijaa, ja vaihe kestää kolme päivää, joista kukin hakija osallistuu yhteen.
Neljännessä vaiheessa on mukana enää 25 hakijaa. Vaihe kestää jälleen kolme päivää, joihin hakija osallistuu jokaisena päivänä.
Kolmannessa ja neljännessä vaiheessa on vain yksi, suurempi raati. Tuolloin pudonneille hakijoille tarjotaan myös palautetta puhelimitse.
Kaikki Teatterikorkeakoulun pääsykokeen vaiheet ovat toiminnallisia ja sisältävät sekä näyttelemistä yksin ja ryhmässä että liikkeellisiä ja musiikillisia tehtäviä.
Osa tehtävistä annetaan etukäteen valmisteltavaksi jonkun tekstin tai aiheen pohjalta. Joissan tehtävissä hakijoiden tukena ovat avustavat opiskelijat.
Valintakokeet sisältävät myös lyhyitä haastatteluita. Lopuksi Teatterikorkeakouluun valitaan vuosittain 12 opiskelijaa.
Näin erotut hakijana
Tutkimuksen perusteella yksi yleisimmistä ongelmista on varovaisuus. Hakijat jäävät helposti ”testaamaan itseään” sen sijaan, että he heittäytyisivät tilanteeseen täysillä.
Raati tulkitsee tämän usein heikoksi motivaatioksi.
Tutkimuksen perusteella vahvimmat hakijat erottuvat muutamalla selkeällä tavalla:
- He näyttävät, eivät selitä
- He tulevat tilanteeseen aktiivisesti ja energisesti
- He reagoivat ja muuttuvat ohjeiden mukaan
- He heittäytyvät tehtäviin ilman varmistelua
- He ovat aidosti kiinnostuneita tekemisestä
Vaikka suurin osa lukijoista ei koskaan hae Teatterikorkeakouluun, samat havainnot pätevät monessa muussakin tilanteessa.
Ensivaikutelma, energia ja kyky reagoida ratkaisevat myös työhaastatteluissa ja esiintymistilanteissa.
Auta meitä kasvamaan! Seuraa meitä somessa:
Facebook, Instagram ja Youtube.
